Sleepy Sleepers

SLEEPY SLEEPERS

Sinulle äiti (1975)

Livet i bordell (1976)

Takaisin Karjalaan (1977)

Holiday in New York '59 (1978)

The Mopott Show (1979)

Metsäratio (1980)

Levyraati (1981)

In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982)

Chinese Nights (1983)

Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984)

Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko levyn kasetin b-puolelle. A-puolelle tuli Kake Singersien Me halutaan olla.

Lainasin kirjastosta lisää Sliippareiden 70-luvun ja 80-luvun alun tuotantoa 90-luvun puolessavälissä, mm. Vanhat killerit -kokoelman jolta myös nauhoitin useita biisejä.

Livet i bordell on huonoimpia Sliippari-levyjä. Kirjoitin sarjakuvafoorumi Kvaakissa siitä tammikuussa 2014 näin:

"Minä tulen Livet i bordellin kuuntelusta surulliseksi, kun ajattelen miten härskin hauska se levy olisi jos Sliipparit eivät olisi jänistäneet ja softanneet sanoituksista särmiä pois. Mutta kyllä jokin Sinisilmäis kaipuu kuulostaa komealta, siis sovituksellisesti ja soitannollisesti. Kunpa levylle vain olisi pistetty siitäkin alkuperäinen sanoitus."

Eli Jytinää Eestissä -kirja antaa maistiaisia siitä, millaisia biisien alkuperäiset sanat olivat. Sinisilmäis kaipuu oli alunperin nimeltään Mustatussu nainen. Kakka kepposessa taas laulettiin: "Ei saa koskea Lillin pilluun / Lillillä on pillu kipeä / monta poikaa eilen Lilliä pani / Lilli on meidän yhteinen hani".

RateYourMusicissa arvostelin Livet i bordellin seuraavasti:

Sleepy Sleepers' debut LP "Sinulle äiti" (1975) had landed on an unsuspecting Finland with a bang, and many people found their lewd, amateurish rock'n'roll too much to take. So the band headed off to Sweden to cut their second long-player and spoiled the humor value in their music by toning down their jokes and doing too much thinking, and letting the Swedes add too much polish on their musicianship. "Livet i bordell" would be a great album if some other band had done it, but as a Sleepy Sleepers record it's not what it should have been. The "Jytinää Eestissä" autobiography gives a few hints about what the original lyrics for songs like "Sinisilmäis kaipuu" and "Kakka kepponen" were like, and that just makes me even more sad when I listen to this.

Some songs indeed sound great, especially "Sinisilmäis kaipuu" (Santana's "Black Magic Woman") with its fab flute solo. But Sleepy Sleepers were not intended to sound great. The best song is the CD bonus track "Traktori" (a 1976 single) where the boys hit back on Hector for verbally trashing one of their songs on the radio.

Ainoat kappaleet joita täysin arvostan Livet i bordellin CD-versiossa ovat Murha, Urpon pallo ja Traktori. Viimeksimainittuhan tehtiin sen jälkeen kun Hector oli soittanut radiossa Blöös söös söösin ja lyttäsi sen sanomalla jotain tyyliin: "Toiset meistä yrittävät aivan vakavissaan kohottaa suomalaisen musiikin tasoa..." Sliipparit iskivät takaisin tuolla Hectorille osoitetulla pilkkalaululla, jossa mukaillaan Hectorin laulujen sanoja ja pilkataan hänen Lapsuuden loppu -vaihettaan, jolloin kansa hämmentyi Hectorin teatraalisesta musta-viitta-ja-synkkää-meikkiä -pelleilystä. "Pentele kun me pelättiin / telkkaria kun seurattiin / viitta harteillaan hän keimaili / ja Batmanilta, Bowielta vaikutti..." Hector kävi kuumana ja melkein haastoi bändin oikeuteen, eikä siinä auttanut, että levy-yhtiö oli peloissaan piipannut Hectorin nimen biisistä pois.

Joskus 1990-luvulla luin Soundista Hectorin haastattelun, jossa häneltä kysyttiin tästä tapauksesta: "Entäs se Traktori-biisi, jonka Sleepy Sleepers levytti, ja josta sinä poltit täysin päreesi?". Hector vastasi: "Se on kyllä totta, mutta toisaalta kaivoin silloin itsekin verta nenästäni. Tölväisin radiotoimittajana ollessani yhtä Sliippari-biisiä ja ne antoivat välittömästi takaisin. Se oli ihan oikein minulle. Se oli minun omaa tosikkomaisuuttani. Minähän olin tavallaan samassa asemassa muusikkona ja esiintyvänä taiteilijana, joten minun olisi pitänyt ymmärtää olla hiljaa."

Mukava tietää, ettei Hector enää ole vihainen.

Onneksi tekivät sen jälkeen Takaisin Karjalaan -levyn. Palasivat sen myötä juurilleen. RateYourMusicissa arvostelin levyn mielestäni jokseenkin tyhjentävästi:

"The one rock band to earn my utmost respect is Sleepy Sleepers. They were the official taboo-breaking Finnish music group in the 1970's. With their outrageous, totally restless behaviour during gigs they managed to get themselves banned from nearly every venue, the radio totally refused to play their songs in the late 70's, they were labelled as fascists and all that - but the public loved them. Whenever they performed, audiences would flock and the records sold well.

