Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2019.

Niki Koster - Nimbus - Nina Simone - Nirvana (UK)

Kuva
NIKI KOSTER Niki Koster (1981) French Kississä ja Trance Dancessa myöhemmin vaikuttanut Ben Marlene liittyy hyvin läheisesti tähän salaperäiseen yhden LP:n yhtyeeseen, hän oli kantava laulunkirjoittaja. Kaksi eri laulukieltä tekevät kokonaisuudesta sekavan. Ihan OK kulkevaa perusrokkia tämä silti on. Parhaat kappaleet löytyvät suomenkieliseltä puolelta. Rahapeli, raaka peli, Miks' ei rumia vois rakastaa ja Älä ole niin rauhaton erottuvat kokonaisuudesta. Laulusolistin äänessä nyt ei ole munaa, ykköspuolella hän laulaa lähinnä ruikuttavassa ylärekisterissä. Jostain syystä hän kuulostaa paremmalta kakkospuolella. Plussalle mennään kyllä. NIMBUS Obus (1974) Pop-Liisa 08 (1974 / 2016) Obus on melkoista progetaidetta, jossa varsinkin sanoitukset menevät välillä yli kaalini. Onkohan yhtye itsekään aina ymmärtänyt niitä? Nimbuksen katkeran hajoamisen jälkeen laulaja Pasi Saarelma ja kosketinsoittaja Pekka Rautio liittyivät kitaristi-laulaja Jussi Blomq

Nick Drake - Nick Lowe

Kuva
NICK DRAKE Bryter Layter (1970) Piti kuunnella kaikki kolme Draken albumia kun kävin läpi 1001 albums you must hear before you die -listaa touko-kesäkuussa 2013. Kvaakissa kirjoitin niistä seuraavasti: Five Leaves Left (1969): "Nick Draken surullinen tarina: mies tekee kolme levyä, yksikään ei myy muutamaa tuhatta kappaletta enempää, mies masentuu ja muuttuu yhä sisäänpäinkääntyneemmäksi. Huolestuneet vanhemmat laittavat hänet masennuslääkekuurille. Drake kuoli 26-vuotiaana - vahinko vai itsemurha?     Five Leaves Left paljastaa äärimmäisen herkän taiteilijan. Kaunista, seesteistä." Bryter Layter: "Sitten vielä Nick Drake pistää Five Leaves Leftiä paremmaksi. Bryter Layter on esikoista rikkaampi levy niin sovituksiltaan kuin tunnelmiltaan. Saksofoni, huilu, piano ja jousitaustat sekä John Calen vierailu koskettimissa tekevät Nickin hienoista lauluista oikeita biisejä, ei vain hyminää. Valitse näistä nyt sitten se paras... Kovaan seuraan jouduit, Nic

Neutrons - New Birth - New Musik

Kuva
NEUTRONS Black Hole Star / Tales From the Blue Cocoons (1974 / 1975) Amazon-arvosteluni: If you like Man, try this! August 6, 2004 My acquaintance with Neutrons began when I found the "Black Hole Star" LP in a library and borrowed it. I was intrigued by the obscure band name and the uninformative plain silver sleeve (if there was an inner sleeve, it had probably got lost): no track details or musician credits, if I remember correctly. The music was really interesting: kind of like progressive folksy rock with heavy use of synthesizers and occasional violin. I was particularly impressed with the final three tracks: "Dance of the Psychedelic Lounge Lizards" boasts a killer violin riff, well-placed synth and a brit-folk melody you get hooked on instantly - the vocoder used in the chorus adds to the originality of the song. "Going to India" is one of the most beautiful songs I've ever heard. Commerciality fans would probably get a headache

Nektar - Neon Hearts - Nepa - Neumann

Kuva
NEKTAR Down to Earth (1974) Recycled (1975) Nektar oli hyvä bändi, vaikka kolme ensimmäistä levyä ovatkin minun makuuni liian raskasta progea, ja myöhemmin meni musiikki liian kaupalliseksi ja vaisuksi. Tämä keskivaihe iski parhaiten, joten ostin levyt kun tulivat vastaan Keltaisessa Jäänsärkijässä. Suosikkini Down to Earthilla on That's Life, kakkosena tulee Nelly the Elephant. Recycledilla suosikkini on Marvellous Moses. NEON HEARTS Popular Music (1979) Neon Hearts oli varmasti yksi epäonnisimmista englantilaisista new wave -bändeistä. Syyt epäonneen löytyvät kerrotun tarinan mukaan yhdestä asiasta: Satril Recordsista, levy-yhtiöstä, jonka Neon Hearts oli valinnut. Koko surullinen stoori löytyy Last.fm:sta , lukekaa sieltä. Minulla on tuo artikkeli myös tulostettuna CD-kotelon sisällä, koska CD:n kansivihossa sitä ei kerrota. Siellä kerrotaan vain biisien synnystä. Neon Hearts tuli tutuksi minulle ostettuani joskus vuosituhannen alussa Black and

