26.11.2016 - Love Records: Kaikki singlet, osa 5
Pidän paljon Finnforestin Keton tunnelmasta. Tuo syntetisaattorin uikutus lopussa on pieni mutta hieno yksityiskohta, joka viimeistelee kuuntelunautinnon.
Kick's plagioi Chuck Berryn Little Queenieta, mutta ilman taitoa ja ideoita.
Alatalon "Hasardin" singleversio ei ole kauheasti mieleeni. Biisi kuulostaa niin paljaalta ilman puhaltimia. "Myyty mies" oli Mikon euroviisukilpailukappale vuonna 1976, muttei menestynyt. Syystäkin. Aika kauheahan se on. Kuulemma - näin Soundissa aikoinaan väitettiin kun Hasardi-sinkku arvosteltiin - Mikolla oli itselläänkin epäilyksiä kannattaako hänen levyttää tätä "pankkivirkailija ja poikamies" Matti Laakson tekelettä ollenkaan. Olisipa Mikolla ollut sama ääni päässään myös vuosina 1977-1978, niin olisimme ehkä säästyneet neljän kammottavan singlen putkelta, jotka vetivät Mikon uskottavuuden pohjamutiin.
Virtasen "Temppu" kuulostaa minun korviini kovasti Dr. Feelgoodilta. Hieno jytypala.
Juicea ei näissä bokseissa kivasti kohdella. "Syksyn sävelestä" on jokin ihme vaihtoehtomiksaus, "Alright Alrightissa" on jokin pieni fiba 23 sekunnin kohdalla ja saman kohtalon koki "(We Want) Lasse Vehviläinen", jossa se moka on kohdassa 1:10. Syksyn ja Alrightin omistan myös Singlet 1974-1976 -kokoelmalla, mutta Vehviläisestä minulla on muualla vain kopio poltettuna CD-R:lle.
En pysty uskomaan, että "Erkki twistaa" ei kerro vammaisista vaan julkkisten seuraan hakeutuvista hännystelijöistä. Ellei tässä keskenkasvuisesti pilkata Eki-setää, niin mikä muu tässä viittaisi tuohon suuntaan kuin rivi "Erkki kahlaa toisten vanaveteen"?
Eero Avén lauloi ensimmäisellä iskelmäsinglellään Matalan torpan balladin. Mietin etukäteen, että onko se se jota lauletaan yhdessä muistettavassa Mämmilä-kaksisivuisessa, jossa seurataan Rikhard Ronkaisen, Sulon ja Varpu-Viljamin humalaista toikkarointia pitkin kyliä. Ei kuitenkaan ole. Piti googlata, ja selvisihän se, että laulu jota Mämmilässä lauletaan, on tämä:
Silloin minä itkin
trad. (Finnish)
Silloin minä itkin ensi kerran kun äiti mun matkalle laittoi,
ja sen matalan torpan nokiselta pankolta leivän mun käteheni laittoi.
Mene sinä poikani maailmalle ja etsi sä onnesi sieltä,
sillä ethän sinä kotoasi muuta saa, kuin kantaa surullista mieltä.
Murhe se vie mua paikasta paikkaan ja aina on polku eessä.
Toki yksi on lohtu: mun haudallain ei seisota silmät veessä.
Sukunimestä päättelen, että Harry Gunaropulos tekee "Pitkä syksy / Rautainen valitus" -singlellään kunniaa sukujuurilleen kitaroinnin muodossa. Kuulostaa nimittäin niin kreikkalaiselta.
Jostain syystä en ole koskaan ollut ihmeemmin viehättynyt Freemanin musiikista. Lapsena esim. "Kaksi lensi yli käenpesän" ja "Ajetaan tandemilla" kuulostivat liian surumielisiltä / ahdistavilta minun makuuni. Saman tuomion minulta saivat tuolloin myös Hectorin "Snadi kundi stadista", Tapani Kansan "Kesän lapsi", Vicky Rostin "Näinkö aina meille täällä käy" ja Taiskan "Haltin häät". Vieläkin yritän miettiä, miksen niin tykkää Freemanista. Johtuisiko vain äänestä?
