Vaihteeksi Tapiolassa messuilla, eikä se ollut olosuhteiden osalta miellyttävä kokemus. Kävin Tapiolassa monta kertaa 1990-luvulla ja vielä 00-luvun aikanakin - milloin kirjastossa, milloin divareissa, milloin ihan vain shoppailemassa tavaratalossa, ja kerran Salvador Dali -näyttelyssäkin silloin kun opiskelin graafista suunnittelua. Enpä tunnistanut enää koko paikkaa samaksi. 90-luvun Tapiolasta ei näytä olevan paljonkaan jäljellä, se keskusta jonka muistan on tuhottu ja tilalla on sekasotkua, jossa on vaikea suunnistaa. Minun oli vaikea osata kulkea minnekään metroaseman ja Ainoan muodostamasta sumpusta, ja jos pääsinkin ulos rakennuskomplekseista, tunsin olevani jossain hevonkuusessa. Kaiken lisäksi satoi. Löysinpähän lopulta Kulttuurikeskuksen ja kirjaston, ja siellähän tuli heti levymyyntipöytää vastaan. Myyjiä oli sopivan kivasti paikalla, muutama tuttu divarinpitäjäkin kuten Rolling Recordsin ja Hippie Shaken tyypit. Tietysti kävin vain suomilevyt läpi. Tarjonnan harvinaisuusa...
