15.5.2017 - Muusikoiden elämäkertoja ja muita musiikkikirjoja
Kirjoja tulee hankittua vielä tasaisen harvakseen. Miska Rantasen Love Records -kirja, Esko Lehtosen kaksiosainen Suomalaisen rockin tietosanakirja, pari täydennystä Kurt Vonnegut -kokoelmaani kuten miehen elämäkerta... Muuten olen keskittynyt lähinnä muusikkoelämäkertoihin. Kari Peitsamo. Sami Yaffa. Michael Monroe. Small Faces -urkuri Ian McLagan, joka soitti myöhemmin Facesissa sekä Rolling Stonesin kanssa. Annie Lennox. Moog Konttinen.
McLaganin kirja "All the Rage: My High Life with the "Small Faces", the "Faces" and the "Rolling Stones"" piti hankkia marraskuussa 2015, kun sitä niin kovasti ylistettiin. Ja pidänhän minä Small Facesista sekä vuosien 1963-1974 Rollareista. Moogin elämäkertasarjasta minua kiinnosti alunperin vain kolmososa, jossa kerrotaan Kontra-vuosista, mutta tulin myöhemmin toisiin ajatuksiin ja halusin aiemmatkin osat. Ne löytyivät lopulta Kallion Turun Sarjakuvakaupasta.
Annie Lennoxin elämäkertaa en hankkinut siksi, että olisin Annie-fani (en varsinaisesti, vaikka Eurythmicsiltä löytyykin hyviä kappaleita), vaan hänen ja Dave Stewartin aiempi bändi The Tourists on se asia, josta halusin lukea. Minua kiinnostaa varsinkin Touristsin nokkamiehen Peet Coombesin traaginen elämäntarina.
Erikoinen hankinta minulta on Pete Bellotten novellikokoelma "The Unround Circle". Minua on kovasti kiinnostanut kuulla kaikki mahdolliset levyt, jotka liittyät jollain tapaa tuottajalegendoihin Giorgio Moroder ja Pete Bellotte. Olen kuunnellut kaikki YouTubesta ja Spotifysta löytyvät levyt, joilla Moroder ja/tai Bellotte ovat olleet mukana tuottajina, tai joilla on heidän kirjoittamiaan kappaleita (kaiken maailman Donna Summer -covereita ja muita versiointeja en sentään ole välittänyt kuunnella). Olen saanut hyvän kuvan kummankin miehen taidoista ja monipuolisuudesta. Bellotten soolotyöhistoriassa - Moroder-kollaboraatioiden ulkopuolella siis - ei ole valitettavasti paljon hurraamista, mutta on hänen epäonnistumisiinsa ja keskinkertaisuuden suossa rypemisiinsä ollut silti kiinnostavaa perehtyä.
Koska kumpikaan mies ei ole vielä kirjoittanut tai antanut kirjoittaa elämäkertateosta, olen tyytynyt siihen mitä olen huomannut olevan saatavilla. Niinpä hankin Amazonin kautta tuon Bellotten esikoiskirjan, ihan siinä toivossa että kirjan myynti rohkaisisi häntä kirjoittamaan omat muistelmansa. Itse asiassa olisinkin kiinnostuneempi Bellotten elämästä kuin Moroderin. Sellainen minä olen. Minua kiinnostaa enemmän sinnikkäiden, monessa mukana olleiden keskinkertaisuuksien ja traagisten epäonnistujien elämät kuin juhlittujen legendojen. Mieluummin Peet Coombesin elämä kuin Annie Lennoxin. Mieluummin Viktor Malinin ja Olli "Quickhand" Ojalan elämä kuin Riki Sorsan. Mieluummin Hannu Heinisaaren elämä kuin Steel City -bändikaverinsa Kaija Koon. Heinisaari kun lauloi myös Time-nimisessä ska-bändissä, kiersi myöhemmin Suomea iskelmälaulajana oman bändin kanssa, teki levynkansia sekä Timelle, Steel Citylle että Fröbelin Palikoille ja kuoli sairauden murtamana keväällä 2006, mutta jäi kaikesta huolimatta täysin tuntemattomaksi nimeksi. Ehkä tuollaisten elämä on lopulta sittenkin kiinnostavampaa kuin niiden, jotka ovat menestyneet ja joilla on pyyhkinyt enemmän hyvin kuin huonosti.
