Legatio Musica

KOM-TEATTERI Porvari nukkuu huonosti (1971) Kansainvälinen (1972) Torpedo (1973) Kaikki muuttuu (1974) Älä tuhlaa aikaa (1975) Vapauden kaiho (1979) KOM Quartet: Jazz-Liisa 4 (1975 / 2016) Kom, kom. Jo Porvari nukkuu huonosti on aika raskas levy. Kuoro huutaa kovaa ja julistaa sanomaansa paatoksellisesti. Vaan Kansainvälinen onkin vielä pahempi. Kaikki itsestäänselvimmät työväenlaulut käydään läpi kovaa huutaen ja sävyttömästi läpi runnoen. Hetkinen... 1973 julkaistusta Torpedo-albumista on vielä CD:istämättä Peräpohjolan poikien barrikadimarssi ja Raatajan kehtolaulu. Muut laulut ovat bonuksina Porvarin ja Kansainvälisen CD-versioissa. Samaa Porvarista tuttua menoa siinä on, ei erityistä kerrottavaa. Barrikadimarssi alkaa rauhallisesti, mutta yltyy sitten raskaaksi huutamiseksi ram-tarararam -rummuttelun tahdittamana. Raatajan kehtolaulu on nimensä mukaisesti rauhallinen pala, vaikka on siinä rummut taustalla. Chile-aiheisen näytelmän soundtrac

KOKOMO Kokomo (1975) I Can Understand It / Feeling This Way (1975) I'm Sorry Babe / One Heart (1975) Rise and Shine (1975) Kokomo alkoi kiinnostaa, kun Naughty Rhythms -pubrock-kokoelmalla oli upea I Can Understand It, ja Soundikin kehui bändin esikoisalbumia. Japanilainen Rise and Shine -CD löytyi Black and Whitesta joskus 90-luvun loppupuolella, mutta Kokomo-LP oli hankittava MusicStackin kautta helmikuussa 2007 kun ei muualta löytynyt. I'm Sorry Babe -sinkku sentään tuli huomattua B&W:ssä jossain vaiheessa 00-luvulla. Ensi-LP on maukasta brittifunkia, mutta Rise and Shine on ongelmallinen tapaus. Soundissa oltiin pettyneitä siihen vuonna 1976, ja niin olen minäkin. Mutta on se aivan kuunneltava, ja olen jaksanut pistää sen pyörimään ihan mielelläni. Tasapaksu se on, mutta kuulostaa yhä hyvältä. KOLLAA KESTÄÄ Kokonaan - Jäähyväiset aseille (1978-1979) Isän 1978 nauhoittamalla kasetilla oli yksi aivan ihmeellinen kappale, joka oli jä

KOJO So Mean (1979) Lucky Street (1980) Go All the Way (1981) Hitparade (1982) Time Won't Wait (1983) FinnArctic-esittely: "Timo Kojo is mostly remembered today for his unforgettable non-success on the Eurovision Song Contest in Harrogate, Britain, in 1982 - with the song "Nuku pommiin" ("Bomb Out") he finished last with a total of nil points. This earned him the nickname Nolla-Kojo (Zero Kojo). His early career as Finland's toughest and most skilled soul/funk/rhythm'n'blues/rock vocalist has somewhat vanished in the mists of time. Born in 1953, Kojo made his first recordings in the band Madame George, who released one LP "What's Happening?!!" on the Love Records label. The album was rush-recorded, but still an artistically - if not commercially - successful hard funk/soul album. Line-up was Janne Brunberg, bass - Jukka Orma, guitar - Bill Carson, drums - Kojo, vocals + Matti Kankkunen, drums on first single "

KLAATU Klaatu (1976) Hope (1977) Sir Army Suit (1978) Endangered Species (1979) Magentalane (1981) Ensimmäinen epäsuora kosketukseni Klaatuun tuli lapsuudenkotini levyhyllyssä olleen Carpentersin Passage-LP:n myötä, siinä kun oli Carpentersin cover-versio Calling Occupantsista, ja levyn sisäkannessa mainittiin Klaatu. Vähän kunnollisemmin sain tietää bändistä kun opiskelin Karjaalla 1995-1996. Paikallisessa kirjastossa selailin jotain englanninkielistä musiikkihakuteosta, jossa oli Klaatusta artikkeli ja diskografia. Ajattelin, että Klaatun levyt ovat varsinaisia Graalin maljoja, joita en tule ikinä näkemään missään. Kiinnosti kyllä. Olin onneksi väärässä, sillä Tikkurilan kirjastossa 90-luvun loppupuolella huomasin levyhyllyssä Hope-LP:n. Sitä ei saanut lainata, joten kuuntelin levyn sen sijaan kirjaston tiloissa. Olin vaikuttunut. Levyjen hakeminen alkoi. Ensimmäinen levy löytyi ensin CD:nä Popparienkelistä, Sir Army Suit jostain... Poppa Joesta kenties? Pikkuhil

KISS Kiss (1974) Hotter Than Hell (1974) Dressed to Kill (1975) Destroyer (LP) (1976) Destroyer (CD) (1976) Rock and Roll Over (1976) Love Gun (1977) Ace Frehley: Ace Frehley (LP) (1978) Ace Frehley (CD) (1978) Gene Simmons: Gene Simmons (1978) Kiss: Dynasty (1979) Unmasked (1980) (Music From) The Elder (USA-CD) (1981) (Music From) The Elder (Remasteroitu Eurooppa-CD) (1981) Kiss, vähän vakavampi pellebändi. Ei minulla ole mitään fanisuhdetta, mutta kehitin bändin 1974-1981 tekemiä levyjä kohtaan tarpeeksi syvää kiinnostusta, jotta viitsin kerätä ne vuosituhannen vaihteessa. Kirjastosta ensin lainasin joitakin, ja sitten olin valmis ostamaankin ne. Jätin kuitenkin ne legendaariset livelevyt väliin, kun en ole livelevyjen varsinainen ystävä, eikä Kiss ole minulle niin tärkeä bändi, että viitsisin heidän kohdallaan tehdä poikkeusta. Olisiko ihan ensimmäinen ostamani levy ollut The Elder, se usalainen CD-versio, joka ei ole remasteroitu, ja jossa o

