21.1.2016 - Yksi kadonnut biisi löytyi
Kahdeksan kadonnutta kappaletta... kahdeksan biisiä joista seitsemän minulla on ollut kasetille äänitettyinä 1980-luvulla, joiden nauhoitukset ovat sittemmin hävinneet ja jotka olen kovasti halunnut löytää uudelleen. Mutta turhaan, koska minulla ei ole mitään aavistusta niiden nimistä tai esittäjistä. Vaan tänä aamuna löysin niistä yhden.
Kuuntelen Spotifysta jatkuvasti musiikkia, ennenkuulemattomia vanhoja levyjä. Tällä hetkellä sellaisia, jotka on arvosteltu mainiolla Wilson & Alroy's Record Reviews -nettisivustolla. Juuri nyt kuunteluvuorossa on Gwen Guthrie, amerikkalainen b-kastin soul-laulajatar. Heräsin varhain aamulla, laitoin Spotifyssa soimaan hänen albuminsa "Portrait" (1983) ja "Just For You" (1985). Kömmin takaisin sänkyyn karistaakseni aamu-unisuuden silmistäni. Kun noista levyistä jälkimmäinen rupesi soimaan, hätkähdin kun sieltä tuli yksi lähes 30 vuotta minulta kadoksissa ollut kappale: avausraita "Put Love in Control". Pongahdin ylös sängystä, avasin SoundTap Streaming Audio Recorder -ohjelman ja äänitin tuosta kappaleesta itselleni mp3:n. Tuo biisi soi "Urheilua ja musiikkia" -radio-ohjelmassa vuonna 1985, sieltä minä sen alunperin kasetille tallensin. Nyt löytyy taas.
Vielä on siis seitsemän kadonnutta kappaletta jäljellä. Tämä on yksi syy miksi kuuntelen niin paljon musiikkia. Tosin en ole vielä tehnyt täsmäiskuja:
- tanskalaiseen tai saksalaiseen poprockiin,
- italialaiseen tai espanjalaiseen, vocoderin läpi laulettuun syntsamusaan,
- kevyeen ranskalaiseen syntsapoppiin,
- saksofonilla maustettuun 80-luvun alkupuolen diskoon tai
- Jaska Jokunen / Tenavat -aiheiseen konepoppiin
jotta löytäisin loput kadonneet biisit (sitten on vielä englanninkielistä AOR:ää ja jotain mannereurooppalaista (italialaista? espanjalaista?) kevyesti keinahtelevaa, erittäin höntisti ja naivisti laulettua poppia hienoilla stemmoilla). Mutta kyllä sitten joskus, kun kaikki muu on kuunneltu alta pois.
Ihmeen mieluusti olen monta vuotta lueskellut Wilsonin ja Alroyn levyarvosteluja ottaen huomioon, miten harvoin itse asiassa olen samaa mieltä heidän kanssaan. Esim. nyt kuunteluvuorossa olevan Nona Hendryxin levyt vuosilta 1977-1987 he lyttäävät aika järjestelmällisesti, mutta minuun ne ovat toistaiseksi purreet aika hyvin enkä huomaa niissä mitään vikaa.
RateYourMusicin yksi ärsyttävimmistä ominaisuuksista on, että jos on vaikka levy joka on saanut toistaiseksi ainoastaan kaksi arvosanaa... toinen käyttäjä on antanut arvosanan vasta muutamalle sadalle levylle ja hän antaa kolme tähteä, toinen käyttäjä on arvioinut jotain 10.000 levyä ja hän lätkäisee 3,5 tähteä, RYMin ohjelma laskee keskiarvosanaksi 3,30 eikä 3,25. Eli enemmän levyjä arvioineen arvosanoilla on enemmän painoarvoa kuin sillä käyttäjällä, joka ei vielä ole antanut niin paljon arvosanoja eri levyille. Erityisen ärsyttävää on, että RYM-käyttäjän, joka ei ole ollut enää aikoihin aktiivinen eli ei ole vieraillut sivustolla moneen kuukauteen, arvosanoilla ei ole juuri lainkaan painoarvoa. Tekee vääryyttä esim. niille RYMiläisille, jotka ovat vaikkapa kuolleet. Ymmärrän, että tällä halutaan yllyttää käyttäjiä arvioimaan mahdollisimman paljon levyjä ja myös pysymään sivuston käyttäjinä mahdollisimman pitkään, mutta minusta tämä on vain epätasa-arvoista. Lisäksi se vääristää levyn todellista hyvyyttä eli laadukkuutta ja suosiota ihmisten keskuudessa.