Mitä se Miska Rantanen oikein horisee nelosboksin sisävihkossa Äimän kappaleesta "Aikaisin aamulla", että siinä "tunnelmoidaan ajan hengessä hieman yllätyksettömästi maaseudun rauhasta"? Ajan hengessä siinä kyllä ollaan, kun kerrotaan siitä haikeudesta, jonka toimeton maaseudun kasvatti kokee joutuessaan jättämään rakkaan kotikontunsa, kun on saanut kaupungista töitä. Luultavasti kaupungissa systeemi nielee senkin miespolon, joka joutuu kokemaan, ettei betonihelvetissä pysty ostamaan itselleen onnea ja mielenharmoniaa, vaan yksinäisyys, irrallisuuden tunne ja koti-ikävä piinaavat jatkuvasti. Painavaa asiaa, jota ei sovi ohittaa tuolla tavalla olkapäitä kohotellen.
Janukselle olisi mieluusti toivottanut Hyvää matkaa, mutta Huono juttu, että kävi kuten kävi. Kiitos kuitenkin, että saitte tuotetuksi maailmaan yhden erinomaisen singlen. Vaikkei Suomessa ymmärrettykään teidän loistokkuuttanne.
En tajua Hurriganesin Hot Wheels -albumin singlelohkaisua. Sinkuksi olisi pitänyt valita nimikappale eikä mitätön "Elephant's Boogie". Deersö houlada boulin äna houlada moulin kouin on...
Hectorhan se siinä laulaa taustoja Baddingin "Saanhan viimeisen tanssin" -tulkinnan aikana.
Hectorin "Hannikaisen baarin" osasin sanasta sanaan ulkoa pikkupoikana. Lauloin sen kerran ääneen kaverilleni Jepelle, kun olimme leikkimässä kahdestaan. Onneksi lähistöllä ei ollut muita ihmisiä. Kuulosti varmasti oudolta, kun pikkukakara hoilasi "kuulkaas hovimestari, olen kaljatestari / eikä tämä boree laisingan / on tämä omelettikin kuin silhuetti paperin / liekö siinä eguu ollengan?" Meillä oli kotona "Hotelli Hannikainen" -lp, ja sen sanoitusliitettä lueskelemalla olin opetellut tuon laulun ulkoa.
Rakastan myös Alatalon "Heikki, mä haluun sut" -kappaleen sanoja. Moniko tietää, että minivogue tarkoittaa miesten permanenttia? Oli muotia 70-80-luvuilla. Hauskaa on myös kuulla kuinka laulussa mainitaan Mauno Koivisto, joka vuonna 1976 oli vielä Suomen Pankin pääjohtaja. Hasardi-lp löytyi myös meidän levyhyllystä.
Mietin hetken, mitä kaikuja kuulen Cissen "Lessons in Loven" pianointrossa, ja sitten välähti, että Richard Claydermanin "Ballade pour Adeline" vuodelta 1977 (eli vasta seuraavalta vuodelta - tosin tsekkasin Wikipediasta että kappale kyllä sävellettiin 1976) se päässäni kummitteli. Niin, tiedän kyllä, että Lessons in Loven originaaliversion levyttivät Cliff Richard ja Shadowsit vuonna 1962. Se olikin ainoa seikka, johon Cissen singlellä huomioni kiinnitin.
Miska Rantanen yliarvioi Freemanin "Osuuskaupan Janen" kertosäettä väittämällä, että se "kuuluu suomalaisen populäärimusiikin historian komeimpiin". Tuo ylisana kuuluisi ennemmin "Ajetaan tandemilla" -biisille.