KING TRIGGER River / Push Or Slide (1982) Silloin kun Doll By Dollin Caritas-biisi teki selvää jälkeä päässäni, aloin heti etsiskellä muita bändejä jotka tekivät samankaltaista musaa. Lähinnä 80-luvun alun Soundeja selaamalla yritin löytää bändejä, jotka tekivät samantyyppistä tribaalista kasaridiskorokkia, tai ainakin hypnoottista tanssikamaa. King Trigger, Pigbag, Haysi Fantayzee, Rip Rig + Panic... Joku kolahti hyvin, joku vähän heikommin, joku ei ollenkaan. Eikä Doll By Dolliltakaan löytynyt toista Caritasin kaltaista biisiä. King Trigger oli paras niistä nimistä, joihin tutustuin. Ikävä kyllä näiltä ei tullut julki kuin kaksi singleä, River ja Temptation. Äänittivät kyllä albumin Screaming, mutta se jäi julkaisematta. Syytä LP:n hautautumiselle levytysstudioon en tiedä, useasti olen yrittänyt googlailla tietoa siitä mitä tapahtui bändille, mutta tuloksetta. 2007 Screaming-albumi näki päivänvalon mp3-muodossa, se ilmestyi myyntiin kaikkiin digitaalimusaa myyviin ver

KILBURN AND THE HIGH ROADS Rough Kids / Billy Bentley (Promenades Himself in London) (1974) Handsome (1975) Wotabunch (1978) Mitäpä minä tähän kirjoittamaan näiden kahden albumin sekavan historian - lukekaa Wikipediasta selventävä artikkeli . Eli Kilburn and The High Roads oli se bändi, jossa Ian Dury vaikutti ennen soolouraansa. Billy Bentley ja Rough Kids, jotka olivat mukana jo aiemmin mainitsemallani loistavalla pubrock-kokoelmalla Naughty Rhythms - The Best of Pub Rock , ja vanhoissa Soundeissa julkaistut levyarvostelut ja muut jutut saivat minut kiinnostumaan Kilburnseista. Löysin molemmat LP:t Music Hunterista, joskaan en yhtä aikaa. Handsome löytyi ensin, Wotabunchin äkkääminen joskus muutama vuosi myöhemmin oli yllätys, sillä en ollut tietoinen siitä LP:stä. Tuolta Naughty Rhythms -kokoelmalta löytyvät versiot Rough Kidsistä ja Billy Bentleystä eivät löydy kummaltakaan LP:ltä. KING HARRY Divided We Stand (1977) Tämän yhden albumin tehn

KEMI Etsivä / Baby (1985) Syyskuussa Divari Kankaasta tilattu, ja nyt vasta kuuntelen tätä ensimmäistä kertaa. Ilmiselvästi kemiläinen bändi kyseessä, sillä mukana olivat ainakin Juice Leskisen kanssa aiemmin musisoinut Ila Loueranta, Juicen kanssa aiemmin ja myöhemmin työskennellyt Hannu "Puntti" Valtonen sekä tuntematon Seppo Roth. Melko rentoa poprockia heitetään, on tämä kuunneltavaa mutta iskevyyttä jää kaipaamaan ettei ihan massaan hukuttaisi. Vaisuhkoa. KIDDS Wiggle Waggle (1981) Tästä suomalaisesta levystä löytyi latauslinkki jostain epämääräisestä nettisivusta. Ei siis mistään musiikkiblogista, vaan jollekin aivan irralliselle nettisivulle oli laitettu Rapidshare-linkki huippulaatuisine kansiskannauksineen. En ollut kovin kiinnostunut kuulemaan tätä levyä, mutta koska se nyt sattui olemaan siinä tyrkyllä, Hi-Hat oli kiinnostava levymerkki, ja biisi I'm a Friend oli jo tuttu Hatrock 3 -kokoelmalta, päätin kokeilla. Ei tämä sen kummemp

KEITETTY HAUKI Sille, joka ymmärtää... (1978) Musa-lehden toimittajana ja kriitikkona vuosina 1974-78 toiminut Keijo Lindgren perusti 1978 tämän bändin, jonka ainoa LP on perin hämmentävä. Lindgren vuodattaa sanoituksissaan julki mielipiteitään punk rockista, natseista, luonnon tuhoamisesta, julkkisilmiöistä, viinan kiroista ym. Musiikissa on sotkettu yhteen suoraviivainen rock ja myöhäisproge. Levyä kuunnellessa jotenkin ymmärtää, miksi Musa oli mennyttä julkaisua vuonna 1978, sillä tuona vuonna musiikissa puhalsivat jo tuulet, joiden päälle Musan toimituskunta ei ymmärtänyt. Lindgrenin sanoitukset ovat väliin kömpelöitä. Esim. Punkki-Jukan blues ja Luomisen tuskaa ovat enemmänkin ihan toimivaa amatööririimittelyä kuin oikeaa sanoittamista. Voin nähdä Juicen nyrpistävän nenäänsä. Musiikin ja esittämisen kanssa sorrutaan välillä ylilyönteihin, esim. Taikayön ja Kettufarmin puheosuudet olisi voitu jättää pois. Parhaiten toimii minulle Edistyksen huumaa, jossa on toimiva m