En tee RateYourMusicissa enää juuri muuta kuin annan levyille arvosanoja. En kirjoita arvosteluja, en kirjoittele foorumipuolelle, en lisää levyjä, en uploadaa kansikuvia, en lisää elokuvia sivuston leffatietokantaan, en anna yes- ja no-ääniä uusille artistiprofiileille tai niiden päivityksille... Ainoastaan niitä arvosanoja. En suostu muuhun. No, sivuston nykyiseen ulkoasuun olen tottunut, mutta profiilin kirjoittamisen pakollisuus uusille artisteille samoin kuin live- ja studiolevyjen sekä näyttelijöiden pääosien ja sivuosien erittely omille listoilleen ärsyttävät vieläkin, samoin biisilistojen kirjoittamisen vapaaehtoisuus ja se, etten pääse omalle profiilisivulleni yhdellä klikkauksella.
Lisäksi korpeaa vieläkin ne pari tapausta, joissa tekemäni levytietojen korjaukset / lisäykset joutuivat kusipäisen moderaattorin hampaisiin, Pasille ja Harrille sattuneista vastaavista tapauksista puhumattakaan. Pasin kohdalla mode esim. hylkäsi kansikuvan Dave-nimisen laulajan (ei Dave Lindholm, vaan toinen tuntemattomampi) LP:lle "Mitä sisälläni on". Kun ei nettisivu, josta Pasi oli kuvan poiminut, ilmoittanut levyn koodia. Moden mielestä ei ollut varmuutta siitä, että kansikuva oli juuri oikeasta vinyylipainoksesta. Vaikka levystä on olemassa vain yksi painos. Tästä Pasi sille modelle huomauttikin, vaan ei armoa. No, minä löysin Daven älppärin kansikuvan Huuto.netistä ja uploadasin sen RYMiin. Minullahan on valta hyväksyä itse ne levykansikuvat, jotka sinne uploadaan. Ainoa kansikuva, jonka olen viime kuukausina RYMiin lisännyt.
Discogsissa on mukavampi tehdä töitä. Ei modeja, ja homma toimii siellä silti. Levyille on pakko kirjoittaa ne tärkeät biisilistat, muuten levyn lisääminen tietokantaan ei onnistu. Uuden artistin voi lisätä kirjoittamatta lainkaan profiilitietoja. Sinne on myös mahdollista lisätä levyistä enemmän infoa kuin RYMissä varmaan koskaan. Ainoat puutteet Discogsissa ovat, että siellä ei juuri arvosteluja kirjoitella eikä levyille voi antaa arvosanoiksi tähdenpuolikkaita vaan ainoastaan kokonaisia tähtiä. Siksi en ole siellä hirveän paljon arvosanoja antanutkaan. En halua antaa levylle arvosanaksi keskinkertaiset kolme tähteä jos se on mielestäni hyvän 3,5 tähden arvoinen.
Kuuntelen Spotifysta jatkuvasti musiikkia, ennenkuulemattomia vanhoja levyjä. Tällä hetkellä sellaisia, jotka on arvosteltu mainiolla Wilson & Alroy's Record Reviews -nettisivustolla. Juuri nyt kuunteluvuorossa on Gwen Guthrie, amerikkalainen b-kastin soul-laulajatar. Heräsin varhain aamulla, laitoin Spotifyssa soimaan hänen albuminsa "Portrait" (1983) ja "Just For You" (1985). Kömmin takaisin sänkyyn karistaakseni aamu-unisuuden silmistäni. Kun noista levyistä jälkimmäinen rupesi soimaan, hätkähdin kun sieltä tuli yksi lähes 30 vuotta minulta kadoksissa ollut kappale: avausraita "Put Love in Control". Pongahdin ylös sängystä, avasin SoundTap Streaming Audio Recorder -ohjelman ja äänitin tuosta kappaleesta itselleni mp3:n. Tuo biisi soi "Urheilua ja musiikkia" -radio-ohjelmassa vuonna 1985, sieltä minä sen alunperin kasetille tallensin. Nyt löytyy taas.
Vielä on siis seitsemän kadonnutta kappaletta jäljellä. Tämä on yksi syy miksi kuuntelen niin paljon musiikkia. Tosin en ole vielä tehnyt täsmäiskuja:
- tanskalaiseen tai saksalaiseen poprockiin,
- italialaiseen tai espanjalaiseen, vocoderin läpi laulettuun syntsamusaan,
- kevyeen ranskalaiseen syntsapoppiin,
- saksofonilla maustettuun 80-luvun alkupuolen diskoon tai
- Jaska Jokunen / Tenavat -aiheiseen konepoppiin
jotta löytäisin loput kadonneet biisit (sitten on vielä englanninkielistä AOR:ää ja jotain mannereurooppalaista (italialaista? espanjalaista?) kevyesti keinahtelevaa, erittäin höntisti ja naivisti laulettua poppia hienoilla stemmoilla). Mutta kyllä sitten joskus, kun kaikki muu on kuunneltu alta pois.
