1.2.2014
Viikonloppu on kulunut ihan levyjä Discogsiin lisätessä. Lisättävien levyjeni määrä on laskenut 175:een. Aina mukavaa jos joku muukin Discogs-käyttäjä merkkaa lisäämäni levyn omistukseensa, tunnen silloin tekeväni duunia muidenkin puolesta.
Levyostoksilla:
Kävin eilen Kirpputori Metkassa ja näin Thank God It's Friday -elokuvan soundtrackin myytävänä neljällä eurolla. Minulla ei ollut lompakossa kuin pari lanttia, joten päätin palata paikalle seuraavana päivänä rahaa mukanani. Näin siis tein ja vilkaisin samalla vielä uudestaan Johnny Winterin LP:tä johon olin myös kiinnittänyt erityistä huomiota. Kansi tosin oli aika pahassa kunnossa ja tarkempi tutkiskelu paljasti itse levynkin varsin naarmuiseksi. Niinpä Winterin vuoden 1969 nimikkolevy sai jäädä sinne neljän euron hintapyyntöineen.
TGIF:ta olen nähnyt parempien divareiden (B&W, Fennica) myyvän 15 (jopa 20?) eurolla, mikä on aivan liikaa levystä, jonka luokittelen roskalevyksi. Minulla oli siitä ennestään CD-R-kopio, jonka olin pätkinyt yhdelle CD:lle mahtuvaksi lyhentämällä Pattie Brooksin "After Darkia", Love & Kissesin "You're the Most Precious Thing in My Lifea" ja Sunshinen "Take It to the Zoo'ta" sekä jättämällä Donna Summerin "Je t'aimen" pois. Eli lyhennystyötä juuri oikeasta päästä, mutta olkoon, levyjä soitettaessa ei tuota Donnan biisiä tarvitse laittaa soimaan, sehän on oma erillinen 12-tuumaisensa. Neulan voi siirtää eteenpäin seuraavalle raidalle sen jälkeen kun Pattie on ärsyttävästi ulissut parin minuutin ajan.
Jokaisella lienee omat suosikkinsa tuolla soundtrack-triplalla. Donnan "Last Dance" ja "With Your Love", Cameo, Natural Juices, The Commodores, Thelma Houston, Diana Ross, Wright Bros. Flying Machine sekä tietyin varauksin Marathon ja Love and Kissesin leffatittelikappale - siinä se kova ryhmä joka minun katsantokannassani pitää tuota kokoelmaa pystyssä. Marathonin biisi on liian täyteen sovitettu, mutta totuin tuohon kakofoniaan nopeasti. "Thank God It's Friday" -biisi taas on sekavasti rakennettu.
Olin tehnyt etukäteen tutkimustyötä Black and Whiten nettisivuilla ja tehnyt listan hankittavista levyistä. Tällä kertaa selasin enimmäkseen vähän erikoisempia laareja, bluesia, rock'n'rollia ja soulia. Pois lähti kaksi CD-R-kopiota ja viisi digitaalikopiota näiden levyjen myötä:
Pointer Sisters: So Excited! (1982)
B.B. King: Completely Well (1969)
B.B. King: Indianola Mississippi Seeds (1970)
Malcolm McLaren: Duck Rock (1983)
Bo Diddley: The 20th Anniversary of Rock'n'Roll (1976)
CD:nä:
Wet Willie: Keep On Smilin' / Dixie Rock (BGO Records, 2 albumia 1 CD:llä)
Keep On Smilin'ia kehutaan definitiiviseksi Wet Willie -levyksi, mutta minusta se on paikoin vähän pitkäveteinen. Seuraajalevy Dixie Rock on energisempi ja hauskempi.
Pitkä miinus jollekulle siitä, että Duck Rockin aukitaitettavasta insertistä löytyi kuivattu marihuananlehti. Enkö ole kärsinyt jo tarpeeksi tämmöisestä???
Levyostoksilla:
Kävin eilen Kirpputori Metkassa ja näin Thank God It's Friday -elokuvan soundtrackin myytävänä neljällä eurolla. Minulla ei ollut lompakossa kuin pari lanttia, joten päätin palata paikalle seuraavana päivänä rahaa mukanani. Näin siis tein ja vilkaisin samalla vielä uudestaan Johnny Winterin LP:tä johon olin myös kiinnittänyt erityistä huomiota. Kansi tosin oli aika pahassa kunnossa ja tarkempi tutkiskelu paljasti itse levynkin varsin naarmuiseksi. Niinpä Winterin vuoden 1969 nimikkolevy sai jäädä sinne neljän euron hintapyyntöineen.
TGIF:ta olen nähnyt parempien divareiden (B&W, Fennica) myyvän 15 (jopa 20?) eurolla, mikä on aivan liikaa levystä, jonka luokittelen roskalevyksi. Minulla oli siitä ennestään CD-R-kopio, jonka olin pätkinyt yhdelle CD:lle mahtuvaksi lyhentämällä Pattie Brooksin "After Darkia", Love & Kissesin "You're the Most Precious Thing in My Lifea" ja Sunshinen "Take It to the Zoo'ta" sekä jättämällä Donna Summerin "Je t'aimen" pois. Eli lyhennystyötä juuri oikeasta päästä, mutta olkoon, levyjä soitettaessa ei tuota Donnan biisiä tarvitse laittaa soimaan, sehän on oma erillinen 12-tuumaisensa. Neulan voi siirtää eteenpäin seuraavalle raidalle sen jälkeen kun Pattie on ärsyttävästi ulissut parin minuutin ajan.
Jokaisella lienee omat suosikkinsa tuolla soundtrack-triplalla. Donnan "Last Dance" ja "With Your Love", Cameo, Natural Juices, The Commodores, Thelma Houston, Diana Ross, Wright Bros. Flying Machine sekä tietyin varauksin Marathon ja Love and Kissesin leffatittelikappale - siinä se kova ryhmä joka minun katsantokannassani pitää tuota kokoelmaa pystyssä. Marathonin biisi on liian täyteen sovitettu, mutta totuin tuohon kakofoniaan nopeasti. "Thank God It's Friday" -biisi taas on sekavasti rakennettu.
Olin tehnyt etukäteen tutkimustyötä Black and Whiten nettisivuilla ja tehnyt listan hankittavista levyistä. Tällä kertaa selasin enimmäkseen vähän erikoisempia laareja, bluesia, rock'n'rollia ja soulia. Pois lähti kaksi CD-R-kopiota ja viisi digitaalikopiota näiden levyjen myötä:
Pointer Sisters: So Excited! (1982)
B.B. King: Completely Well (1969)
B.B. King: Indianola Mississippi Seeds (1970)
Malcolm McLaren: Duck Rock (1983)
Bo Diddley: The 20th Anniversary of Rock'n'Roll (1976)
CD:nä:
Wet Willie: Keep On Smilin' / Dixie Rock (BGO Records, 2 albumia 1 CD:llä)
Keep On Smilin'ia kehutaan definitiiviseksi Wet Willie -levyksi, mutta minusta se on paikoin vähän pitkäveteinen. Seuraajalevy Dixie Rock on energisempi ja hauskempi.
Pitkä miinus jollekulle siitä, että Duck Rockin aukitaitettavasta insertistä löytyi kuivattu marihuananlehti. Enkö ole kärsinyt jo tarpeeksi tämmöisestä???
Kommentit
Lähetä kommentti