McLaganin kirja "All the Rage: My High Life with the "Small Faces", the "Faces" and the "Rolling Stones"" piti hankkia marraskuussa 2015, kun sitä niin kovasti ylistettiin. Ja pidänhän minä Small Facesista sekä vuosien 1963-1974 Rollareista. Moogin elämäkertasarjasta minua kiinnosti alunperin vain kolmososa, jossa kerrotaan Kontra-vuosista, mutta tulin myöhemmin toisiin ajatuksiin ja halusin aiemmatkin osat. Ne löytyivät lopulta Kallion Turun Sarjakuvakaupasta.
Annie Lennoxin elämäkertaa en hankkinut siksi, että olisin Annie-fani (en varsinaisesti, vaikka Eurythmicsiltä löytyykin hyviä kappaleita), vaan hänen ja Dave Stewartin aiempi bändi The Tourists on se asia, josta halusin lukea. Minua kiinnostaa varsinkin Touristsin nokkamiehen Peet Coombesin traaginen elämäntarina.
Erikoinen hankinta minulta on Pete Bellotten novellikokoelma "The Unround Circle". Minua on kovasti kiinnostanut kuulla kaikki mahdolliset levyt, jotka liittyät jollain tapaa tuottajalegendoihin Giorgio Moroder ja Pete Bellotte. Olen kuunnellut kaikki YouTubesta ja Spotifysta löytyvät levyt, joilla Moroder ja/tai Bellotte ovat olleet mukana tuottajina, tai joilla on heidän kirjoittamiaan kappaleita (kaiken maailman Donna Summer -covereita ja muita versiointeja en sentään ole välittänyt kuunnella). Olen saanut hyvän kuvan kummankin miehen taidoista ja monipuolisuudesta. Bellotten soolotyöhistoriassa - Moroder-kollaboraatioiden ulkopuolella siis - ei ole valitettavasti paljon hurraamista, mutta on hänen epäonnistumisiinsa ja keskinkertaisuuden suossa rypemisiinsä ollut silti kiinnostavaa perehtyä.
Koska kumpikaan mies ei ole vielä kirjoittanut tai antanut kirjoittaa elämäkertateosta, olen tyytynyt siihen mitä olen huomannut olevan saatavilla. Niinpä hankin Amazonin kautta tuon Bellotten esikoiskirjan, ihan siinä toivossa että kirjan myynti rohkaisisi häntä kirjoittamaan omat muistelmansa. Itse asiassa olisinkin kiinnostuneempi Bellotten elämästä kuin Moroderin. Sellainen minä olen. Minua kiinnostaa enemmän sinnikkäiden, monessa mukana olleiden keskinkertaisuuksien ja traagisten epäonnistujien elämät kuin juhlittujen legendojen. Mieluummin Peet Coombesin elämä kuin Annie Lennoxin. Mieluummin Viktor Malinin ja Olli "Quickhand" Ojalan elämä kuin Riki Sorsan. Mieluummin Hannu Heinisaaren elämä kuin Steel City -bändikaverinsa Kaija Koon. Heinisaari kun lauloi myös Time-nimisessä ska-bändissä, kiersi myöhemmin Suomea iskelmälaulajana oman bändin kanssa, teki levynkansia sekä Timelle, Steel Citylle että Fröbelin Palikoille ja kuoli sairauden murtamana keväällä 2006, mutta jäi kaikesta huolimatta täysin tuntemattomaksi nimeksi. Ehkä tuollaisten elämä on lopulta sittenkin kiinnostavampaa kuin niiden, jotka ovat menestyneet ja joilla on pyyhkinyt enemmän hyvin kuin huonosti.
Kommentit
Lähetä kommentti