18.2.2010 - Tunnelin Levyn hautajaiset Tavastialla
Olin eilen illalla Tunnelin Levyn "hautajaisissa" Tavastialla. Ilmainen sisäänpääsy. Kari Peitsamo esiintyi siellä, samoin Pertti Kurikan Nimipäivät ja Zetor. En ollut koskaan aiemmin käynytkään Tavalla, kun tapoihini ei kuulu käydä keikoilla, konserteissa eikä rokkiklubeilla. Mieluummin kuuntelen musiikkia levyiltä. En kuitenkaan halunnut kuolla näkemättä koskaan suurta idoliani Peitsamoa livenä. Hyvä, kun tuli tämä mieltäni vaivannut asia korjatuksi.
Peitsamo oli kovassa vireessä. Hän julisti isoon ääneen haluavansa rokata, ja potkaisi innostuksissaan pari kertaa tuolinsa kumoon. Hän koetti vaihtelevalla menestyksellä laulattaa yleisöä kappaleiden "Oliivinvihreä Dodge Dart vm. -75" ja "Lennon elää" aikana. Itseironiakin sujui: "Jos te kaikki ostatte mun levyni, niin levymyyntini nelinkertaistuu" - tarkoittaen tuoretta "Black Album"-kiekkoaan, jolta kuultiin pari näytettä. Yleisö sai yhteen otteeseen esittää biisitoiveita, mutta Peitsamo taisi vetää hieman kotiinpäin. Joku halusi kuulla "Koottavan lasisen muurahaispesän", joku taas "Koiran", mutta Kari vetikin "Pienen iloisen koiran". Osa illan yleisöstä valui paikalle vasta Karin osuuden jälkeen.
PKN:n jäsenet pyörivät ennen keikkaa yleisön joukossa. En tuntenut heitä, eikä heidän bändinsä nimikään sanonut minulle mitään ennen kuin soitto alkoi, ja yhtäkkiä muistin lukeneeni heistä jonkin lehtijutun. Vammaispunk toimi omissa ahtaissa rajoissaan hyvin, soitto oli juuri riittävän pätevää kulkeakseen. Kitaristi tosin mokasi muutamia kertoja sekä biisejä aloitettaessa ("sori, sori, anteeks") että niiden aikana. He ansaitsivat kunnioitukseni. Zetor sen sijaan ei. Rockia ja vanhoja iskelmähittejä sekoittanut pellebändi nauratti ja äimistytti jonkin aikaa, mutta vähitellen turruin naurettaviin asuihin, buddha-roolileikkeihin ja vähän liiankin överiksi vedettyyn sekoiluun. Kitaristi veti muutaman kovan soolon. Osalla yleisöstä oli hirmu hauskaa. Zetor taisi saada kovimman sukseen, varsinkin Peitsamoon verrattuna. Ehkä esiintyjälista olikin valittu illan mittaan mahdollisesti nousevaa promillemäärää silmälläpitäen - ei Tavastialla kännisiä juuri näkynyt, mutta ehkä joillakin oli sopivasti nousuhumalaa, jotta Zetor puri. Minä en juonut mitään, ja siksi bändi tuntui loppujen lopuksi vähän väsyttävältä. Jakelivat palkintoina ("paras tanssija", "paras nauraja") ainoita levyjään, LP:tä "Lihakenkä" vuodelta 1988 ja EP:tään vuodelta 1987. Netistä huomasin, että noilla levyillä on samoja kappaleita joita bändi nytkin esitti. Ovatko he kiertäneet Suomea yli 20 vuotta samoja biisejä esittäen vai onko ryhmä nyt koossa uudelleen pitkän tauon jälkeen? Tiedä en, netissä on niukasti infoa heistä.
Zetorin keikka kesti pisimpään. Vilkuilin puolihuolimattomasti kelloa ja huomasin, että Peitsamo viipyi stagella kolme varttia, PKN ehkä vajaat puoli tuntia, Zetorin keikka kesti encoreineen vissiin lähes tunnin.
