The Bar-Kays - B.B. King - The Beatles - Beat the Meat - Beggars Opera - Beginner's Guide to African Funk - The Beginning of the End

THE BAR-KAYS

Too Hot to Stop (1976)

The Bar-Kays kopioi Ohio Playersia tällä levyllä, mutta mitä väliä kopioimisesta, kun se tehdään hyvin, ja hyvillä biiseillä?

B.B. KING

Live At the Regal (1965)

Lucille (1968)

Completely Well (1969)

Indianola Mississippi Seeds (1970)

"B.B. King sen sijaan vaati huomioni joka sekunnilla. Ai että blues osaa maistua hyvältä, etenkin kun sitä vetää tosi ammattilainen. Kiitos, Riley Ben ja Lucille". Näin kirjoitin Live At the Regal -levystä sarjakuvafoorumi Kvaakiin kun perkasin 1001 albums you must hear before you die -listaa. Kuuntelin myöhemmin loputkin B.B:n levyt ja havaitsin vuodet 1968-1970 sellaiseksi huippukaudeksi, että nekin levyt piti hankkia.

THE BEATLES

Love Me Do / P.S. I Love You (1962)

Please Please Me / Ask Me Why (1963)

Hello, Goodbye / I Am the Walrus (1967)

Ei siis alkuperäisiä singlejä, vaan uudelleenjulkaisuja vuodelta 1976. Minulla ei todellakaan ole tämän enempää Beatles-levyjä, enkä hanki. Nämäkään eivät ole minun ostamiani, vaan edesmenneen Christer-serkkuni jäämistöä. Britta-tätini antoi nämä minulle.

Beatlesit ovat mielestäni melkoinen klise. Kaikkihan heistä pitävät, ja minusta se on tylsää. Olen aina halunnut uida vähän vastavirtaan, joten kuuntelen mieluummin Monkeeseja ja Rollareita. Beatlesin levyt kuuntelin joskus 10-15 vuotta sitten, kun lainasin ne kirjastoista, siinä se. Sen koommin en ole niitä edes ottanut kuunteluun.

BEAT THE MEAT

Sings Country & Western (1979)

FinnArctic-esittely:

The story behind Beat the Meat is a little diffuse to me, but apparently this was a loose collective formed by cartoonist, editor and all-around crazy guy Juho Juntunen, and rocker Veltto Virtanen. Beat the Meat played "anarchic country & western punk", and produced one collectable EP titled "Sings Country & Western" (1979). Lots of odd and famous names like members from punk band Hellhound, singer-songwriter Mikko Alatalo, Martti Syrjä from Eppu Normaali and assorted staff from music magazine Soundi have played in this "anti-superband", and if this EP is anything to judge by, the group usually played while in a drunken stupor. As a matter of fact, this EP is so out-of-control that I challenge you to find anything more alcohol-loaded than this.

Keitäs kaikkia tässä rämäremuryhmässä olikaan mukana? Veltto, Väiski Sappinen, Waldemar Wallenius? Juho Juntunen sanoitti yhden kappaleen, mutta onko muuten mukana? Mikko Alatalo ja Martti Syrjä mainitaan kansipaperissa, ja Martin äänen kyllä tunnistaakin. Totean vain lyhyesti, että tämän kännisempää ja pahemmin lapasesta karkaavaa hoilotuslevyä ei voi tehdäkään. Siksi se onkin niin hauska, raittiusmiehenkin mielestä. Kun se on vedetty niin överiksi kuin on voitu.

BEGGARS OPERA

Pathfinder (1972)

Get Your Dog Off Me (1973)

Vertigo Swirl -levyt ovat järjettömissä hinnoissa. On se kiva että minulta löytyy edes yksi swirl, vaikka siinä ei olekaan gatefold-kantta kuten brittipainoksessa ja julistekin mokoma puuttuu.

Eri Esittäjiä: BEGINNER'S GUIDE TO AFRICAN FUNK

Various Artists: Beginner's Guide to African Funk (2009)

Myyrmannista joskus vuoden 2013 alkupuolella ostamani kolmen CD:n satsi afrofunkia. Sykettä riittää. Valitettavasti kakkoslevyn toisen biisin kohdalla oli jo valmiiksi syvä naarmu, johon CD-soitin aina jää kiinni vähäksi aikaa ennen kuin pääsee nykien eteenpäin. Piti sitten Soulseekistä imuroida mp3:nen kyseisestä kappaleesta, että pystyy kuuntelemaan senkin kunnolla.

THE BEGINNING OF THE END

Funky Nassau (1971)

Muistan oikein hyvin sen kun kuulin Funky Nassau -biisin ensimmäisen kerran. Se oli 1993 tai 1994, kun opiskelin Porvoossa. Biisi tuli radiosta, ja otin sen nauhalle. Vähän myöhemmin tutkin Porvoon kirjastossa musiikin hakuteoksia, erityisesti kirjaa joka luetteli listahittejä. Artistit aakkosjärjestyksessä ja sitten listahitit jotka näillä nimillä oli - mukana myös kuukaudet ja vuodet. Ajattelin, että The Beginning of the End kuulostaa joltain synkältä amerikkalaiselta tai englantilaiselta hippi- tai progebändiltä. Tuumin, että hienoa, että semmoinen synkkä ja haudanvakava bändi on tehnyt tuollaisen pirteän, väliamerikkalaisittain svengaavan kappaleen. Ajan myötä tietysti selvisi The Beginning of the Endin todellinen kotipaikka ja tyyli. Bahamasaariltahan he olivat, Nassausta. Albumi oli minulla jonkin aikaa CD-R-kopiona. Jäänsärkijässä huomasin tämän CD:n olevan tyrkyllä vuosia sitten.