Kasevan "Penan" sanoituksessa kuuluvat sen teko-olosuhteet. Sehän tehtiin "Kun maailma elää" -albumin äänityssessioissa täyteraidaksi. Riimittely on miltei olematonta tässä. Mutta ei lainkaan huono lopputulos silti. Ja tämän Kasevan albuminkin olivat vanhempani hankkineet.
Hauska yksityiskohta HEC:n "Monofilharmoonikossa". Kaj Westerlundia ei tuossa kappaleessa kai muuten kuulla, mutta jotta miehellä olisi edes jokin rooli, hän pelleilee pianostaan esiin pätkän Warner Brosin Merrie Melodies -piirrettyjen tunnusmelodiaa.
Mikko Alatalon "Rokkilaulajassa" on suomalaisen popmusiikin historian nerokkain lopetus. Repeän joka kerta sille. Britta-tätini luona joskus pikkupoikana löysin Christer-serkkuni huoneesta suomalaisen musiikkilehden, jota selasin. Siitä löytyi sivun sarjakuva, jossa Mikko kitara kädessä laulaa stagella "Rokkilaulajaa" ja kieli katkeaa - monessakin mielessä. Sarjis jäi aivolohkoihini, ja vuosien varrella syntyi aavistus, että se saattoi olla Veli-Pekka Alareen Kutri-Helenaa. Kun Kutri-Helena -kokoelma vuonna 2005 saapui kirjakauppoihin, oli ilo saada tuo sivu luettavaksi taas vuosikymmenten jälkeen.
Hurriganesin versio "Good Morning Little Schoolgirlista" alkaa jytisevällä ja leimahtelevalla introlla, mutta heti kun laulu alkaa, kaikki lässähtää ja loppu on epätoivoista räpiköintiä. B-puoli "Keep On Movin'" on biisinä muodoton möykky joka ei nimestään huolimatta kulje eteenpäin vaan nitkuttelee. Soundi-lehdessä a-puoli kuitattiin "tunteettomana automaattijyskeenä, joka on totta vieköön kaukana todellisesta rock'n'rollista". Sattuvasti sanottu.
Kick's plagioi Chuck Berryn Little Queenieta, mutta ilman taitoa ja ideoita.
Alatalon "Hasardin" singleversio ei ole kauheasti mieleeni. Biisi kuulostaa niin paljaalta ilman puhaltimia. "Myyty mies" oli Mikon euroviisukilpailukappale vuonna 1976, muttei menestynyt. Syystäkin. Aika kauheahan se on. Kuulemma - näin Soundissa aikoinaan väitettiin kun Hasardi-sinkku arvosteltiin - Mikolla oli itselläänkin epäilyksiä kannattaako hänen levyttää tätä "pankkivirkailija ja poikamies" Matti Laakson tekelettä ollenkaan. Olisipa Mikolla ollut sama ääni päässään myös vuosina 1977-1978, niin olisimme ehkä säästyneet neljän kammottavan singlen putkelta, jotka vetivät Mikon uskottavuuden pohjamutiin.
Virtasen "Temppu" kuulostaa minun korviini kovasti Dr. Feelgoodilta. Hieno jytypala.
Juicea ei näissä bokseissa kivasti kohdella. "Syksyn sävelestä" on jokin ihme vaihtoehtomiksaus, "Alright Alrightissa" on jokin pieni fiba 23 sekunnin kohdalla ja saman kohtalon koki "(We Want) Lasse Vehviläinen", jossa se moka on kohdassa 1:10. Syksyn ja Alrightin omistan myös Singlet 1974-1976 -kokoelmalla, mutta Vehviläisestä minulla on muualla vain kopio poltettuna CD-R:lle.
En pysty uskomaan, että "Erkki twistaa" ei kerro vammaisista vaan julkkisten seuraan hakeutuvista hännystelijöistä. Ellei tässä keskenkasvuisesti pilkata Eki-setää, niin mikä muu tässä viittaisi tuohon suuntaan kuin rivi "Erkki kahlaa toisten vanaveteen"?
