The Graeme Edge Band - Graham Central Station
THE GRAEME EDGE BAND
The Graeme Edge Band Featuring Adrian Gurvitz: Kick Off Your Muddy Boots (1975)
Paradise Ballroom (1977)
Moody Bluesin kohtalaisena fanina piti ensin kuunnella ja lopulta kerätäkin jäsenten 70-luvulla tekemät soololevyt. Rumpali Edge yhdisti voimansa kitarasankari Gurvitzin kanssa ja tuloksena oli nämä kaksi levyä.
Gurvitzin ensimmäinen menestysbändi oli Gun, jonka ainoa hitti oli hieno Race With the Devil. Muista hänen bändeistään Three Man Army (1971-1974) oli pettymys. Kadonneen levyn metsästäjissä parikin kertaa toivottu ja soitettu Polecat Woman oli pahaenteisen mitättömällä koukulla varustettu jyrärokkibiisi ("polecat woman... YEAH!!!" ...jaaha), eivätkä muut levytykset osoittautuneet sen kummemmiksi. The Baker Gurvitz Army (1974-1976) sai aikaiseksi joitakin yksittäisiä hienoja kappaleita. I Wanna Live Again on ensimmäisen albumin kohokohta, People, Dancing the Night Away ja Night People ovat myös kelvanneet minulle.
Kick Off Your Muddy Boots kuuluu vahvimpiin Moodies-sooloihin. Tosin se on välillä pikkuisen liian surumielinen ja lohduttoman kuuloinen minun makuuni. Enemmän positiivisia fiiliksiä olisin kaivannut, mutta muuten hyvä.
Paradise Ballroomin kansi on suosikkini, upeaa Taidetta. Onneksi löysin Hippie Shake Recordsista tosi hyväkuntoisen vinyylin, niin kantta kelpaa ihailla ilman häiritseviä kulumia. Itse levystä ei ole paljoa sanottavaa, In the Night of the Light on ainoa kappale jota voin pitää mainiona. Singleksi poimittu Everybody Needs Somebody on todella kummallinen, rummut ja möhkäleurut on nostettu ihan pintaan, mikä tekee biisistä raskaasti tömistelevän ja kärsäänsä töräyttelevän elefantin, mutta se ei rokkaa kunnolla vaan on lähinnä kuin jotain tavallista kokeilevampaa kävelytempoista voimapoppia.
GRAHAM CENTRAL STATION
Now-Do-U-Wanta Dance (1977)
Tämä oli mukana sen käpyläläisen miehen levykokoelmassa. Otin talteen, koska olin kuullut levyn aiemmin ja antanut sille mukavat 3½ tähteä viidestä. Omassa kappaleessani on tosin eri matriisit kuin tuossa Discogsissa merkkaamassani painoksessa, joten levy on Errors-kansiossa.
Nyt kun kuuntelen levyä uudestaan, en tiedä onko antamani hyvä arvosana ihan oikeutettu. Menee överiksi koko levy. Etenkin Earthquake - en minä jaksa kuunnella kolmea minuuttia sitä maanjäristystä. Korvat väsyvät. Mutta accapella-avaus on kiva, vocoderin läpi laulettu nimikappale on tehokasta funkia, ja kivasti keinuva Stomped Beat-Up and Whooped keventää hiukan.
Ehkä pitäisi hommata Release Yourself ja Ain't No 'Bout-a-Doubt It, joilla Larry Grahamilla oli homma vielä hallinnassa eikä hän sortunut liioitteluun.
Kommentit
Lähetä kommentti