10.9.2011 - Levymessut Tavastialla
Kävin tänään Tavastialla levymessuilla. Vaikka selasin vain suomilevyjen tarjontaa ja yritin harkita viisaasti mihin rahani tuhlaan, niin 190 euron matkakassa hupeni nopeasti. Heti ensimmäiseksi löytyi se suurin aarre, eli Fyyralyyran LP 70 euron hintaan. Sitä koristaa muutama leima, joissa lukee "Kontiolahden kunnan pääkirjasto". (Toisesta tiskistä bongasin toisen, ei kirjastokappaleen, kympin kalliimmalla hinnalla.) Kirjaston poistolevyksi tosiaan hyväkuntoinen, ei rahise tai haitaksi asti napsu. Pieni roska "Metsän" lopussa, mutta poistin sen ja nyt soi jumittamatta.
Suurin aarre koko messuilla taisi kuitenkin olla Samsa Trion älppäri. Hintapyynnöksi oli lätkäisty 700 euroa. Mahtoiko mennä kaupaksi? Pakko minun oli se pintapuolisesti katsastaa, ihan vain voidakseni brassailla että olen nähnyt sen. Suunnilleen sama kansi kuin RateYourMusic-sivulla olevassa kuvassa, mutta hailakammat värit. Jokaisella kappaleellahan on yksilölliset kannet, mutta tiedä sitten paljonko ne toisistaan poikkeavat.
Insideoutin "Observer", joka oli toivelistallani, oli toinen mieluisa löytö. Sehän on aika fantastista kasariprogea! Toimii joka osa-alueella. Levyn kysyntä keräilijöiden keskuudessa on kuulemma kasvamaan päin. Heh, siellä messuilla oli melkein joka jannulla tuo levy myynnissä. Varmasti niitä riitti kaikille. Huomasin, että yhtä lukuunottamatta kaikkia "Observereita" koristi ohuet mustat muovisuikaleet etukannen vasemmassa yläkulmassa ja takakannen oikeassa yläkulmassa. Levyt olivat siis samalta henkilöltä, joka oli jaellut useimmille myyjille kullekin yhden kappaleen myyntipöytään laitettavaksi.
Johannan kolmen älpeen "Metropolis"-kokoelma löytyi ensin huikeaan 100 euron hintaan, ja ajattelin, että No sale. Sitten äkkäsin käytössä jonkin verran nuhjaantuneen kappaleen 25 euron hinnalla, ja ostin. Aika kivasti soitettu, pintanaarmua löytyy mutta levy ei pidä liikaa meteliä. Ja jos siinä nyt jotain rahinaa on, niin eihän sitä kuule punkbändien mesoamisen alta :)
Kalle Fält Bandin "Tehtiinpä lauluja uusia" löytyi sieltä myös. Oliko hölmöä ostaa levy 12 euron hintaan mieluummin kuin odottaa, että saisin sen vanhemmiltani? Heilläkin kun on se. Vuosia sitten joku tuttu pariskunta - äidin työkavereita vissiin - antoi vanhemmilleni omat vinyylinsä pois, ja Kalle Fält Bandin kiekko oli mukana siinä satsissa. Ei siis ollut lapsuuteni levyhyllyssä, enkä ole koskaan kuullut levyä kokonaan.
Ankin "En anna heille anteeksi", Hasse Wallin "Sounds Afro!" ja Peitsamon "Älä koskaan laula kantria" ja "Amatöörirakastaja" täydensivät satsin. Wallin levyn ostin vain, jotta RYM-sivu saisi kansikuvan. Tällaistakin pitää ajatella levyjä hankkiessa. "Sounds Afro!" on vähän pitkäveteinen levy, etenkin b-puoli, mutta kun siitäkin minulla oli vain CD-R-kopio.
Suurin aarre koko messuilla taisi kuitenkin olla Samsa Trion älppäri. Hintapyynnöksi oli lätkäisty 700 euroa. Mahtoiko mennä kaupaksi? Pakko minun oli se pintapuolisesti katsastaa, ihan vain voidakseni brassailla että olen nähnyt sen. Suunnilleen sama kansi kuin RateYourMusic-sivulla olevassa kuvassa, mutta hailakammat värit. Jokaisella kappaleellahan on yksilölliset kannet, mutta tiedä sitten paljonko ne toisistaan poikkeavat.
Insideoutin "Observer", joka oli toivelistallani, oli toinen mieluisa löytö. Sehän on aika fantastista kasariprogea! Toimii joka osa-alueella. Levyn kysyntä keräilijöiden keskuudessa on kuulemma kasvamaan päin. Heh, siellä messuilla oli melkein joka jannulla tuo levy myynnissä. Varmasti niitä riitti kaikille. Huomasin, että yhtä lukuunottamatta kaikkia "Observereita" koristi ohuet mustat muovisuikaleet etukannen vasemmassa yläkulmassa ja takakannen oikeassa yläkulmassa. Levyt olivat siis samalta henkilöltä, joka oli jaellut useimmille myyjille kullekin yhden kappaleen myyntipöytään laitettavaksi.
Johannan kolmen älpeen "Metropolis"-kokoelma löytyi ensin huikeaan 100 euron hintaan, ja ajattelin, että No sale. Sitten äkkäsin käytössä jonkin verran nuhjaantuneen kappaleen 25 euron hinnalla, ja ostin. Aika kivasti soitettu, pintanaarmua löytyy mutta levy ei pidä liikaa meteliä. Ja jos siinä nyt jotain rahinaa on, niin eihän sitä kuule punkbändien mesoamisen alta :)
Kalle Fält Bandin "Tehtiinpä lauluja uusia" löytyi sieltä myös. Oliko hölmöä ostaa levy 12 euron hintaan mieluummin kuin odottaa, että saisin sen vanhemmiltani? Heilläkin kun on se. Vuosia sitten joku tuttu pariskunta - äidin työkavereita vissiin - antoi vanhemmilleni omat vinyylinsä pois, ja Kalle Fält Bandin kiekko oli mukana siinä satsissa. Ei siis ollut lapsuuteni levyhyllyssä, enkä ole koskaan kuullut levyä kokonaan.
Ankin "En anna heille anteeksi", Hasse Wallin "Sounds Afro!" ja Peitsamon "Älä koskaan laula kantria" ja "Amatöörirakastaja" täydensivät satsin. Wallin levyn ostin vain, jotta RYM-sivu saisi kansikuvan. Tällaistakin pitää ajatella levyjä hankkiessa. "Sounds Afro!" on vähän pitkäveteinen levy, etenkin b-puoli, mutta kun siitäkin minulla oli vain CD-R-kopio.
Kommentit
Lähetä kommentti