21.5.2018 - Muistelua koulun levyraadeista
Punk in Finland -foorumilla on nyt 80-luvun koulun musaraatien muistelutopic. Kävin yläastetta 1987-1990, ja silloin oli meidänkin koulussa noita levyraateja. Yleensä ne menivät minun kohdallani siten, että muistin vasta musatuntien alussa että nyt meillä on musaraati, kun naisopettaja sen mainitsi. Koska asuin tuolloin sadan metrin päässä koulusta, sain kipittää nopeasti kotiin hakemaan jonkin itse äänittämäni kasetin, jolta soittaa jotain. Siinä kovassa kiireessä omia kasettejani selaillessani en sitten ehtinyt kauheasti miettiä mikä biisi voisi parhaiten kolahtaa luokkatovereihini, joten aika rupua tuli välillä valittua.
Nitro Deluxen This Brutal House oli Tapani Ripatin Ocsidissa soittama house-biisi, muistaakseni toin kerran sen kuunneltavaksi. Sille kuitenkin vain naurettiin, varsinkin kaverini Kalle pilkkasi minua siitä vielä jälkeenkinpäin. Omasta mielestäni surkein valintani oli Mandy Smithin I Just Can't Wait. Mandy Smithiä, hyi yökötti! Cutting Crew'n One For the Mockingbird oli valitettavasti paremmasta päästä biisivalintojani. Kaikki tuomani kappaleet saivat ne huonoimmat pisteet. Toisaalta taisin olla luokan epäsuosituin oppilas, ehkä sekin vaikutti pistesaaliisiin.
Muita kouluun kuunneltaviksi tuomiani kappaleita en muista. Enkä muista muidenkaan tuomaa musiikkia sen paremmin, kerran joku tyttö toi jotain Eric Carmenia, olisiko ollut Hungry Eyes. Yääk.
Olen joskus fantasioinut, millä biisivalinnoilla nyt ajaisin luokkakaverit pähkinöiksi. Jos brittibändi Sky olisi ollut minulle tuttu tuolloin, olisin voinut tuoda musaraadin arvioitavaksi heidän näkemyksensä Bachin Toccatasta.
En muuten tiennytkään, että muissakin kouluissa harrastettiin musatunneilla tuommoisia levyraateja tuolloin. Luulin sen olleen vain meidän koulumme musiikinopettajan oma idea.
Nitro Deluxen This Brutal House oli Tapani Ripatin Ocsidissa soittama house-biisi, muistaakseni toin kerran sen kuunneltavaksi. Sille kuitenkin vain naurettiin, varsinkin kaverini Kalle pilkkasi minua siitä vielä jälkeenkinpäin. Omasta mielestäni surkein valintani oli Mandy Smithin I Just Can't Wait. Mandy Smithiä, hyi yökötti! Cutting Crew'n One For the Mockingbird oli valitettavasti paremmasta päästä biisivalintojani. Kaikki tuomani kappaleet saivat ne huonoimmat pisteet. Toisaalta taisin olla luokan epäsuosituin oppilas, ehkä sekin vaikutti pistesaaliisiin.
Muita kouluun kuunneltaviksi tuomiani kappaleita en muista. Enkä muista muidenkaan tuomaa musiikkia sen paremmin, kerran joku tyttö toi jotain Eric Carmenia, olisiko ollut Hungry Eyes. Yääk.
Olen joskus fantasioinut, millä biisivalinnoilla nyt ajaisin luokkakaverit pähkinöiksi. Jos brittibändi Sky olisi ollut minulle tuttu tuolloin, olisin voinut tuoda musaraadin arvioitavaksi heidän näkemyksensä Bachin Toccatasta.
En muuten tiennytkään, että muissakin kouluissa harrastettiin musatunneilla tuommoisia levyraateja tuolloin. Luulin sen olleen vain meidän koulumme musiikinopettajan oma idea.
Kommentit
Lähetä kommentti