They dared to touch many sore spots in the narrow-minded environment of a country still groveling in front of the mighty Russia. One question that frequently has popped up throughout the years is whether or not Russia should give Karelia back to Finland, but that question was hardly ever allowed to be voiced out in public 30-40 years ago. Sleepy Sleepers took no official stand on that question, but they tried to help breaking the barrier by naming their 1977 album "Karjala takaisin" (Karelia Back), but the record company said no.

Musically Sleepy Sleepers were at first strictly amateurs, who sang about sex, ugly women, booze and all kinds of nasty stuff. As the 80's began, they had suddenly become accepted and more professional as musicians, no doubt helped by guitar aces like Albert Järvinen and Dave Lindholm who had decided to have a little bit of fun by joining them for long enough to play on one or two albums. That along with the slightly reduced shock value of their 80's records rendered them less interesting. Finally The Sleepers morphed into Leningrad Cowboys which was nothing more than a novelty joke which eventually became thin as they stopped being "the worst rock band in the world".

But in the 1970's Sleepy Sleepers were the definitive "love 'em or hate 'em" band. On stage they dressed themselves in women's clothes and all kinds of ugly attire they could lay their hands on, and used props like wheelchairs and coffins.

Their high point was this album: "Takaisin Karjalaan". It takes great stamina to listen to this record in one go, but in the end it's the most rewarding of the band's records. Sleepy Sleepers were a highly spontaneous band. The songs were always written in the studio, and whatever ideas someone came up with were instantly laid on tape - nothing was put on hold and worked with later. When the band attended the studio to make their third LP, they had absolutely no ideas or songs whatsoever. Three days later even the mixing was finished. Many of the songs here are covers, and some of them were deliberately credited solely to the band, merely to see if anyone would threaten to sue them.

Would Finland be the same today if Sleepy Sleepers had never existed? Probably, or probably not. It's hard to tell. But they laid down significant groundwork in liberating the atmosphere in this country. Oh yes, read their book "Jytinää Eestissä" (1987, reprinted in 2003). It easily beats the hell out of every rock band autobiography ever published."



Kun ensilevyllä oli varastettu Uriah Heepiä (Pihipoika), niin Takaisin Karjalaan -levyllä coveroitiin Johnny Guitaria, Sex Pistolsia, Stranglersien London Ladya, Wipeout-surffihittiä, Do You Wanna Dancea, Rollareiden Paint It Blackia ja Johnny B. Goodea. Joskus alkuperäistä kreditoiden, joskus ei. Meno on niin hurjaa, että aina ei mennä edes oikein päin ja ympärileikkauskin hoidetaan munat poistamalla.

Surmanajaja Erkki Vasili Helmisen lopussa parodioidaan 1970-luvun Shell-tv-mainoksia, joissa puhui joku möreä-ääninen mies. 1974 syntyneenä muistan juuri ja juuri kyseiset mainokset. Ensimmäisiä telkkarimuistojani. Taitaa Hurriganes-leffan Kuumat kundit (1976) DVD-versio sisältää yhden tuollaisen mainoksen bonusmateriaalina.

Yhtä lapsuuden suosikkitelkkariohjelmaani parodioiva The Mopott Show on taas erinomaisen vahva suoritus heikohkon New Yorkin jälkeen. Sliipparien versio Grease-leffan hitistä You're the One That I Want on parempi kuin alkuperäinen. Travolta kuulostaa aivan ulisevalta koiranpennulta. Sitä pelkoa ei ole näiden tahallaan väärässä nuotissa ääntelevien rääväsuiden käsittelyssä.

Metsäration hankin itselleni vissiin 1999, kun olin työharjoittelussa maanmittausopiskeluni loppuvaiheessa. Yhtenä työpäivänä maanmittariporukalle tuli juttua / viestiä siitä, että eräällä miehellä - kollegalla tai tuttavalla - olisi iso määrä CD-levyjä, joista hän halusi päästä eroon. Tutkittiin sen miehen printtaamaa listaa. Minä en löytänyt sieltä oikein muuta kelvollista kuin Sliippareiden Metsäration, jonka olin joskus lainannut kirjastosta. Siitä oli jäänyt mielikuva mainiosta levystä, jonka voisi vaikka omistaakin. Niinpä ostin sen siltä mieheltä. Metsäratiosta onkin tullut suosikki-Sliippari-levyni. Pidän tosi paljon välijutuista ja levyn monipuolisuudesta, ja biisimateriaali on hyvää.

Levyraati ei ole yhtä onnistunut kuin Metsäratio, pääsiassa siitä syystä, että levyn teeman huomioonottaen sen vasta pitäisikin olla musiikillisesti monipuolinen paketti. Jokainen kappale kuin eri bändin tekemä ja silleen. Vaan on siinä aika moni biisi kuin samasta puusta veistetty.

