17.9.2016 - Kari Peitsamo, Tuula Amberla ja The Complete Motown Singles -boksit
En jaksa enää Kari Peitsamon kanssa. Olin kova diggari, ja jaksoin sietää Karin kommarimeininkiä. Sitten kun mies meni kouluttautumaan teologiksi ja teki kaksi vuotta sitten levyn jossa oli uskonnollisia biisejä, päätin että tuota en enää osta. Tuli mitta täyteen. Jankku Boogie -vinyylisinglen ja viimevuotisen Maan alla -tuplan sentään ostin, koska arvelen, että nuo tulevat joskus tulevaisuudessa olemaan kysyttyjä keräilyharvinaisuuksia. Mutta se levyjen taso... "Jankku Boogie" on suoraan sanoen SURKEA biisi. Vasemmalla kädellä viidessä minuutissa tehty roiskaisu. Epäilen jaksaako Jankku itsekään olla pitemmän päälle kauhean ylpeä tuosta kappaleesta. Kappaleen äänitystilanteessa on ehkä - EHKÄ - ollut yleisöllä hauskaa, mutta levyltä kuunnellessa touhu kuulostaa vain nololta.
Maan alla -levyä en ole jaksanut kuunnella kunnolla. Kuunnellessani muita koneellani olevia mp3:sia olen sujauttanut muutamia sattumanvaraisia raitoja tuolta tuplalta sinne sun tänne, enkä ole kuulemastani pitänyt.
Karin takki on selvästi tyhjentynyt. On minulla se kirjakin, mutten ole saanut aikaiseksi lukea sitä niinkuin en muitakaan kirjoja joita hyllyssäni on.
Peitsamon levyistä Plays Wigwam, The Fool, Vi skall spela rock, I'm Down, Dr. Rockfinger & Outlaw Boys, Peace Love & Understanding - The Xmas Album, Bubblegum Warriors in Faded Jeans, Hoodoo ja Retkibanaanin kanssa tehty Blitzkrieg Boogie ovat vain CD-R-kopioina. Ne yritän hankkia vielä.
Sain lopultakin aikaiseksi hankkia Tuula Amberlan kaksi ensimmäistä, loistavaa LP:tä. "Lulua" en ollut kuullut kokonaisuudessaan, kun puuttuu Spotifysta. "Pienet sanat" on siellä, samoin kaksi seuraavaa, jotka ovat valitettavan mitäänsanomattomia levyjä. Tuolloin aikoinaan Amberlaa radiosta mielelläni kuunnelleena ihmettelin, kun Tuula jotenkin hävisi radioaalloilta sen jälkeen kun Pienet sanat -levyn ympäriltä oli pöhinä laantunut. Levyjen tasossahan se syy oli. "Ostan sinut" -albumilla oli taustabändinä joku The Conventionals -niminen ryhmä, ja täytyy sanoa että on harvinaisen osuva nimi. Ensimmäisten levyjen jazzvaikutteet olivat tipotiessään ja tilalla oli peruspoprokkia jota soittaa 13 muusikkoa tusinasta. Biisien joukostakaan en löytänyt mitään kiinnostavaa. "Siniset kyyneleet" (1988) palautti jazzahtavuuden musiikkiin, mutta ei hyviä biisejä. Tuolloin muinoin muistan ilahtuneeni kun radiosta tuli jokin uutuuskappale Amberlalta vuosien tauon jälkeen, mutta ei hänen myöhempiä levyjään taidettu paljoa hehkuttaa.
Pääsääntöisesti yritän keskittyä tämän loppuvuoden aikana levyhankintojen suhteen Svart Recordsin vinyyliuusintajulkaisuihin, "Love Records - Kaikki singlet" -bokseihin ja The Complete Motown Singles -CD-bokseihin.
