Cinema - Circus

CINEMA

Cinema (1984)

Roope / Suurten lasten yö (1986)

FinnArctic-esittely:

"It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format.

It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to become something great when he grows up. His parents and teachers put a lot of pressure on him. "Diplomaatti X" is a peace-loving diplomat who's killed when a bomb explodes in the plane that carries him to another country.

I don't know if these two guys have worked with any other band. Cinema released one more single in 1986 - "Roope / Suurten lasten yö" - and then vanished.

"Cinema" was released on CD in 1994 by Suomen Markkinamittaus Oy (Finnish Market Measuring). An odd company to release a record, unless you happen to know that Horttanainen is the chief executive officer.

Risto Horttanainen - vocals
Juhani Syrjälä - synthesizer, guitar, piano
plus
Jorma Lehtola - electronic drums
Katri Aaltio - backing vocals
Paul Williams - bass on 1., 4., 6. and 7.
Juuso Nordlund - fretless bass on 3., 5., 8. and 10.
Upi Sorvali - yang-qin on 3., marimba on 5. and 9.
Salla Mertsalo - violin on 6. and 10.
Gus Isidore - guitar on 10.
T.T. Oksala - drum machine on 10.
Originally released on the Cityboy label."

Heh, tuon kirjoittamisen jälkeen olen oppinut mm. että Syrjälä ja Horttanainen vaikuttivat aiemmin yhtyeessä nimeltä Pipo, joka teki Kompass-merkille LP:n "Maailman ympäri" vuonna 1983. Syrjälä oli vielä ennen sitäkin toiminut progeyhtye Gabrielissa, joka pääsi mukaan Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistyksen 1979 julkaisemalle koosteelle "Provinssi-rock" ja teki kaksi vuotta myöhemmin singlen Jäätynyt maa / Etsimässä elämää.

Cineman levyn julkaisi CD:nä tosiaan Horttanaisen oma yhtiö, Jyväskylässä toimiva Suomen Markkinamittaus Oy. Levyn sanoitukset ovat aika omaa maailmaansa, vahvimmin nimimerkki JAP:n avauskappaleessa Kuuhullu:

Jaska Jokusena joku saisi voittaa vaalin
Kuinka Tellu koskaan voisi saada Epusta normaalin
please, please gimme, gimme oma Rin Tin Tini Gin
Magazinesta ja näkyy nero, nero Taika-Jim
ei, ei älä herätä jos valvoo valehtelee
fame, fame tähtilippu liehuu lakanana kamaa c'mon

Oman kappaleeni takakannessa lukee "Tero Liete -84", mutta minä sain levyn MusicStackin kautta tilaamalla Rund um den Watzmann -nimisestä hollantilaisesta levydivarista 7,50 eurolla. Vähintään lämmin kädenpuristus sille, joka osaa kertoa, miten Tero Lietteelle kuulunut levy on päätynyt Hollantiin.

CIRCUS

Circus (1973)

Jatkoa Bram Tchaikovsky -postaukselleni. Eli netissä toimineista mutta nyttemmin edesmenneistä powerpop-musiikkiblogeista juttua.

Yksi ensimmäisistä musiikkiblogeista, joita rupesin vakituisesti seuraamaan, oli Power Pop Lovers. Sitä veti itse nimimerkki Powerpoplover eli Angelo, ja blogilla oli lisäksi joukko avustajia, kuten Popcat ja Popphil. Blogi löytyi ihan googlaamalla jotain kovasti kiinnostanutta levyä, ja huomasin, että Power Pop Loversiin oli postattu tuosta levystä esittely latauslinkin kera. Imuroin koneelleni mp3:t, tulostin mukana tulleet CD-levyyn sopivat levynkannet ja poltin CD-R:n. Sain sen käsityksen, että Angelo on varmaankin graafinen suunnittelija, koska kaikista hänen postaamistaan levyistä löytyi myös vinyyliälpeistä skannatut ja kuvankäsittelyohjelmalla väännetyt, CD-levyjen korurasioihin sopivat kannet. Angelo loi myös itse omia powerpop-kokoelmia, joille hän loi hienot CD-kannet tyhjästä. Rupesin siis seuraamaan tuota blogia uusien kovasti himoitsemieni levyjen toivossa. Hyvää tavaraa löytyi runsaasti, ja kaikki päätyi minulla CD-R-levyille poltetuksi.