Muistuttaako Tauno älä tapa ihan Rollarien Get Off of My Cloudia? Ilotyttö taas on Jack Scottin hitti The Way I Walk vuodelta 1959. Sliipparit sekosivat liikaakin laulun nopeuttamiseen ja hidastamiseen. Se temppu alkoi 70-lopulta alkaen esiintyä vähän joka levyllä useaan kertaan.

Kukas muuten paukuttaa rumpuja Levyraadilla? En ole löytänyt mistään tietoa siitä, kuka oli Sleepyjen rumpalina vuonna 1981. On meinaan sen verran hyvää rummuttelua varsinkin Nein nein neinissa, että kiinnostaisi tietää.



Vuoteen 1981 mahtui vielä kantrilevy The Hevoset, josta ei tiedetä paljoa, koskapa jäi julkaisematta. Syyskuussa sain Punk in Finland -foorumin ansiosta tietää, että tiettävästi ainoaa olemassaolevaa kappaletta levystä - valkoetikettistä koelevyä - kaupattiin Huuto.netissä 2000 eurolla. Mahtoiko kukaan huutaa sitä itselleen? Myyjän (Timppa eli nimimerkki Alppila1) mukaan nauhat hävisivät levy-yhtiössä. Levyn koodi oli KRÄLP 11, eli Finnlevyn omistamalla Kräk!-merkillä se oli kai sitten tarkoitus julkaista, Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä -yhtyeen LP:n ja hevibändi Ozin esikoisen välissä. Julkaista piti myös single "Vanha riimu / Cowboy ja lehmä", vaan ei kuulunut sitäkään. Onko kolme Hevoset-sessiossa äänitettyä biisiä tehty uudelleen Turakaisten paratiisi -albumille?

Vuonna 1983 Sleepy Sleepers oli jo yleisesti hyväksytty yhtye joka alkoi tahkota rahaa ihan tosissaan. Silti Suomi oli vielä tuolloin niin takapajuinen maa, että 10. joulukuuta 1983 bändistä saatettiin ilmoittaa radion ohjelmasivulla tähän tapaan:

Minulla on vielä CD-R -kopiona Sossu-possuilua Finlandiassa -kasetti. Se vasta onkin rajusti epätasainen paketti. Verorockia en pysty kuuntelemaan ratkeamatta nauruun. Kansan Uutiset -vitsi sen alussa on myös hauska. Lehden luin on terävää kommentointia. Jonotuksesta kerrotaan hauskasti. Hyvien juttujen välissä onkin sitten pahnanpohjimmaista täytettä joka ei toimi ollenkaan.

Tohtori Pöhön aerobixissa on muutama ihan toimiva vitsi, mutta on siellä aika paljon ihan paskaakin kuten itsekin myöntävät. Levy menee kuitenkin ihan kelvollisesti taustahälynä kotiaskareiden seassa. Loppuminuutit ovat tympeitä, kun Sliipparit kyllästyvät touhuun ja hukkaavat roolinsa. Taustamusiikki pauhaa koko ajan liian kovalla. Tämäkin oli CD-R -kopiona kunnes oikea levy löytyi Black and Whitesta helmikuussa 2017.

Suomen poliisit olen kuunnellut... tai siis yrittänyt kuunnella. Ei onnistunut. YouTube tarjosi Julkusen mulkun... enpä sitäkään oikein meinannut jaksaa. "Laske housusi alas, ota kullista kiinni, anna ranteesi heiluu, lähde Marlon kanssa runkkaamaan..." "Vain merimies voi tietää kuinka viina kusettaa / kun seisoo kalliolla ja kusta lorottaa..." Juu ei.

Jytinää Eestissä -kirjan lainasin ammoisina aikoina kirjastosta pariinkin kertaan. Ensin vain luin, jälkimmäisellä kerralla vietin muutaman illan kirjoittaen parhaat jutut paperille. Kun uusintapainos tuli, kävin heti ostamassa sen Mannerheimintien Free Record Shopista. Jotkut jutut ovat niin uskomattomia, että epäilyttää ovatko ne oikeasti tapahtuneet vai narutetaanko meitä. Ei voi tietää kuinka paljon tarinoita on väritetty. Sakari Kuosmasen vitseistä sivulla 179 vielä, että muurahaisesta ja elefantista kertova kasku on pöllitty jenkkipunkyhtye Big Blackin livelevyltä Sound of Impact (1986). Siellä se vitsi on ihan identtisenä mustaa Bemaria myöten.

Joskus luin jostain sanomalehdestä jutun, jossa haastateltiin lahtelaista komisariota Kari Kajalaa hänen Sleepy Sleepers -menneisyydestään. Kajalahan soitti Sliippareiden ensimmäisellä levyllä ja lähti sitten bändistä. Toimittaja kuvaili Kajalaa pelottavaksi näyksi. Vuodet minkälie väkivaltarikos- tai murhaosaston komisariona "ovat muovanneet miestä. Koko olemus viestittää, että tälle jätkälle on turha tulla ryppyilemään". Kajalasta oli kuvakin artikkelissa, ja oli kyllä tosiaan tuimailmeinen mies siinä.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=10NAfdVo--zmGZD_A1o-1oLF0KzuosbL_