Tietysti on paljon biisejä, joista olen ikäni pitänyt mutta joita en omista millään oikealla levyllä. Pelkkinä kasetti-, CD-R- tai mp3-kopioina olen niitä kuunnellut. Paljon hyvää tavaraa olen löytänyt vasta nettiaikana internetistä tai tiedostojenjako-ohjelmista (SoulSeek, UseNeXT). Minulla on itse poltetuilla CD-R -levyillä näitä sekalaisia tallessa, ja päätin vihdoinkin kopioida niitä runsaammin tietokoneelle. Koostin niistä jopa kansion, jolle annoin yksinkertaisen nimen "Various". Järjestin kappaleet kronologiseen järjestykseen, ja samalta vuodelta olevat vielä esittäjän mukaiseen aakkosjärjestykseen. Jos on useampi kappale saman esittäjän samalta albumilta, laitoin ne siihen järjestykseen kuin ne ovat sillä levyllä lisäämällä tiedostonimeen järjestysnumeron esittäjän ja biisin nimen väliin.
Moinen järjestys aiheuttaa sen, että vähän väliä sattuu peräkkäin kaksi kappaletta, joita ei voi kuunnella perätysten, koska ne ovat liian erilaisia keskenään. Niiden välinen kontrasti on liian iso. Minulla on Word-tiedosto, johon olen luetteloinut kaikki albumit jotka olen eläissäni kuullut. Myös tiedosto, jossa on luetteloitu kaikki biisit jotka minulla on jollain oikealla levyllä tai CD-R -levylle poltettuna. Kävin nämä Word-tiedostot läpi ja koetin kaivaa esiin jotain tasoittavaa pehmentämään kontrastia. Kansiossani on näin ollen monta kymmentä biisiä, joista minulla ei ole ikinä ennen ollut kopiota. Olen kirjoittanut ne tummanpunaisella tekstillä.
Suoritin karsintaa biisimateriaalin suhteen. Yhtään suomalaista levytystä ei ole mukana, ei edes englanniksi laulettua. Rajummat punk- ja new wave -biisit jätin myös pois, koska minulla on niin hirveästi tuota punk-osastoa CD-R -levyillä enkä halunnut tehdä Various-kansiosta kovin punk-pitoista. Melodisempi new wave ja power pop pääsi ilman muuta mukaan. Disko ja muu tanssittava musa on myös aika pitkälti poissa, sille olen antanut ihan erilliset kansiot. Vähän tanssimusaa on tässäkin kyllä mukana.
50-ja 60-lukua saavat edustaa pitkälti sekalaiset huumorilevytykset sekä australialainen ja uusiseelantilainen rock, koska oldies-kamalle olen luonut 52 kansiota yhteisnimikkeellä The Revolutionary Decades. Various-kansioon pääsi kaikki se, mikä jäi TRD-kansioiden ulkopuolelle.
Päätinpä luetteloida tällaisessa postaussarjassa nuo Various-kansioon päätyneet kappaleet sekä sekalaisiin muihin kansioihin päätyneen soul- ja tanssimusiikin, esitelläkseni taas kerran kattavasti laajaa musiikkimakuani ja -tuntemustani. Linkit vievät Discogs-sivuille, joissa tietoa levyistä sekä YouTube-videolinkkejä, joista voi kuunnella kappaleita.
1990
Enjoy the Silence
Policy of Truth
Robert Palmer - Oh Yeah
Robert Palmer & UB40 - Deep End
1991
Sailing on the Seven Seas
Pandora's Box
Into the Great Wide Open
Two Gunslingers
Too Good to Be True
1992
Don't Speak of My Heart
Don't Give Up on Me
1993
River of Dreams
All About Soul
1994
Kotkassa asunut isoisäni oli vuonna 1990 saanut kaapelikanavat, ja meidän perhe kävi hänen luonaan auttamassa kanavanvirittelyssä. Jokin Music Television tai muu kanava näytti Depeche Moden Enjoy the Silence -musiikkivideota, ja vaari, joka tuskin taisi tajuta katsovansa musiikkivideota, ihmetteli "luontodokumenttia" ja mietti ääneen, missä noin kauniita maisemia on. No, Skotlannissa, Portugalin Algarvessa ja Sveitsin Alpeilla, kertoi minulle Wikipedia.
Genesiksen Jesus He Knows Me aiheutti minulle pitkään päänvaivaa. Nauhoitin siitä joskus 1993-1994 radiosta kasetille version, jonka lopussa oli mukana Phil Collinsin hauska tv-saarnaajahöpinäosuus. Vuosia myöhemmin halusin sen höpinän sisältävän version, mutten löytänyt sitä mistään. Nyt päätin koettaa uudestaan. Hain YouTubesta musiikkivideoita tuosta kappaleesta, mutta niissäkään ei tuota spiikkiä ollut mukana. Lopulta satuin erehdyksessä imuroimaan Soulseekistä koneelleni liveversion, ja siinähän se puhe oli juuri sellaisena kuin sen muistin. Minulla oli siis ollut tietämättäni liveversio kasetille nauhoitettuna! Leikkasin liveversiosta loppupuolen ja liitin sen mukaan alkuperäiseen studioversioon. Onneksi ne kuulostavat tarpeeksi samalta, jotta saumakohta ei erotu liiaksi - ainakaan ellei tiedä että sellainen on ja missä.