Circusin albumi oli yksi hienoista ennestään tuntemattomista levyistä jotka latasin Power Pop Lovers -blogista. Clevelandista, Ohiosta, kotoisin olleen Circusin ainut levy ei ole varsinaista voimapoppia, koska sitä genreä tuskin oltiin edes keksitty vuonna 1973. Mutta upeaa rockia se on. Musiikkiin tuodaan lisäväriä pianolla, uruilla ja Moogilla sekä meren kohinalla ja aaltojen pauhulla. Biisit ovat kaikki tarttuvia. Ainoa huono juttu on, että levy kestää aika tarkkaan puoli tuntia. Paria biisiä lisää olisin vielä kaivannut. Toisaalta täytepaloja ei ole.

Joitakin vuosia myöhemmin oli ihan pakko tilata Circusin levy MusicStackin kautta, niin kovasti siitä pidin ja pidän vieläkin. Levy osoittautui tavallista hankalammaksi hankittavaksi. Erinomaisen MusicStack-sivuston tapauksessa se tarkoitti sitä, että piti koettaa kahdesti ennen kuin oikea levy saapui. Ensimmäinen puoti, jolta levyn tilasin, postittikin tämän levyn. Samanniminen bändi, samanniminen levy, mutta väärä oli. Kokeilin uudestaan jostain toisesta levykaupasta, ja sain kuin sainkin viimein oikean LP:n.

Power Pop Lovers -blogin kävi lopulta huonosti. Angelo postasi huhtikuussa 2007 blogiin itse koostamansa sekalaisen kokoelman, jossa oli yksi kappale lauluntekijältä / muusikolta nimeltä Pete Holly. Tämä mies rupesi pommittamaan blogia vihaisilla kommenteilla vaatien latauslinkkiä mitätöitäväksi. Angelo totteli ja poisti Hollyn biisin, ja toivoi että asia olisi sillä selvä. Ei ollut, Holly vain jatkoi häiriköimistä ja poliisilla uhkailulla. Ei siinä sinänsä mitään, että joku vaatii laittomasti nettiin postattua musiikkia poistettavaksi, mutta ko. herra sattui olemaan erityisen hankala ja ikävä tapaus, ja hänen onnistui myrkyttää blogin ilmapiiri niin pahasti, että avustajat lähtivät lätkimään ja Angelo jäi yksin vetämään koko hommaa.

Selvästi jo jossain määrin lannistunut Angelo postasi aikansa kuluksi uudestaan kaikki itse rippaamansa kuin myös avustajiensa rippaamat levyt, joiden latauslinkit olivat menneet vanhoiksi eli toimintakelvottomiksi. Minusta se oli hyvä juttu, sillä en ollut ehtinyt imuroida koneelleni kaikkia blogiin postattuja levyjä ennen latauslinkkien mitätöintiä. Pian Angelo sai ex-avustajiltaan vihaista postia. He eivät pitäneet siitä, että Angelo postasi blogiin uudestaan, lupaa kysymättä, niitä levyjä joita he olivat ripanneet ja tekstin kera esitelleet. No, se merkitsi blogin loppua sitten. Angelo hävitti koko blogin toukokuussa 2007 ja aloitti uudestaan, Power Pop Criminals -nimisen blogin kanssa. Sitä blogia hän sitten veti yksin, samaan malliin kuin ennenkin. 320 kbps:n mp3:sia, vinyyliälpeistä skannattuja ja jewelcaseihin sopivia kansia, sekä perusteellisia tekstiesittelyjä.

Jatkoin tämän uuden powerpop-blogin seuraamista vielä pitkään parasta ennen -päivämäärän umpeuduttua. Jossain vaiheessa, muutaman vuoden päästä, nimittäin alkoi tuntua siltä, että Angelolta alkoi mielekäs postattavaksi kelpaava materiaali loppua. Blogiin ilmestyi kaiken maailman demoja ja julkaisemattomia livenauhoja, jotka eivät minua kiinnostaneet.

Power Pop Lovers -blogin entiset avustajat perustivat omia blogejaan... tai ainakin yksi heistä perusti. Power Pop Lovers (eli toinen samanniminen) oli yksi blogi jota myös seurasin.

Siinä juttua tältä erää. Myöhemmin jatkan kertomusta sillä tapauksella, kun kiitokseksi kaikesta hienosta musiikista yritin avustaa Angeloa ja hänen myöhempää omaa blogiaan, ja tapahtui muuan yllättävä käänne...