16.4.2018 - Uusimmat levyhankinnat
CD:t Amazonista:
Blue Cheer: BC #5 The Original Human Being (1970)
Cub Koda and The Points: Cub Koda and The Points (1980)
Gene Vincent: Born to Be a Rollin' Stone - The Challenge Sessions 1966-68 (2008)
Little Bob Story: Off the Rails Plus Live in 78 (1977 / 1978)
Little Richard: The Explosive Little Richard (1967)
Secret Affair: Glory Boys (1979)
Secret Affair: Business As Usual (1982)
Viimeiset CD-tilaukset Amazonista tuli tehtyä tämän kuun toisena. Niistä kaikki ovat nyt saapuneet. Nuo seitsemän CD:tä sai vielä kohtuuhinnalla. Yksi helmikuussa tilaamani CD on selvästi hukkunut postissa, täytyy koettaa ensi kuussa tilata se MusicStackin kautta.
MusicStack-tilaukset:
Alberto Y Lost Trios Paranoias: Skite (1979) (LP)
Chilly: Come to L.A. (1979) (CD)
Space: Deeper Zone (1980) (CD)
Various Artists: Saturday Night Fever (The Original Sound Track) (1977) (LP)
MusicStackista olen tilannut jo kaikki ne levyt, jotka minulla oli suunnitelmissa tilata sitä kautta vuonna 2012. Redgumin ja Leonard Nimoyn LP:t, Purepop-singlet, nippu muita himottavia sinkkuja, ne on hoidettu nyt. Puolitoista viikkoa sitten tilasin läjän ihan oikeita toivelevyjä, sellaisia joista minulla on ennestään vain CD-R-kopiot.
Chillyyn tutustuin ihan vahingossa / sattumalta. Yhdellä isän 1978 nauhoittamalla kasetilla oli espanjalaisvaikutteinen diskoversio Derek & The Dominosin Laylasta. Esittäjä oli tunnistamaton, joten haeskelin viime vuosikymmenellä tietoja tuosta biisistä tehdyistä cover-versioista. Niitä ei hirveästi olekaan. Saksalainen diskobändi Chilly ainakin oli coveroinut tuon kappaleen, joten hain heidän versionsa kuultavakseni. Ei ollut oikea versio, mutta jotenkin uteliaisuuteni sai minut tsekkaamaan Chillyn tuotantoa enemmänkin, ja lopulta löysin itseni polttamasta CD-R-levyille kaksi ensimmäistä albumia kokonaan ja vielä osia kahdesta seuraavastakin. Chilly oli ihan korni bändi, enkä pidä heidän musiikistaan paljoakaan. Jotenkin silti säilyttämisen arvoista kamaa, vaikka harvoin levyjä kuuntelenkin. Kahdesta ensimmäisestä albumista ei ole olemassa virallisia CD-versioita, vain venäläisiä bootlegejä. Nekin ovat harvinaisia, ja vinyylit taas melko hinnoissaan. Kakkosalbumista Come to L.A. onnistuin haalimaan itselleni CD:n alle kahdellakympillä, mutta For Your Love oli MusicStackissa tarjolla vain vinyylinä, hintojen liikkuessa muutamassa kympissä. En olisi halunnut törsätä kolmeakymppiä saksalaiseen diskoroskaan, mutta päätin, etten halua antaa asian roikkua enää kauempaa. Chillyt on saatava oikeina levyinä, ettei minun tarvitse enää katsella itse tehtyjä kopioita. Niinpä se kolmenkympin hintainen For Your Love -LP on parhaillaan matkalla luokseni.
Niin, se isän kasetilla ollut Layla-cover on hollantilaisen Valverde Brothersin tekoa. Sain esittäjän tunnistetuksi viime vuosikymmenellä siten, että en löytänyt mp3:ta Laylasta, mutta kylläkin yhdestä toisesta Valverde Brothersin levytyksestä. Bändi kuulosti samalta, joten katsoin arvoituksen ratkenneeksi.
Saturday Night Fever -soundtrackin puuttuminen levykokoelmastani alkoi tuntua vuosi vuodelta naurettavammalta. Tuo levy oli lapsuuskotini levyhyllyssä, ja äidillä ja isäpuolella on se yhä tallessa. Olen vuosi toisensa jälkeen odottanut kärsivällisesti että perisin heidän levykokoelmansa tai saisin muuten vain valita heidän levyhyllystään itselleni mitä haluan. Niinpä en ole välittänyt hankkia Saturday Night Feveriä itselleni mistään kaupasta tai divarista, vaan odottanut hetkeä jolloin äiti ja isäpuoli haluavat vinyyleistään eroon, jotta saisin sen heiltä ilmaiseksi. Kärsivällisyyteni on loppunut, ja SNF:n puuttuminen kokoelmastani on tuntunut aivan naurettavan isolta aukolta, joka pitäisi täyttää mitä pikimmin. Toisaalta levy ei ole koskaan tullut vastaan divareissa, ja tuo on minulle sellainen levy, että CD ei kelpaa, se on vinyyli tai ei mitään. SNF on kai divareissa halpislaatikoiden täytettä, ja niitä laatikoita minulla ei ole tapana selata. Siksi levyä ei ole näkynyt. Nyt sitten tilasin levyn MusicStackin kautta USA:sta asti. Onneksi tuli nopeasti.
