Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2019.

Dave Mason - David Bowie - Davina - Dead End 5

Kuva
DAVE MASON Alone Together (1970) Levyn sisältö on valjua, mitäänsanomatonta poppia, ja sen tiesin jo kun tilasin MusicStackin kautta tämän LP:n. Minä himoitsinkin tätä vain taide-esineenä. Räiskyvän monivärinen vinyyli, joka on saatu aikaan tiputtamalla väripellettejä kuumaan vinyylimassaan. Kahteen kertaan aukeavat kannet, jotka on leikattu muotoon Masonin pään kohdalla. Pahvitasku vinyylille. Pieni reikä kansien seinään ripustamista varten. Blue Thumb vasta osasikin paketoida levynsä näyttävästi. DAVID BOWIE Hunky Dory (1971) The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders From Mars (1972) Young Americans (1975) Station to Station (1976) David Bowie oli yksi niistä artisteista, joiden ajattelin tuovan rock-uskottavuutta levykokoelmalleni. Ajattelin hankkia kaikki vuosien 1969-1980 levyt, mutta onneksi kuuntelin ne ensin allTunesista. Eivät Bowien levyt niin hirveän mieluisia olleetkaan. Useista levyistä löytyi jotain hyvää, mutta kokona

Dave Edmunds - Dave Goodman & Friends - Dave Lindholm

Kuva
DAVE EDMUNDS Rockpile (1971) Born to Be With You / Pick Axe Rag (1973) Subtle As a Flying Mallet (1975) Get It (1977) Tracks on Wax 4 (1978) Artikkeliskannaukset: https://drive.google.com/open?id=12FENaBb-hZ-jqL_NrUQewjwVYrPhNy-y DAVE GOODMAN & FRIENDS Justifiable Homicide? / Take Down Your Fences (1978) Sex Pistols -tuottaja ja omaa The Label -levymerkkiään ylläpitänyt Dave Goodman teki singlen Liddle Towersin traagisen tapauksen muistolle. Justifiable Homicide? -biisissä kerrotaan yksityiskohtaisesti 39-vuotiaan Towersin 1976 kokemasta pahoinpitelystä Birtleyssä paikallisen poliisin toimesta. Towers kuoli poliisin käsittelyssä saamiinsa vammoihin. Tuomioistuin päätti pari vuotta myöhemmin, että kyseessä oli oikeutettu tappo, mikä aiheutti aikamoista julkista polemiikkia. Sex Pistolsin kitaristi Steve Jones ja rumpali Paul Cook, perkussionisti Mark Farley, Goodman itse syntsassa, bassossa ja laulussa, ja kolme taustalaulajaa - heidän joukossa

The Damned - Daryl Hall & John Oates

Kuva
THE DAMNED Damned Damned Damned (1977) Music For Pleasure (1977) Problem Child / You Take My Money (1977) Don't Cry Wolf / One Way Love (1977) Love Song / Noise Noise Noise - Suicide (1979) Machine Gun Etiquette (1979) The Black Album (1980) Strawberries (LP) (1982) Strawberries (CD) (1982) Best of Vol 1½ - The Long Lost Weekend (1988) Music For Pleasuresta minulla on ollut myös saksalaispainos sameansinisellä vinyylillä vuodelta 1986, mutta myin sen Harrille. Sen olin ostanut Etelä-Helsingissä jossain Fredrikin- tai Albertinkadun tienoilla toimineesta divarista, jonka nimeä en muista. Tuon oranssivinyylipainoksen ostopaikka on myös painunut unhoon. Problem Child -singleni ei ole tuo Discogsissa merkkaamani painos, vaan se on geneerisissä Stiff Records -kansissa ja matriisissa lukee "A PORKY PRIME CUT" (skannaus yllä). Kyseinen sinkku on irrotettu jostain singleboksista. Se on ollut Discogsissa, mutta se on poistettu tietokannasta,

The Cure - Curtis Mayfield - Cymande

Kuva
THE CURE Interviews En paljoa välitä Curesta, mutta löysin tämän kirkasvinyylin Music Hunterista siihen aikaan kun olin innostunut värivinyyleistä ja kuvalevyistä, ja se piti ostaa. Tehty ilmeisesti vuonna 1987, koska toisessa haastattelussa puhutaan tuoreesta Kiss Me Kiss Me Kiss Me -älpeestä. A-puolella joku vähän aran kuuloinen nuori, englantia murtaen puhuva nainen on aika kova moralisti. Hän kyselee Robert Smithiltä miksi tämä juo ja miksi meikkaa niin oudolla tavalla. Smith kyllä jaksaa vastata asiallisesti ja hermostumatta. B-puolella radiotoimittaja kyselee Smithiltä juuri päättyneestä Etelä-Amerikan kiertueesta, Why Can't I Be You -singlestä ynnä muusta, ja heittää n. kolmen minuutin kohdalla niin surkean puujalkavitsin, että se saa Smithin vaikeroimaan. CURTIS MAYFIELD Curtis (1970) Superfly - The Original Motion Picture Soundtrack (1972) Minulla on usein vaikeuksia tiukasti falsetissa laulavien vokalistien kanssa. Falsettilaulu tuppaa enemmän

