22.5.2018 - Muistelua koulun levyraadeista, osa 2
Tosiaan, olihan meillä ala-asteellakin yksi levyraati. Sen tosin piti miesopettaja yksinään. Hän soitti meille kasetilta sekalaisia poppibiisejä, ja me annoimme pisteet niille kaikille. Yksi kappaleista oli Five Starin Rain Or Shine, johon ihastuin heti ensikuulemalla ihan täysillä (kävin siis kuudetta luokkaa silloin, koska Rain Or Shine on vuodelta 1986 - levyraati pidettiin koulun uudessa, vastavalmistuneessa siivessä). Se sai minulta täyden kympin. Levyraadin jälkeen jäin juttelemaan pieneksi hetkeksi opettajan kanssa. Ajattelin kysyä, olisiko mahdollista että saisin jotenkin kopion siitä Five Starin kappaleesta itselleni. En sitten kehdannutkaan esittää pyyntöä. Sittemmin olen kuullut Rain Or Shinen muutaman kerran uudestaan, mm. äitini nauhoittamalta kasetilta, mutta se onkin tuntunut ainoastaan herttaisen yhdentekevältä. En ymmärrä, mitä oikein kuulin siinä biisissä alunperin. Vahvistamattoman teoriani mukaan opettaja soitti meille jonkin harvinaisen erikoisversion, joka ei ole sattunut osumaan kohdalleni sen koommin.
Lukiossa meillä oli ranskantunneilla yksi vähän samantapainen juttu. Naisopettajamme pyysi meitä kaikkia hakemaan yhden tai vaikka kaksi kasetille nauhoitettua ranskalaista biisiä, jonka/jotka voisimme sitten soittaa koko luokalle. Vaatimuksena oli vielä, että kappaleista pitää löytyä sanat, jotta voisimme kaikki lukea paperilta mitä kappaleissa lauletaan, ja vähän harjaannuttaa ranskantaitojamme silläkin konstilla.
Minulla ei paljon ranskankielistä musiikkia ollut. Olin nauhoittanut radiosta muutaman ranskalaisen pop-biisin, mutta niiden nimien ja esittäjien tunnistus oli hoitunut erittäin huonosti. Valitsin kaksi sopivantuntuista laulua, jotka olin nauhoittanut muistaakseni Radio Syke -paikallisaseman jokaöisestä tauottomasta monituntisesta musiikkipotpurista. Kappaleiden nimet ja esittäjät olivat kummassakin tapauksessa minulle tuntemattomia. Sanoitusten järjestyminen oli ongelma sinänsä. Minähän en ollut oppinut ranskaa paljoakaan, joten minä en osannut niitä sanoituksia kirjoittaa. Opettaja sanoi minulle, että hän voi yrittää, niinpä hän otti kotiinsa molemmat kasetit, kuunteli kappaleet ja koetti kirjoittaa sanoitukset ylös. Toisen kappaleen kohdalla se onnistui, mutta toinen oli liian vaikea tapaus. Niinpä minun oli vastahakoisesti kuunneltava se toinen biisi toistamiseen ja kirjoitettava paperille mitä omasta mielestäni kuulin. Pelkkää siansaksaa siitä tuli, mukaranskaa joka ei tarkoittanut mitään.
Kun sitten tuli aika soittaa molemmat kappaleet koko luokalle, muut oppilaat lukivat yhdeltä paperilta opettajan kirjoittamaa hiukan pikkutuhmaa sanoitusta, jossa kerrottiin siitä, miten laulajan äidin nuorta ja kaunista vartaloa on joku mies vuosikymmeniä sitten hyväillyt, kerrottiin isoista, painavista rinnoista, rakastelemisesta, ja siitä miten tämä nyt jo vanha ja valkohapsinen nainen on joskus synnyttänyt maailmaan lapsen (eli sen laulajan). Toiselta paperilta taas kaikki lukivat minun kirjoittamaani käsittämätöntä höpinäranskaa. Minua nolotti niin.
Opettaja kyllä ymmärsi hyvin, että enhän minä voinut tietää mitä siinä toisessa kappaleessa laulettiin. Monta vuotta myöhemmin onnistuin selvittämään sen nimen ja esittäjän: se oli Une fille aux yeux clairs, laulajana Michel Sardou. Levytysvuosi oli 1974. Se toinen biisi, se jonka sanoituksen minä jouduin olemattomalla ranskantaidollani tulkitsemaan, oli Voyage Voyage -hitistään tunnetun Desirelessin Tombée d'une montagne vuodelta 1989.
Lukiossa meillä oli ranskantunneilla yksi vähän samantapainen juttu. Naisopettajamme pyysi meitä kaikkia hakemaan yhden tai vaikka kaksi kasetille nauhoitettua ranskalaista biisiä, jonka/jotka voisimme sitten soittaa koko luokalle. Vaatimuksena oli vielä, että kappaleista pitää löytyä sanat, jotta voisimme kaikki lukea paperilta mitä kappaleissa lauletaan, ja vähän harjaannuttaa ranskantaitojamme silläkin konstilla.
Minulla ei paljon ranskankielistä musiikkia ollut. Olin nauhoittanut radiosta muutaman ranskalaisen pop-biisin, mutta niiden nimien ja esittäjien tunnistus oli hoitunut erittäin huonosti. Valitsin kaksi sopivantuntuista laulua, jotka olin nauhoittanut muistaakseni Radio Syke -paikallisaseman jokaöisestä tauottomasta monituntisesta musiikkipotpurista. Kappaleiden nimet ja esittäjät olivat kummassakin tapauksessa minulle tuntemattomia. Sanoitusten järjestyminen oli ongelma sinänsä. Minähän en ollut oppinut ranskaa paljoakaan, joten minä en osannut niitä sanoituksia kirjoittaa. Opettaja sanoi minulle, että hän voi yrittää, niinpä hän otti kotiinsa molemmat kasetit, kuunteli kappaleet ja koetti kirjoittaa sanoitukset ylös. Toisen kappaleen kohdalla se onnistui, mutta toinen oli liian vaikea tapaus. Niinpä minun oli vastahakoisesti kuunneltava se toinen biisi toistamiseen ja kirjoitettava paperille mitä omasta mielestäni kuulin. Pelkkää siansaksaa siitä tuli, mukaranskaa joka ei tarkoittanut mitään.
Kun sitten tuli aika soittaa molemmat kappaleet koko luokalle, muut oppilaat lukivat yhdeltä paperilta opettajan kirjoittamaa hiukan pikkutuhmaa sanoitusta, jossa kerrottiin siitä, miten laulajan äidin nuorta ja kaunista vartaloa on joku mies vuosikymmeniä sitten hyväillyt, kerrottiin isoista, painavista rinnoista, rakastelemisesta, ja siitä miten tämä nyt jo vanha ja valkohapsinen nainen on joskus synnyttänyt maailmaan lapsen (eli sen laulajan). Toiselta paperilta taas kaikki lukivat minun kirjoittamaani käsittämätöntä höpinäranskaa. Minua nolotti niin.
Opettaja kyllä ymmärsi hyvin, että enhän minä voinut tietää mitä siinä toisessa kappaleessa laulettiin. Monta vuotta myöhemmin onnistuin selvittämään sen nimen ja esittäjän: se oli Une fille aux yeux clairs, laulajana Michel Sardou. Levytysvuosi oli 1974. Se toinen biisi, se jonka sanoituksen minä jouduin olemattomalla ranskantaidollani tulkitsemaan, oli Voyage Voyage -hitistään tunnetun Desirelessin Tombée d'une montagne vuodelta 1989.
Kommentit
Lähetä kommentti