1.12.2016 - Yli sadan euron arvoiset levyt kuvin

Punk in Finlandissa starttasi yli sadan euron arvoiset levyt kuvin -ketju. Ei minulla ole montaa sadan euron levyä. "Kylmää joulua" -LP lienee ainoa takuuvarma tapaus, sen löysin 90-luvun lopulla jostain Rööperissä toimineesta levydivarista. En ole varma oliko se Merimiehen- vai Pursimiehenkadulla. Kävin siellä yhtenä perjantaipäivänä, selasin levyjä ja totesin myyjälle, että kiinnostavaa tavaraa löytyisi, mutta hinnat aika kalliita. Myyjä siihen jotain sen suuntaista, että hinnat ovat arvon mukaan. Seuraavana maanantaina asiaa haudottuani kävin sitten uudestaan, ja noukin mukaani "Kylmää joulua" -levyn, joka minua oli eniten himottanut. Myyjä sanoi, että ahaa, tuo jäi vaivaamaan? Kertoi, että joku muukin oli tuota levyä hypistellyt, Eppu Normaalin "Heinillä härkien kaukalon" -kappaleen vuoksi. Totesin siihen, että sehän nyt ainakin löytyy CD:nä, "Paskahatun paluusta". Maksoin sitten ne 300 markkaa, mitä levystä pyydettiin.

Kun klikkaan Discogsissa oman kokoelmani luettelon yllä olevaa "Text with statistics" -linkkiä, saan levyni luetteloitua arvojärjestyksessä, eli sen mukaan mitä niistä on Discogsissa maksettu. Siinä näkyy, että Ankin Idyllistä on maksettu €116.29 ja Cumuluksen ensimmäisestä €101.82, mutta kun klikkaan levytietueet esille, niin Discogsissa maksetut hinnat ovatkin vain 90 ja 95 euroa. Ainoat levyt, joista olen maksanut satasen, ovat Black and Whitesta hommaamani Cumuluksen "Maihin" (samalla reissulla myös "Sirkustirehtöörin pieni sydän" 80 eurolla) ja Levykauppa Äxän sivuilta postitse tilaamani Vinyl-On-Demandin Pekka Airaksinen -boksi.

Airaksinen-boksi oli pettymys kahdessakin mielessä. Ensimmäisen voihkaisun aiheutti se, että Samsa-Trion, One Point Musicin, Spermin levyjen ja Mytologisen Duon "Golden Agen" alkuperäisistä kansista oli luovuttu ja laitettu tilalle joitain omituisia mustavalkoisia abstrakteja vääntelyjä. Toisen taas se, että kappaleet on fuusioitu yhteen niin, että kun yksi sävellys feidautuu kuuluvista, seuraava hiipii heti esiin. Ja tämä on hoidettu vielä rumasti niin, että jokaisesta kappaleesta jää sekunteja pois lopusta. Pahin tapaus on One Point Musicin avaava "Pieni sienikonsertto", jonka lopusta on leikattu hulppeat puolitoista minuuttia pois. Noin ei saa menetellä kun musiikkia julkaisee uudelleen.

Mietin, että Rokit: Pistä paremmaksi on varmaan aika hurjan arvokas, mutta ei se olekaan kuin 51-65 euron arvoinen Discogsissa. Ei paljoa kalliimpi kuin se 50 euroa mitä itse maksoin Popparienkelissä vuoden 2002 alussa, kun oltiin juuri siirrytty euroon. Myyjä huomautti kassalla, että huomasit kai että tuo 50 tarkoittaa euroja, ei markkoja. Toki olin sen huomannut. Kallis hinta, mutta kun niiiiiiiiiin kovasti himoitsin tuota levyä, niin pakko se oli maksaa.

Re-Flexin CD-boksi Re-Fuse on todella arvokas, mutta se oli odotettavissa. Tuotahan ei saa kuin bändin nettisivuilta tilaamalla. Oma kappaleeni on vähän rähjääntynyt, boksi itsessään ei ole vaurioitta kestänyt yhtä muuttoa ja runsasta hypistelyä ja liikuttelua, kun olen soittanut sitä niin paljon. Onneksi levyt siellä sisällä ovat siistissä kunnossa. Olisipa tuohon julkaisuun lisätty vielä tiedot kunkin biisin levytysvuodesta, mahdollisista vierailevista muusikoista sekä säveltäjistä ja sanoittajista. Minulla on myös CD-R:llinen materiaalia mitä ei tuosta boksistakaan löydy, eli vaihtoehtoisia versioita The Politics of Dancing -albumin kappaleista ja sinkkujen b-puolista. Tuon boksin neloslevy on täytetty 12 tuuman miksauksilla, mutta esim. demo- ja dub-versioita ja extended mixejä löytyisi vielä.