Flaijerissa luki myös Andy McCoyn nimi, mutta ei hän siellä ollutkaan. Se oli pieni pettymys, mutta Peitsamon takiahan minä sinne menin. Kiitokseni menevät myös DJ:lle, joka esiintyjien välissä soitti rockia ja punkia sieltä parhaasta päästä. Oli mahtava fiilis.
Peitsamo oli kovassa vireessä. Hän julisti isoon ääneen haluavansa rokata, ja potkaisi innostuksissaan pari kertaa tuolinsa kumoon. Hän koetti vaihtelevalla menestyksellä laulattaa yleisöä kappaleiden "Oliivinvihreä Dodge Dart vm. -75" ja "Lennon elää" aikana. Itseironiakin sujui: "Jos te kaikki ostatte mun levyni, niin levymyyntini nelinkertaistuu" - tarkoittaen tuoretta "Black Album"-kiekkoaan, jolta kuultiin pari näytettä. Yleisö sai yhteen otteeseen esittää biisitoiveita, mutta Peitsamo taisi vetää hieman kotiinpäin. Joku halusi kuulla "Koottavan lasisen muurahaispesän", joku taas "Koiran", mutta Kari vetikin "Pienen iloisen koiran". Osa illan yleisöstä valui paikalle vasta Karin osuuden jälkeen.
PKN:n jäsenet pyörivät ennen keikkaa yleisön joukossa. En tuntenut heitä, eikä heidän bändinsä nimikään sanonut minulle mitään ennen kuin soitto alkoi, ja yhtäkkiä muistin lukeneeni heistä jonkin lehtijutun. Vammaispunk toimi omissa ahtaissa rajoissaan hyvin, soitto oli juuri riittävän pätevää kulkeakseen. Kitaristi tosin mokasi muutamia kertoja sekä biisejä aloitettaessa ("sori, sori, anteeks") että niiden aikana. He ansaitsivat kunnioitukseni. Zetor sen sijaan ei. Rockia ja vanhoja iskelmähittejä sekoittanut pellebändi nauratti ja äimistytti jonkin aikaa, mutta vähitellen turruin naurettaviin asuihin, buddha-roolileikkeihin ja vähän liiankin överiksi vedettyyn sekoiluun. Kitaristi veti muutaman kovan soolon. Osalla yleisöstä oli hirmu hauskaa. Zetor taisi saada kovimman sukseen, varsinkin Peitsamoon verrattuna. Ehkä esiintyjälista olikin valittu illan mittaan mahdollisesti nousevaa promillemäärää silmälläpitäen - ei Tavastialla kännisiä juuri näkynyt, mutta ehkä joillakin oli sopivasti nousuhumalaa, jotta Zetor puri. Minä en juonut mitään, ja siksi bändi tuntui loppujen lopuksi vähän väsyttävältä. Jakelivat palkintoina ("paras tanssija", "paras nauraja") ainoita levyjään, LP:tä "Lihakenkä" vuodelta 1988 ja EP:tään vuodelta 1987. Netistä huomasin, että noilla levyillä on samoja kappaleita joita bändi nytkin esitti. Ovatko he kiertäneet Suomea yli 20 vuotta samoja biisejä esittäen vai onko ryhmä nyt koossa uudelleen pitkän tauon jälkeen? Tiedä en, netissä on niukasti infoa heistä.
Zetorin keikka kesti pisimpään. Vilkuilin puolihuolimattomasti kelloa ja huomasin, että Peitsamo viipyi stagella kolme varttia, PKN ehkä vajaat puoli tuntia, Zetorin keikka kesti encoreineen vissiin lähes tunnin.
Flaijerissa luki myös Andy McCoyn nimi, mutta ei hän siellä ollutkaan. Se oli pieni pettymys, mutta Peitsamon takiahan minä sinne menin. Kiitokseni menevät myös DJ:lle, joka esiintyjien välissä soitti rockia ja punkia sieltä parhaasta päästä. Oli mahtava fiilis.
Kommentit
Lähetä kommentti