19.11.2016 - Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja (1983)

                                                                          

Hankin muutama päivä sitten netin kautta yhdestä divarista tilaamalla Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan. Molemmat osat, ykkösen ja kakkosen. Tuohan ilmestyi Soundi-lehden kustantamana vuonna 1983. Minulle tuo on erittäin tärkeä kirja. Löysin sen kirjastosta 1990-luvun alussa, lueskelin sitä paljon ja se sytytti minussa kiinnostuksen vanhaan suomirockiin. Rupesin lainaamaan kirjastoista mitä vanhaa suomirockia nyt oli tarjolla, ulkomaisen musiikin ohella.

Kotona Kasavuorentiellä minua oli vuosia aiemmin kielletty enää käyttämästä olohuoneen isoa stereolaitteistoa (olin kai tehnyt sille jotain hallaa?), joten myöhään yöllä, kun muut olivat jo nukkumassa, hiivin kirjastolevyjen kanssa olohuoneeseen, istuuduin nahkatuoliin, laitoin kuulokkeet päähän, pistin ensimmäisen levyn soimaan ja istuin tuolissa ääneti musiikista nauttien. Paljon lainasin Leppävaaran kirjastosta progelevyjä ja muuta haastavaa, joskus ihan kansien perusteella - Wigwam, Greenslade, Gentle Giant, Gryphon, Soft Machine, Tasavallan Presidentti, Haikara, Kalevala... Muutakin, kuten Eppu Normaalia, Pelle Miljoonaa, Veltto Virtasta, Fabricsia, Al Stewartia, Hullujussia, Kojoa, Ratsiaa, Tomas Ekiä, Neutronsia (Man-yhtyeestä eronneiden Phil Ryanin ja Will Youattin bändi), Quantum Jumpia (Rupert Hinen bändi)... Minulla oli kädessäni tyhjiä tai puolityhjiä c-kasetteja, joille nauhoitin kaikki hyvät biisit. Proge oli minulle yleensä liikaa, mutta hyvä kun kuuntelin silti, karaisin sillä tavalla itseäni ja laajensin musiikkimakuani - tai ainakin loin pohjan myöhemmälle laajentamiselle. Joskus uni painoi niin, että nukahdin kesken levyn kuuntelun. Jukka Törmä & Omunan, Illi Bromanin, Argonin, Pete Malmin ja monien muiden levyt löytyivät kasetteina Kauniaisten kirjastosta.

(Intoani kuunnella suomalaista progea edesauttoi se, että yhdellä isän 70-luvulla nauhoittamalla kasetilla oli tunnistamaton kolmi- ja puoliminuuttinen siivu ihmeellistä suomalaista syntetisaattoriprogea, ja halusin etsiä sitä vinyyleiltä. No, se paljastui sittemmin Kollaa Kestään "Tähtien rauhaksi".)

90-luvun loppupuoliskolla lainasin suomalaista punkkia ja uutta aaltoa kun olin muuttanut omilleni ja löytänyt Tikkurilan kirjaston. Sieltä löytyi yllin kyllin vanhaa suomikamaa mitä Lehtosen kirjassa oli mainittu: Lizards, Vau!!, Kollaa Kestää, Karanteeni, Päät, Jerry Sultsina, Hellhound, Sami Hurmerinta, Keitetty Hauki, Problems?, Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut, Loose Prick, Petri Pettersson, Eero Lupari, Eero Raittinen, Streets, Stressi, Maukka Perusjätkä, Musta Paraati, Jimi Sumen, T.T. Oksala, Se, Pera & The Dogs, Spiders... Vaavia, Pasi & Mysiiniä ja Frank Robsoniakin löysin sieltä täältä kuunneltavaksi. Eero Raittisen Rotox-yhtyeen levyn kuuntelin Leppävaaran kirjastossa (eikö sitä saanut lainata?).

En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että voisin hommata tuon Lehtosen elämäntyön ihan omaan hyllyyn, ennen kuin vasta nyt. Onneksi ei maksanut kuin 25 euroa. Pidetäänkö tietosanakirjaa niin vanhentuneena, ettei sille ole sen enempää keräilyarvoa päässyt muodostumaan? Toisaalta omassa kappaleessani on runsaasti lyijykynämerkintöjä joka paikassa.

Lehtosta haastateltiin Soundin numerossa 9/1983. Kävin viime kuussa Fennica Recordsissa - yhtään kiinnostavaa levyä ei löytynyt, mutta ettei olisi tarvinnut tyhjin käsin poistua, poimin mukaani Soundin vuosikerran 1983 kovakantisena niteenä. Tuota luin vähän Tikkurilan kirjastossa vuosia sitten. Tuossa Lehtonen, "26-vuotias hiljainen forssalainen" kuvattuna Soundin vuoden 1982 myöhästynyt aprillipila kädessään:

Lehtosesta kerrotaan aika kiinnostavia juttuja. Asuu äitinsä ja siskonsa kanssa, on hankkinut ainakin 700 levyä joista kotimaista rockia kolmasosa. Artikkelissa mainitaan Man, Help Yourself, Dave Lindholm, Wigwam, Pekka Strengin Kesämaa ("kaikkien aikojen paras suomalainen albumi") ja Pekka Pöyry ("Pöyryä arvostan myös - todella sääli, että hän kuoli"). Lehtonen kirjoitti kirjaa kaksi vuotta ollessaan työttömänä, pääosin öisin, niin uutterasti että ajantaju hävisi kokonaan. Jake Nymanin Rocktieto-kirja oli pääasiallinen innoittaja.

Kauaa ei Lehtonen saanut työnsä hedelmistä nauttia. Ujo mies, joka eräänä päivänä otti yhteyttä Soundiin ja yllätti toimittajat täydellisesti muhkealla tietopaketillaan, ja joka ei olisi oikeastaan edes halunnut kuvan kanssa haastateltavaksi lehteen, menehtyi turkulaisessa sairaalassa marraskuun 19. päivänä 1983. Joulukuun Soundissa julkaistiin kuolinilmoitus, jossa mm. siteerattiin Lehtosta: "Mitään mittavampaa en tule tekemään koskaan, on sitä siinäkin yhdelle miehelle". Soundilaiset totesivat perään, etteivät olisi halunneet ennustuksen toteutuvan näin surullisella tavalla.