Heaven's Open on sekin kamala levy Oldfieldilta. Hän selvästi teki tahallaan huonoja levyjä, jotta Richard Branson hermostuisi ja irrottaisi hänet Virgin-sopimuksestaan. Heaven's Open -kappaleesta on olemassa parempi versio, se on ilmeisesti 7 tuuman singlellä. Löysin sen version ja tein siitä kopion. Albumiversio on päin helvettiä miksattu ja Miken laulu on sössöttävää huutamista. Sillä paremmalla singleversiolla asiat ovat vähän paremmalla tolalla.
Rod Stewartin Motown Songille tehtiin hauska piirretty video, jossa Michael Jackson tippuu viemäriaukkoon ja Sinéad O'Connor sheivaa päälakeaan. Katso-lehdessä Oona Tuomi totesi videosta, että "Stewart kiltteilee" ja että tähtiartisteihin kohdistuva pilkka on kesyä.
Näin muuten Sinéad O'Connorin telkkarissa joskus 1980-luvun loppupuolella laulamassa varhaisen singlensä Mandinka. Inhosin kappaletta, kertosäe oli kamala. Myöhemmin Sinéadilla oli balladihitti Nothing Compares 2 U, jonka videolla hän tiputti kyyneleen silmästään. Tuumin, että ihan siisti temppu, mutta ei hän voittanut minua sillä puolelleen.
1993 olin saanut lopullisesti tarpeekseni päivän musiikista ja kuuntelin melkein pelkästään vanhempaa poppia. Billy Joelin River of Dreamsin sinkkulohkaisuista ja Earth Wind & Firen comeback-hitistä Sunday Morning sentään pidin, mutta 1994 olin täysin hylännyt tuoreen musiikin.
Yesin Walls päätyi yhdelle CD-R -levylleni, koska huomasin, että suosikkiyhtyeessäni Supertrampissa ollut Roger Hodgson oli ollut mukana kirjoittamassa sitä.
1990
Guru Josh - Infinity (1990's Time For The Guru) (12" Version)
Guru Josh - Infinity (Mad Mix)
Guru Josh - Infinity (Sane Mix)
Guru Josh - Infinity (Spacey Saxophone Mix)
Guru Josh - Infinity (Toasting Mix)
Guru Josh - Time for the Guru
1991
Yello - Jungle Bill (Music Video Version)
Yello - Jungle Bill (Single Version)
1992
1993
Bombalurina versioi Brian Hylandin pikku-pikku-bikinissä -hittiä. Siinä minulla oli kestämistä jo vuonna 1990, mutta pidin silti.
Enigman Sadeness-hitti oli kova sana samana vuonna, mutta minä hiukan kyllästyin siihen kuultuani sitä tarpeeksi usein. Sen sijaan Principles of Lust / Find Love jaksoi purra minuun pitempään. Edelleen viitsin kuunnella sitä. Se ei ehkä ole niin kuulijan tykö heittäytyvä hittityrkky kuin Sadeness, mutta tunnelmaa riittää.
Sen sijaan Guru Joshin Infinitystä olin kunnolla innoissani. Radiossa soitettiin useampiakin versioita / miksauksia siitä, ja nauhoitin ne kaikki. Kun pari vuosikymmentä sitten polttelin CD-R -levyjä, talteen päätyi kuitenkin vain yksi versio tuosta. Nyt päätin kerätä kaikki versiot koneelleni. Mad Mix ja Sane Mix eivät kuulostaneet tutuilta.
Guru Joshin seuraavan singlen Whose Law Is It Anyway kuulin kerran, kun video pyöri Music Televisionissa ollessani isoisäni luona kylässä. Kuulosti täysin mitäänsanomattomalta kappaleelta. Guru Josh katosi sitten kuvioista. Kuuntelin tuon biisin nyt uudestaan, ja tosiaan, aika mitätön tuo on.
Nick Kamenin hittiä I Promised Myself en ole paljoa kuunnellut viime vuosina. Se osoittautui paremmaksi kuin muistinkaan.
Oleta Adamsin kaunis tunnelmapala on taas niitä kappaleita, jotka nauhoitin Radio Sykkeen tauottomasta öisestä äänilevypotpurista saamatta tietää nimeä ja esittäjää.
Sydney Youngblood siteeraa Hooked on You'ssa Marvin Gayen Let's Get It On -hittiä, mutta se ei varmaan avittanut listamenestystä. Ihan minihitti siitä tuli, se ylsi vain listojen alimmille sijoille kaikissa maissa.
Yellon Jungle Billistä soi radiossa vuonna 1992 versio, jota en nettiaikana tahtonut mistään löytää. Vasta nyt päätin katsoa YouTubesta musiikkivideon, ja pahus soikoon, siinähän se versio justiinsa soi! Äänitin YouTube-videon ääniraidan, joten nyt minulla on tuostakin kopio koneellani. Vieläkin mietin, millä levyllä on julkaistu tuo musiikkivideolla kuultava neliminuuttinen versio, jonka nauhoitin kasetille 1992.
Tällä ruotsalaiskokoelmalla ilmoitetaan kappaleen kestoksi 3:50. Hm.
Kommentit
Lähetä kommentti