Blue Cheer: BC #5 The Original Human Being (1970)
Cub Koda and The Points: Cub Koda and The Points (1980)
Gene Vincent: Born to Be a Rollin' Stone - The Challenge Sessions 1966-68 (2008)
Little Bob Story: Off the Rails Plus Live in 78 (1977 / 1978)
Little Richard: The Explosive Little Richard (1967)
Secret Affair: Glory Boys (1979)
Secret Affair: Business As Usual (1982)
Viimeiset CD-tilaukset Amazonista tuli tehtyä tämän kuun toisena. Niistä kaikki ovat nyt saapuneet. Nuo seitsemän CD:tä sai vielä kohtuuhinnalla. Yksi helmikuussa tilaamani CD on selvästi hukkunut postissa, täytyy koettaa ensi kuussa tilata se MusicStackin kautta.
MusicStack-tilaukset:
Alberto Y Lost Trios Paranoias: Skite (1979) (LP)
Chilly: Come to L.A. (1979) (CD)
Space: Deeper Zone (1980) (CD)
Various Artists: Saturday Night Fever (The Original Sound Track) (1977) (LP)
MusicStackista olen tilannut jo kaikki ne levyt, jotka minulla oli suunnitelmissa tilata sitä kautta vuonna 2012. Redgumin ja Leonard Nimoyn LP:t, Purepop-singlet, nippu muita himottavia sinkkuja, ne on hoidettu nyt. Puolitoista viikkoa sitten tilasin läjän ihan oikeita toivelevyjä, sellaisia joista minulla on ennestään vain CD-R-kopiot.
Chillyyn tutustuin ihan vahingossa / sattumalta. Yhdellä isän 1978 nauhoittamalla kasetilla oli espanjalaisvaikutteinen diskoversio Derek & The Dominosin Laylasta. Esittäjä oli tunnistamaton, joten haeskelin viime vuosikymmenellä tietoja tuosta biisistä tehdyistä cover-versioista. Niitä ei hirveästi olekaan. Saksalainen diskobändi Chilly ainakin oli coveroinut tuon kappaleen, joten hain heidän versionsa kuultavakseni. Ei ollut oikea versio, mutta jotenkin uteliaisuuteni sai minut tsekkaamaan Chillyn tuotantoa enemmänkin, ja lopulta löysin itseni polttamasta CD-R-levyille kaksi ensimmäistä albumia kokonaan ja vielä osia kahdesta seuraavastakin. Chilly oli ihan korni bändi, enkä pidä heidän musiikistaan paljoakaan. Jotenkin silti säilyttämisen arvoista kamaa, vaikka harvoin levyjä kuuntelenkin. Kahdesta ensimmäisestä albumista ei ole olemassa virallisia CD-versioita, vain venäläisiä bootlegejä. Nekin ovat harvinaisia, ja vinyylit taas melko hinnoissaan. Kakkosalbumista Come to L.A. onnistuin haalimaan itselleni CD:n alle kahdellakympillä, mutta For Your Love oli MusicStackissa tarjolla vain vinyylinä, hintojen liikkuessa muutamassa kympissä. En olisi halunnut törsätä kolmeakymppiä saksalaiseen diskoroskaan, mutta päätin, etten halua antaa asian roikkua enää kauempaa. Chillyt on saatava oikeina levyinä, ettei minun tarvitse enää katsella itse tehtyjä kopioita. Niinpä se kolmenkympin hintainen For Your Love -LP on parhaillaan matkalla luokseni.
Niin, se isän kasetilla ollut Layla-cover on hollantilaisen Valverde Brothersin tekoa. Sain esittäjän tunnistetuksi viime vuosikymmenellä siten, että en löytänyt mp3:ta Laylasta, mutta kylläkin yhdestä toisesta Valverde Brothersin levytyksestä. Bändi kuulosti samalta, joten katsoin arvoituksen ratkenneeksi.
Saturday Night Fever -soundtrackin puuttuminen levykokoelmastani alkoi tuntua vuosi vuodelta naurettavammalta. Tuo levy oli lapsuuskotini levyhyllyssä, ja äidillä ja isäpuolella on se yhä tallessa. Olen vuosi toisensa jälkeen odottanut kärsivällisesti että perisin heidän levykokoelmansa tai saisin muuten vain valita heidän levyhyllystään itselleni mitä haluan. Niinpä en ole välittänyt hankkia Saturday Night Feveriä itselleni mistään kaupasta tai divarista, vaan odottanut hetkeä jolloin äiti ja isäpuoli haluavat vinyyleistään eroon, jotta saisin sen heiltä ilmaiseksi. Kärsivällisyyteni on loppunut, ja SNF:n puuttuminen kokoelmastani on tuntunut aivan naurettavan isolta aukolta, joka pitäisi täyttää mitä pikimmin. Toisaalta levy ei ole koskaan tullut vastaan divareissa, ja tuo on minulle sellainen levy, että CD ei kelpaa, se on vinyyli tai ei mitään. SNF on kai divareissa halpislaatikoiden täytettä, ja niitä laatikoita minulla ei ole tapana selata. Siksi levyä ei ole näkynyt. Nyt sitten tilasin levyn MusicStackin kautta USA:sta asti. Onneksi tuli nopeasti.
Kommentit
Lähetä kommentti