Siinä missä Rocket Records on väsähtänyt täysin, Svart kunnostautuu uusintajulkaisurintamalla oikein urakalla tänä vuonna ja ottaa Rocketin paikan minun sydämessäni. Rocketin vuoden 2014 julkaisuista ostin vain Pasin ja Pekan, viime vuonna tulivat Peitsamon ja Ankkulin Greatest Hits / Vallankumous -parivaljakko ja Sepi Kuu, tämän vuoden julkaisuista olen ostanut vain tuon Peitsamon Maan alla -tuplan. Svartin tämän vuoden vinyylijulkaisuista olen ostanut jo 18, vanhemmista Svart-levyistä Loose Prickin Valkoiset sotilaat, Kuudennen Tunnin Kuinka tänään voit, Widowsin Fun? ja Eero Koivistoisen The Original Sin ovat päätyneet hyllyyni.
The Complete Motown Singles -CD-boksit sisältävät kaikki Motownilla ja sen alamerkeillä julkaistut singlet b-puolineen vuosilta 1959-72. 14 niitä bokseja on kaikkiaan, ne julkaistiin vuosina 2005-2013 rajoitettuina painoksina. Niistä osat 6 ja 10 ovat nykyään kovissa keräilyhinnoissa, etenkin kuutonen jonka kohdalla pyyntihinnat liikkuvat Amazonissa 600 jenkkidollarin molemmin puolin. CD-levyjen määrä bokseissa vaihtelee neljästä kuuteen ja mukana on aina vielä yksi uusintapainos-vinyylisingle. Siis yksi valikoitu single Motownin diskografiasta on prässätty uudelleen alkuperäisellä sisällöllä, vaikka samat kappaleet löytää samasta boksista myös CD:ltä. Eli vinyylisinglet noissa bokseissa ovat sikäli turhakkeita, etteivät ne sisällä mitään mitä ei ko. boksista löydä jo muutenkin CD:lle prässättynä. Ovatpahan vain vinyylifriikeille kiva nostalginen lisuke.
Seitsemän Motown-boksia olen jo hankkinut, ja äsken tein Amazonissa tilauksen taas kolmesta. Ei minulla ole niille edes kunnon säilytystilaa, vaan ne lojuvat pölyä joutilaana keränneen digiboksin päällä. Säilytystilan puute on yksi syy, miksi vastustelin pitkään noiden ostamista. Muut syyt olivat loppuunmyydyt painokset (innostuin aivan liian myöhään noista), boksien (keräily)hinnat, musiikin älytön määrä ja se, että noiden keräily nyt vain tuntui kertakaikkiaan liian isolta jutulta.
Suuri synti ja häpeä, etteivät nämä kaksi kappaletta saaneet aikoinaan kunnon julkaisua. Siinä meni pari takuuvarmaa hittiä sivu suun. Olen kyllä selvittänyt netistä tarinat - tai teoriat - siitä, miksei Berry Gordy halunnut päästää näitä levitykseen:
Frank Wilson: Do I Love You (Indeed I Do)
Mary Wells: When I'm Gone
Maan alla -levyä en ole jaksanut kuunnella kunnolla. Kuunnellessani muita koneellani olevia mp3:sia olen sujauttanut muutamia sattumanvaraisia raitoja tuolta tuplalta sinne sun tänne, enkä ole kuulemastani pitänyt.
Karin takki on selvästi tyhjentynyt. On minulla se kirjakin, mutten ole saanut aikaiseksi lukea sitä niinkuin en muitakaan kirjoja joita hyllyssäni on.
Peitsamon levyistä Plays Wigwam, The Fool, Vi skall spela rock, I'm Down, Dr. Rockfinger & Outlaw Boys, Peace Love & Understanding - The Xmas Album, Bubblegum Warriors in Faded Jeans, Hoodoo ja Retkibanaanin kanssa tehty Blitzkrieg Boogie ovat vain CD-R-kopioina. Ne yritän hankkia vielä.