Hienoa katsella, miten Insideoutin Observer, Kahdet kasvot -duon Narsistin päiväunia ja Belaboriksen levy kohoavat arvossaan. Minä sain kaikki vielä kohtuuhinnalla, ensinmainitun Tavastian levymessuilta, seuraavan jyväskyläläisestä Divari Kankaasta tilaamalla, ja viimeksimainitun kenties Black and Whitesta - en ole varma, kun siitä on monta vuotta.

En pysty ymmärtämään, miksi Break-yhtyeen levyistä maksetaan isoja summia. Suomenruotsalaisia kundeja, jotka tekivät tasoltaan keskinkertaisen ja välttävän välillä liikkuvia rock-levyjä, äänittivät kakkoslevynsä Hollannissa, ja jonka levyjä löytää suomalaisista divareista muutamalla eurolla. Kaksi suomalaismyyjää pyytää tällä hetkellä All My Loving -seiskatuumaisesta 150 ja 250 euroa, ja 12-tuumaisesta koelevystä 480 euroa!!!

RateYourMusicissa hollantilaisnimimerkki TheJigster pitää yllä listaa levyistä, joiden kansissa kurkistellaan sälekaihtimien läpi. Ilmoitin hänelle 2010 toukokuussa Breakin kakkoslevystä "American Dream", hän lisäsi sen listalle, ja pian sain häneltä yksityisviestin, jossa hän kysyi, myisinkö mahdollisesti hänelle oman kappaleeni, kun hän kerää noita listalleen laittamiaan levyjä. Outo keräilykohde. No, omastani en halunnut luopua, joten ostin Black and Whitesta toisen kappaleen American Dreamia muutamalla eurolla ja postitin sen hänelle sinne Amsterdamiin. Sen koommin en RYMissä juuri viitsinyt avustaa noita listojen kokoajia, ettei olisi tarvinnut ryhtyä toistamiseen levykauppiaaksi. En edes tiedä mistä löytäisi LP:n kokoisia pahvipakkauksia.

Björninen Bandin Space Traveller Lost -LP:n arvoa on minun myös vaikea käsittää, mutta kai syynä siihen on levyllä mukana oleva Paul "Tubbs" Williams. Musiikki ei ole kuitenkaan muuta kuin kasarielektrofunkin ja rennon instrumentaalin kitararockin mikstuuraa, joten musiikilliset ansiot eivät arvoa selittäne.

Hot Soxin Das Kapital oli MusicStackissa myynnissä vuoden 2008 helmikuussa - norjalaisessa levykaupassa (Record World, Sandnesissa)! Suomessa en ollut siihen mennessä nähnyt levyä kertaakaan. Pelastin vuonojen maahan ajautuneen levyn takaisin kotimaahansa. Hintana lukee MusicStackin tilaushistoriassani $7.42 USD + postikulut $9.50 USD.

Mielenkiintoinen tapaus on Shortwave-yhtyeen levy. Sama bändi kuin Shortwaveband, joka teki albumillisen progefolkia vuonna 1975 ja toisen mokoman perinteistä instrumentaalia kelttimusaa vuonna 1977. Kaikki levyt ovat harvinaisia, mutta Shortwave-nimellä 1979 tehty lievästi new wave -vaikutteinen pehmopoplevy on harvinaisin. En tiedä julkaistiinko sitä koskaan, koska omassa kappaleessani on tyhjät valkoiset etiketit, mikä viittaisi koelevyyn, vaikka kannet onkin. Ebayssa näin kerran myynnissä toisen, ihan samanlaisen kappaleen. Jäsenet Phil Harrison ja Stuart Gordon soittivat myöhemmin kovasti diggaamassani The Korgis -yhtyeessä, ja päätin haalia kasaan lisää levyjä, joilla nämä miehet musisoivat. Niin minulla on kaikki Shortwavebandin LP:t sekä Slow Twitch Fibresin ja Foreign Bodiesin sinkut. Vuoden 1979 Shortwave-levy oli kaupan MusicStackissa, lontoolaisessa Retro Vinyl Recordsissa, tammikuussa 2009. Hinta oli 30 puntaa. Tein kaupat ja siinä se. Onkohan harvinaisin levyni?

Kaksi ensimmäistä kappaletta Shortwaven levyltä löytyvät YouTubesta - minä laitoin ne sinne. Tarkoitus oli laittaa lisääkin, mutta laiskuus iski. Enää en edes muista, miten sain nuo kaksi videota tehdyiksi. Ei tuolla levyllä ole kuin neljä hyvää kappaletta ("Iome" ja "My Lady" ovat ne muut), loput ovat tylsää pehmoilua.