Eero Avén lauloi ensimmäisellä iskelmäsinglellään Matalan torpan balladin. Mietin etukäteen, että onko se se jota lauletaan yhdessä muistettavassa Mämmilä-kaksisivuisessa, jossa seurataan Rikhard Ronkaisen, Sulon ja Varpu-Viljamin humalaista toikkarointia pitkin kyliä. Ei kuitenkaan ole. Piti googlata, ja selvisihän se, että laulu jota Mämmilässä lauletaan, on tämä:
Silloin minä itkin
trad. (Finnish)
Silloin minä itkin ensi kerran kun äiti mun matkalle laittoi,
ja sen matalan torpan nokiselta pankolta leivän mun käteheni laittoi.
Mene sinä poikani maailmalle ja etsi sä onnesi sieltä,
sillä ethän sinä kotoasi muuta saa, kuin kantaa surullista mieltä.
Murhe se vie mua paikasta paikkaan ja aina on polku eessä.
Toki yksi on lohtu: mun haudallain ei seisota silmät veessä.
Sukunimestä päättelen, että Harry Gunaropulos tekee "Pitkä syksy / Rautainen valitus" -singlellään kunniaa sukujuurilleen kitaroinnin muodossa. Kuulostaa nimittäin niin kreikkalaiselta.
Jostain syystä en ole koskaan ollut ihmeemmin viehättynyt Freemanin musiikista. Lapsena esim. "Kaksi lensi yli käenpesän" ja "Ajetaan tandemilla" kuulostivat liian surumielisiltä / ahdistavilta minun makuuni. Saman tuomion minulta saivat tuolloin myös Hectorin "Snadi kundi stadista", Tapani Kansan "Kesän lapsi", Vicky Rostin "Näinkö aina meille täällä käy" ja Taiskan "Haltin häät". Vieläkin yritän miettiä, miksen niin tykkää Freemanista. Johtuisiko vain äänestä?
Mitä se Miska Rantanen oikein horisee nelosboksin sisävihkossa Äimän kappaleesta "Aikaisin aamulla", että siinä "tunnelmoidaan ajan hengessä hieman yllätyksettömästi maaseudun rauhasta"? Ajan hengessä siinä kyllä ollaan, kun kerrotaan siitä haikeudesta, jonka toimeton maaseudun kasvatti kokee joutuessaan jättämään rakkaan kotikontunsa, kun on saanut kaupungista töitä. Luultavasti kaupungissa systeemi nielee senkin miespolon, joka joutuu kokemaan, ettei betonihelvetissä pysty ostamaan itselleen onnea ja mielenharmoniaa, vaan yksinäisyys, irrallisuuden tunne ja koti-ikävä piinaavat jatkuvasti. Painavaa asiaa, jota ei sovi ohittaa tuolla tavalla olkapäitä kohotellen.
Janukselle olisi mieluusti toivottanut Hyvää matkaa, mutta Huono juttu, että kävi kuten kävi. Kiitos kuitenkin, että saitte tuotetuksi maailmaan yhden erinomaisen singlen. Vaikkei Suomessa ymmärrettykään teidän loistokkuuttanne.
En tajua Hurriganesin Hot Wheels -albumin singlelohkaisua. Sinkuksi olisi pitänyt valita nimikappale eikä mitätön "Elephant's Boogie". Deersö houlada boulin äna houlada moulin kouin on...
Hectorhan se siinä laulaa taustoja Baddingin "Saanhan viimeisen tanssin" -tulkinnan aikana.