Sain lopultakin aikaiseksi hankkia Tuula Amberlan kaksi ensimmäistä, loistavaa LP:tä. "Lulua" en ollut kuullut kokonaisuudessaan, kun puuttuu Spotifysta. "Pienet sanat" on siellä, samoin kaksi seuraavaa, jotka ovat valitettavan mitäänsanomattomia levyjä. Tuolloin aikoinaan Amberlaa radiosta mielelläni kuunnelleena ihmettelin, kun Tuula jotenkin hävisi radioaalloilta sen jälkeen kun Pienet sanat -levyn ympäriltä oli pöhinä laantunut. Levyjen tasossahan se syy oli. "Ostan sinut" -albumilla oli taustabändinä joku The Conventionals -niminen ryhmä, ja täytyy sanoa että on harvinaisen osuva nimi. Ensimmäisten levyjen jazzvaikutteet olivat tipotiessään ja tilalla oli peruspoprokkia jota soittaa 13 muusikkoa tusinasta. Biisien joukostakaan en löytänyt mitään kiinnostavaa. "Siniset kyyneleet" (1988) palautti jazzahtavuuden musiikkiin, mutta ei hyviä biisejä. Tuolloin muinoin muistan ilahtuneeni kun radiosta tuli jokin uutuuskappale Amberlalta vuosien tauon jälkeen, mutta ei hänen myöhempiä levyjään taidettu paljoa hehkuttaa.
Pääsääntöisesti yritän keskittyä tämän loppuvuoden aikana levyhankintojen suhteen Svart Recordsin vinyyliuusintajulkaisuihin, "Love Records - Kaikki singlet" -bokseihin ja The Complete Motown Singles -CD-bokseihin.
Siinä missä Rocket Records on väsähtänyt täysin, Svart kunnostautuu uusintajulkaisurintamalla oikein urakalla tänä vuonna ja ottaa Rocketin paikan minun sydämessäni. Rocketin vuoden 2014 julkaisuista ostin vain Pasin ja Pekan, viime vuonna tulivat Peitsamon ja Ankkulin Greatest Hits / Vallankumous -parivaljakko ja Sepi Kuu, tämän vuoden julkaisuista olen ostanut vain tuon Peitsamon Maan alla -tuplan. Svartin tämän vuoden vinyylijulkaisuista olen ostanut jo 18, vanhemmista Svart-levyistä Loose Prickin Valkoiset sotilaat, Kuudennen Tunnin Kuinka tänään voit, Widowsin Fun? ja Eero Koivistoisen The Original Sin ovat päätyneet hyllyyni.
The Complete Motown Singles -CD-boksit sisältävät kaikki Motownilla ja sen alamerkeillä julkaistut singlet b-puolineen vuosilta 1959-72. 14 niitä bokseja on kaikkiaan, ne julkaistiin vuosina 2005-2013 rajoitettuina painoksina. Niistä osat 6 ja 10 ovat nykyään kovissa keräilyhinnoissa, etenkin kuutonen jonka kohdalla pyyntihinnat liikkuvat Amazonissa 600 jenkkidollarin molemmin puolin. CD-levyjen määrä bokseissa vaihtelee neljästä kuuteen ja mukana on aina vielä yksi uusintapainos-vinyylisingle. Siis yksi valikoitu single Motownin diskografiasta on prässätty uudelleen alkuperäisellä sisällöllä, vaikka samat kappaleet löytää samasta boksista myös CD:ltä. Eli vinyylisinglet noissa bokseissa ovat sikäli turhakkeita, etteivät ne sisällä mitään mitä ei ko. boksista löydä jo muutenkin CD:lle prässättynä. Ovatpahan vain vinyylifriikeille kiva nostalginen lisuke.
Seitsemän Motown-boksia olen jo hankkinut, ja äsken tein Amazonissa tilauksen taas kolmesta. Ei minulla ole niille edes kunnon säilytystilaa, vaan ne lojuvat pölyä joutilaana keränneen digiboksin päällä. Säilytystilan puute on yksi syy, miksi vastustelin pitkään noiden ostamista. Muut syyt olivat loppuunmyydyt painokset (innostuin aivan liian myöhään noista), boksien (keräily)hinnat, musiikin älytön määrä ja se, että noiden keräily nyt vain tuntui kertakaikkiaan liian isolta jutulta.
Suuri synti ja häpeä, etteivät nämä kaksi kappaletta saaneet aikoinaan kunnon julkaisua. Siinä meni pari takuuvarmaa hittiä sivu suun. Olen kyllä selvittänyt netistä tarinat - tai teoriat - siitä, miksei Berry Gordy halunnut päästää näitä levitykseen:
Frank Wilson: Do I Love You (Indeed I Do)
Mary Wells: When I'm Gone
Kommentit
Lähetä kommentti