Ihmeen mieluusti olen monta vuotta lueskellut Wilsonin ja Alroyn levyarvosteluja ottaen huomioon, miten harvoin itse asiassa olen samaa mieltä heidän kanssaan. Esim. nyt kuunteluvuorossa olevan Nona Hendryxin levyt vuosilta 1977-1987 he lyttäävät aika järjestelmällisesti, mutta minuun ne ovat toistaiseksi purreet aika hyvin enkä huomaa niissä mitään vikaa.
RateYourMusicin yksi ärsyttävimmistä ominaisuuksista on, että jos on vaikka levy joka on saanut toistaiseksi ainoastaan kaksi arvosanaa... toinen käyttäjä on antanut arvosanan vasta muutamalle sadalle levylle ja hän antaa kolme tähteä, toinen käyttäjä on arvioinut jotain 10.000 levyä ja hän lätkäisee 3,5 tähteä, RYMin ohjelma laskee keskiarvosanaksi 3,30 eikä 3,25. Eli enemmän levyjä arvioineen arvosanoilla on enemmän painoarvoa kuin sillä käyttäjällä, joka ei vielä ole antanut niin paljon arvosanoja eri levyille. Erityisen ärsyttävää on, että RYM-käyttäjän, joka ei ole ollut enää aikoihin aktiivinen eli ei ole vieraillut sivustolla moneen kuukauteen, arvosanoilla ei ole juuri lainkaan painoarvoa. Tekee vääryyttä esim. niille RYMiläisille, jotka ovat vaikkapa kuolleet. Ymmärrän, että tällä halutaan yllyttää käyttäjiä arvioimaan mahdollisimman paljon levyjä ja myös pysymään sivuston käyttäjinä mahdollisimman pitkään, mutta minusta tämä on vain epätasa-arvoista. Lisäksi se vääristää levyn todellista hyvyyttä eli laadukkuutta ja suosiota ihmisten keskuudessa.
En tee RateYourMusicissa enää juuri muuta kuin annan levyille arvosanoja. En kirjoita arvosteluja, en kirjoittele foorumipuolelle, en lisää levyjä, en uploadaa kansikuvia, en lisää elokuvia sivuston leffatietokantaan, en anna yes- ja no-ääniä uusille artistiprofiileille tai niiden päivityksille... Ainoastaan niitä arvosanoja. En suostu muuhun. No, sivuston nykyiseen ulkoasuun olen tottunut, mutta profiilin kirjoittamisen pakollisuus uusille artisteille samoin kuin live- ja studiolevyjen sekä näyttelijöiden pääosien ja sivuosien erittely omille listoilleen ärsyttävät vieläkin, samoin biisilistojen kirjoittamisen vapaaehtoisuus ja se, etten pääse omalle profiilisivulleni yhdellä klikkauksella.
Lisäksi korpeaa vieläkin ne pari tapausta, joissa tekemäni levytietojen korjaukset / lisäykset joutuivat kusipäisen moderaattorin hampaisiin, Pasille ja Harrille sattuneista vastaavista tapauksista puhumattakaan. Pasin kohdalla mode esim. hylkäsi kansikuvan Dave-nimisen laulajan (ei Dave Lindholm, vaan toinen tuntemattomampi) LP:lle "Mitä sisälläni on". Kun ei nettisivu, josta Pasi oli kuvan poiminut, ilmoittanut levyn koodia. Moden mielestä ei ollut varmuutta siitä, että kansikuva oli juuri oikeasta vinyylipainoksesta. Vaikka levystä on olemassa vain yksi painos. Tästä Pasi sille modelle huomauttikin, vaan ei armoa. No, minä löysin Daven älppärin kansikuvan Huuto.netistä ja uploadasin sen RYMiin. Minullahan on valta hyväksyä itse ne levykansikuvat, jotka sinne uploadaan. Ainoa kansikuva, jonka olen viime kuukausina RYMiin lisännyt.
Discogsissa on mukavampi tehdä töitä. Ei modeja, ja homma toimii siellä silti. Levyille on pakko kirjoittaa ne tärkeät biisilistat, muuten levyn lisääminen tietokantaan ei onnistu. Uuden artistin voi lisätä kirjoittamatta lainkaan profiilitietoja. Sinne on myös mahdollista lisätä levyistä enemmän infoa kuin RYMissä varmaan koskaan. Ainoat puutteet Discogsissa ovat, että siellä ei juuri arvosteluja kirjoitella eikä levyille voi antaa arvosanoiksi tähdenpuolikkaita vaan ainoastaan kokonaisia tähtiä. Siksi en ole siellä hirveän paljon arvosanoja antanutkaan. En halua antaa levylle arvosanaksi keskinkertaiset kolme tähteä jos se on mielestäni hyvän 3,5 tähden arvoinen.
Kommentit
Lähetä kommentti