Cumulus

Kuva
CUMULUS Puuvillapellot / Varjot yllä sillan (1970) Luumu / Tämä istuin (1970) Länsituuli / Taas on yksi pois (1970) Cumulus (1971) Cumulus (1971) Sirkustirehtöörin pieni sydän (1973) Maihin (1973) Eloheinä / Unta voin jatkaa (1973) Cumulus (1974) Dick Dynamite and His Hot Lips (1974) Rosa Grandiosa ynnä muita tarinoita (1974) Folksongs From Finland (1975) Vuosi (1976) Människan (Homo Sapiens) / Säkkijärvis polka (1976) Cumulus (1977) C'est la vie (sanoi vaari) / Kaupungin yö (1977) Vilka sånger ska jag sjunga? (1977) Marseillen poika / Napolin elämää (1977) Naistentanssit / Diggy liggy lo (1977) Uskokaa tai älkää... (1978) Tillsammans / Damernas dans (1978) Tillsammans (1979) Aamu rannalla / Mandoliini mies (1980) Idyll (1981) Swing (1991) Cumulus todella oli parhaimmillaan silloin kun Hector oli vielä mukana. Kun Hector vuonna 1974 lähti, hän puhalsi mennessään kaiken musiikillisen kunnianhimon yhtyeestä. Tämä Cumul

Creedence Clearwater Revival - Crowcuss - Cruiser

Kuva
CREEDENCE CLEARWATER REVIVAL 40th Anniversary Editions Box Set (2009) CCR:nkin diggailu alkoi minulla varsinaisesti vasta The Revolutionary Decades -projektini myötä. Vähän hävettää, että hoidin koko tuotannon haltuuni näin helpolla tavalla. Jatkoksi hommasin sentään viime vuoden elokuussa Golliwogsien tuotannon kätevänä kokoelmalevynä Saksasta, MusicStackin kautta. Golliwogshan oli seitsemän singleä tehnyt CCR:n edeltäjä. Sinkkuja kuunnellessa on hauskaa tunnistaa mitä 60-luvulla suosittua bändiä milläkin kappaleella kopioidaan. Löytyy Beatlesia, Beach Boysia, Themiä, Zombiesia... Oma linja onneksi löytyi lopulta, ja siinä vaiheessa bändin nimi sitten vaihdettiinkin Creedence Clearwater Revivaliksi. Viimeisestä sinkusta "Porterville / Call It Pretending" on olemassa kaksi painosta, se julkaistiin sekä Golliwogsien että CCR:n nimellä. Äidillä ja isäpuolella on CCR-levyjä aika kiva kokoelma. Ensimmäinen levy ja Pendulum puuttuvat, mutta mu

Country Joe & The Fish - The Courtship - The Cramps - Crazy Elephant

Kuva
COUNTRY JOE & THE FISH Electric Music For the Mind and Body (1967) "Country Joen ja kumppaneiden levyltä löytyy kaikkea mahdollista. Psykedeelistä bluesrokkia, sähköistä valssia, instrumentaalitrippailua ja muuta hapokasta. Tässä oli kaikkien luomiskyky huipussaan." Näin kirjoitin Kvaakiin tästä albumista, kun kävin läpi 1001 albums you must hear before you die -listan ennenkuulemattomia levyjä. THE COURTSHIP It's the Same Old Love / Last Row, First Balcony (1972) PÄIVITYS 14.8.2019: Yllätyslöytö The Complete Motown Singles 12A -boksista. The Courtship teki vain kaksi singleä Tamla Motownille, niistä tämä oli ensimmäinen. It's the Same Old Love on niiiin siirappia ettei paremmasta väliä, ja laulajan äänenväri ei ole semmoinen jota ehkä albumillista jaksaisin kuunnella yhteen menoon. Tyyli on aivan kuin The Stylisticsia, mikä on periaatteessa huono juttu - The Stylistics kun teki pari-kolme hyvää levyä uransa alussa ja sen jälkeen tonnikaup

Jeff St. John's Copperwine - The Cortinas - Costello - Country Express

Kuva
JEFF ST. JOHN'S COPPERWINE Joint Effort (1970) Jeff St. John, australialaisen rockin suuri selviytyjä ja sinnikäs sankari. St. John, oikealta nimeltään Jeffrey Leo Newton, syntyi Sydneyssä huhtikuussa 1946, kirottuna synnynnäisellä selkärangan epämuodostumalla joka tunnetaan nimellä spina bifida . Nuoruutta sävyttivät lukemattomat epäonnistuneet leikkaukset, jotka eivät tuottaneet toivottua tulosta. Kun St. John 22-vuotiaana alistui sarjalle riskialttiita leikkauksia, jotka eivät onnistuneet korjaamaan selkärangan vaurioita, hän joutui loppuiäkseen vaihtamaan kainalosauvat pyörätuoliin. Jo nuorena St. John kanavoi itsensä musiikkiin. Ensimmäinen levyttänyt yhtye oli autotallirockbändi The Id, joka levytti 1966-67 ison nipun singlejä ja LP:n Big Time Operators. Albumin teon jälkeen St. John jätti yllättäen yhtyeen, joka jatkoi keikkailua omin päin ja saavutti kyseenalaista mainetta olemalla Australian ensimmäinen kannabiksen hallussapidosta pidätetty rockbändi. St. J