Hectorin "Hannikaisen baarin" osasin sanasta sanaan ulkoa pikkupoikana. Lauloin sen kerran ääneen kaverilleni Jepelle, kun olimme leikkimässä kahdestaan. Onneksi lähistöllä ei ollut muita ihmisiä. Kuulosti varmasti oudolta, kun pikkukakara hoilasi "kuulkaas hovimestari, olen kaljatestari / eikä tämä boree laisingan / on tämä omelettikin kuin silhuetti paperin / liekö siinä eguu ollengan?" Meillä oli kotona "Hotelli Hannikainen" -lp, ja sen sanoitusliitettä lueskelemalla olin opetellut tuon laulun ulkoa.
Rakastan myös Alatalon "Heikki, mä haluun sut" -kappaleen sanoja. Moniko tietää, että minivogue tarkoittaa miesten permanenttia? Oli muotia 70-80-luvuilla. Hauskaa on myös kuulla kuinka laulussa mainitaan Mauno Koivisto, joka vuonna 1976 oli vielä Suomen Pankin pääjohtaja. Hasardi-lp löytyi myös meidän levyhyllystä.
Mietin hetken, mitä kaikuja kuulen Cissen "Lessons in Loven" pianointrossa, ja sitten välähti, että Richard Claydermanin "Ballade pour Adeline" vuodelta 1977 (eli vasta seuraavalta vuodelta - tosin tsekkasin Wikipediasta että kappale kyllä sävellettiin 1976) se päässäni kummitteli. Niin, tiedän kyllä, että Lessons in Loven originaaliversion levyttivät Cliff Richard ja Shadowsit vuonna 1962. Se olikin ainoa seikka, johon Cissen singlellä huomioni kiinnitin.
Miska Rantanen yliarvioi Freemanin "Osuuskaupan Janen" kertosäettä väittämällä, että se "kuuluu suomalaisen populäärimusiikin historian komeimpiin". Tuo ylisana kuuluisi ennemmin "Ajetaan tandemilla" -biisille.
Kasevan "Penan" sanoituksessa kuuluvat sen teko-olosuhteet. Sehän tehtiin "Kun maailma elää" -albumin äänityssessioissa täyteraidaksi. Riimittely on miltei olematonta tässä. Mutta ei lainkaan huono lopputulos silti. Ja tämän Kasevan albuminkin olivat vanhempani hankkineet.
Hauska yksityiskohta HEC:n "Monofilharmoonikossa". Kaj Westerlundia ei tuossa kappaleessa kai muuten kuulla, mutta jotta miehellä olisi edes jokin rooli, hän pelleilee pianostaan esiin pätkän Warner Brosin Merrie Melodies -piirrettyjen tunnusmelodiaa.
Mikko Alatalon "Rokkilaulajassa" on suomalaisen popmusiikin historian nerokkain lopetus. Repeän joka kerta sille. Britta-tätini luona joskus pikkupoikana löysin Christer-serkkuni huoneesta suomalaisen musiikkilehden, jota selasin. Siitä löytyi sivun sarjakuva, jossa Mikko kitara kädessä laulaa stagella "Rokkilaulajaa" ja kieli katkeaa - monessakin mielessä. Sarjis jäi aivolohkoihini, ja vuosien varrella syntyi aavistus, että se saattoi olla Veli-Pekka Alareen Kutri-Helenaa. Kun Kutri-Helena -kokoelma vuonna 2005 saapui kirjakauppoihin, oli ilo saada tuo sivu luettavaksi taas vuosikymmenten jälkeen.
Hurriganesin versio "Good Morning Little Schoolgirlista" alkaa jytisevällä ja leimahtelevalla introlla, mutta heti kun laulu alkaa, kaikki lässähtää ja loppu on epätoivoista räpiköintiä. B-puoli "Keep On Movin'" on biisinä muodoton möykky joka ei nimestään huolimatta kulje eteenpäin vaan nitkuttelee. Soundi-lehdessä a-puoli kuitattiin "tunteettomana automaattijyskeenä, joka on totta vieköön kaukana todellisesta rock'n'rollista". Sattuvasti sanottu.
Kommentit
Lähetä kommentti