National Lampoon

Kuva
NATIONAL LAMPOON Radio Dinner (1972) Lemmings (1973) The Missing White House Tapes (1974) Official National Lampoon Stereo Test and Demonstration Record (1974) Gold Turkey (1975) Good-Bye Pop (1975) That's Not Funny, That's Sick! (1977) Greatest Hits of the National Lampoon (1978) Se taisi alkaa 1995, jolloin olin Taalintehtaalla sivarina. Kuuntelin yhtenä päivänä Jake Nymanin Onnenpäivää. Jake soitti sarjan rock-muusikoille omistettuja tribuutteja ja parodioita, kuten Kari Peitsamon Skootterin Ethän vertaa mua Elvikseen, Hectorin Neitoperhon (Leonard Cohenille) ja National Lampoonin Neil Young -irvailun Old Maid (Southern California Brings Me Down). Viimeksimainittu oli aivan mieletön. Hienosti neilyoungmaisella falsettivinkumisella laulettu, ja upeaa kitarointia. Seuraaviin mainintoihin National Lampoonin levyistä törmäsin vanhoissa Soundi-lehdissä. Leppävaaran kirjastossa huomasin Dr Dementon radio-ohjelmissa soitetuista novelty-hiteistä koostetut kok

Mungo Jerry - Murtojärven Musiikki - The Music Machine - Muska - Musta Paraati - Os Mutantes

Kuva
MUNGO JERRY Златният Орфей (1978) Mungo Jerry & The Brothers Grimm: In the Summertime / Got a Job (1987) Hyvän jugurtin maassa Bulgariassa äänitetty livelevy Zlatnijat Orfej on rutiinikeikka. Bändin soitto ei kohoa mihinkään korkeuksiin, vaan on aika tylsää kuultavaa. Kuten Discogsista voi huomata, biisien englanninkieliset nimet on kirjoitettu levyn kanteen ihan miten sattuu. In the Summertime -uusintaversio on kyllästetty halvankuuloisilla syntetisaattoreilla ja lyhyillä robottipuheosuuksilla, mikä tekee versiosta ehkä liiaksikin sellaisen nopeasti unohtuvan novelty-tyyppisen välipalan. B-puoli pomppii sentään reippaasti mutta rennosti. Kokonaisuudessaan aika ohutta pintaa, höttöä. Molemmat levyt ovat peräisin erään käpyläläisen miehen kokoelmasta. Isäpuoli vinkkasi 2016 huhtikuussa , että muuan Stadin slangi -kokouksessa käynyt mies haluaa päästä eroon 300 levyn vinyylikokoelmastaan. Ostin koko höskän 300 eurolla, pidin itselläni 51 levyä, äiti ja isäpuo

Mott the Hoople - M.S.M. - Muddy Waters - Mummi Kutoo

Kuva
MOTT THE HOOPLE Mott the Hoople (1969) Mad Shadows (1970) Wildlife (1971) Brain Capers (1971) All the Young Dudes (1972) Mott (1973) The Hoople (1974) M.S.M. Roboto Synphonie / The Dub-Synphonie (1984) Tapani Ripatti soitti tämän electro-paukun Ocsidissa vuoden 1985 alussa. Nauhoitin sen kasetille. Monta vuotta myöhemmin, kun nauhoitukseni oli ajat sitten hävinnyt, kaipasin hirveästi biisiä takaisin. Muistin, että esittäjän nimi olisi ollut MGM ja kappaleen nimi Robot on Symphony. Näillä johtolangoilla sain levyn selvitetyksi Discogsissa. Huhtikuussa 2006 tilasin singlen MusicStackin kautta saksalaisesta Total Recall -levykaupasta. Maksoi 17,99 euroa. Discogsissa sitä on myyty kalliimmallakin. MUDDY WATERS At Newport 1960 (1960) Kvaakissa kirjoitin: "No mitäpä Muddy Waters teki Newportissa (vrt. Duke Ellingtonin vastaava levy)? Omaa juttuaan tietysti, aidon mestarin elkein. Blues soi rouheasti, huuliharppua oli riittoisa

Moondance - Moonlight - Mopot - The Motors

Kuva
MOONDANCE Lazy River / Anna St. Claire (1970) MusicStackista marraskuussa 2009. Kevyttä, fiilikseltään kivaa poppia The Easybeats -miehiltä Harry Vanda ja George Young. Tästä on olemassa myös vuotta myöhempi versio esittäjänimellä Vanda & Young, mutta se ei juuri poikkea Moondance-versiosta. Helisee ehkä vähemmän ja kuulostaa tunkkaisemmalta - mutta ehkä se johtuu netistä imuroimani vinyylisiirron äänenlaadusta. MOONLIGHT The Edge (Modern Dance in the Twilight Zone) (1978) Utuista, hyvin utuista myöhäisprogea nuorelta bändiltä jonka kokemattomuus kuuluu. Levy ei ole teknisesti mitään hyvää työtä, se kuulostaa aika kotikutoiselta. Materiaali kärsii yksitoikkoisuudesta, biiseissä olisi voinut olla enemmän vaihtelua ja koukkuja joihin tarttua. Minä ja Harri olimme vielä molemmat RateYourMusicissa, kun sain Harrilta mp3:t tästä levystä. Kuka lie rippasi vinyylin, en tiedä tai muista. Totesin jo tuolloin, että mielenkiintoista, mutta onko vähän yksitoikko