24.11.2016 - Love Records: Kaikki singlet, osa 4
Eero Avén: Polttava rakkaus. Miten ihmeessä Jarkko Laine on osannut kirjoittaa tähän käännökseen niin huonosti riimeihin istuvat sanat? Täydellinen mahalasku, sori vaan, Jarkko. Onneksi pystyt paljon parempaan - kuten b-puolellakin todistit. Ajatusleikkinä mietin, että "Polttava rakkaus" oli ehkä tarkoitettu alunperin Baddingille, mutta hän hylkäsi tekstin liian huonona, ja niin se annettiin Avénille, joka päätti pistää peliin parhaan Badding-imitaationsa.
Nummisen tulkinta Kuutamoserenadista on taas niitä kappaleita, joita en pysty kuuntelemaan.
"Rokkibändi" on Alwari Tuohitorven paras sanoitus ja tämä ainoa Love-single paras levy.
Tuulikki Eloranta: Vieläkin, vieläkin, vieläkin vain. Tämän uusi Kosmos-yhtye ainoalla LP:llään seuraavana vuonna. Go-Go Tytöt -ryhmän "Vielä vain" vuodelta 1966 tulee myös mieleen väkisinkin.
Muistan radiossa joskus monta vuotta sitten vihjaillun, että Markku Into lauloi "Kanjonin kutsun" kännissä. En muistanut jossain vaiheessa ihan varmasti, puhuttiinko Kanjonista vai Manifestin Tiestä, mutta kyllä tästä Inton tulkinnasta oli epäilemättä kyse.
Holy Molyn "Shake It Up" tuli kuultua, kun Harri antoi minulle Rock & Roll juhlaa 5 -kokoelman mp3-muodossa muutama vuosi sitten. Tuumin että lupaavalta kuulostaa, kiinnostaisi kuulla a-puolikin. Niin siinä sitten kävi, että "You Know We're Crazy" osoittautui nimensä mukaiseksi sekoiluksi ja b-puolikin tuntui sen jälkeen huonommalta. Holy Moly oli ehkä b-puolen perusteella vaikuttanut kiinnostavalta yhtyeeltä, mutta pellebändihän se olikin.
Eero Avénin "Sua kaipaan mua kaipaamaan" -single oli mukana siinä levysatsissa jonka sain käpyläläismieheltä huhtikuussa. Jätin sinkun äidin ja isäpuolen Sortti-asemalle vietäväksi edes kuuntelematta sitä. Nyt minulla on se sitten kuitenkin CD-muodossa, voi Pietarin potkuhousut.
Warren Schatzin ja Ellie Hawkinsin "Love Is Just a Highway" on roimasti parempi single kuin Schatzin älpeeltä lohkaistu, omaan pateettisuuteensa kaatunut "Will I Ever Love Again". A-puoli on kuin sekoitus John Kongosin soololp:tä ja Crosby, Stills & Nashia. Hawkins laulaa b-puolen ihanasti.
Tuulikki Elorannalle napsahtaa taas yksi Loven sinkkukatalogin pohjanoteeraus. Kansas City -coverissa menee pieleen ihan kaikki. Taustan riemuhuudot kuulostavat teennäisiltä, sanoitus on kömpelö, covervalinta haisee ja koko biisi tuntuu falskilta. Kukaan levyllä mukana olevista ei kuulosta siltä kuin olisi joskus käynyt USA:ssa. Enkä tarkoita, että laulaakseen jostain täytyy olla itse kokenut sitä, vaan avainsana on uskottavuus. Jotenkin Eloranta ei kuulosta uskottavalta. Les Humphries Singers kuulosti. B-puoli "Iloitkaa" on tasoltaan vain siedettävä.
Onko Olavi Kivikoski eli Vilho Kohvakka ollut joskus hyvä laulaja? Ei ainakaan Humppa-Cannonina kuulosta muulta kuin amatöörimölisijältä. A-puolen pelastaa sentään kuiville sen sympaattinen hassuttelu ja pirteä naiskuoro. "Mr. Cannonin" nauhoitin kasetille joskus niihin aikoihin kun opiskelin Porvoossa, eli 1993-1994. Se soi Radiomafian toivelevykonsertissa. B-puoli "Eveliinan" kuulin ensimmäistä kertaa vasta tämän boksin myötä.
"Let's Have a Ball (in the Fat Man's Valley)". Albert Järvisen kynäilemän kappaleen nimi pistää miettimään, diggasiko Alpertti Hullujussia?
Olen aina tykännyt Pave Maijasen, Janne Ödnerin ja Affe Forsmanin "Fever / Seventh Son" -singlestä todella paljon. Hyvin omaperäisiä tulkintoja aika puhkikalutuista kappaleista. Mistä löytyisi kunnolla infoa Ödneristä? Suomalaisen kitaransoittotaiteen suuresta tuntemattomasta, joka kuoli 1981 vain 32-vuotiaana? Sattuu olemaan vielä kaimani. Jan-Göran, heh. Wikipediassa on sentään jonkin verran tietoa. Mutta miksi Ödnerin viimeinen musiikillinen krediitti on vuodelta 1977 (Royalsin Out-albumin tuottaminen)?
Wigwam ei vaivautunut korjaamaan Gustavsonin mokaa "Freddie Are You Ready" -kappaleessa. He ovat vain inhimillisiä.
Virtasen kappaleessa "20 j. J. D." olen aina ihmetellyt kohtaa "poltan otsaani kallokaiinin". Piti nyt sitten viimein googlata, ja heti löytyi tämä kirja-arvostelu. Viittaa siis ruotsalaisen Karin Boyen dystopiaromaaniin "Kallokaiini", joka suomennettiin 1943.
Onko Mikko Alatalon "Mun lihava mamma" ehkä vähän liian oidipaalinen? Muutamat kohdat sanoituksessa epäilyttävät.
Kuunnelkaapa tarkasti Tabula Rasan "Lähtöä" kohdassa 3:20. Kuulostaa kuin Silvennoinen alkaisi laulaa viimeistä säettä liian aikaisin, ja tajuttuaan virheensä päästää perkeleen.
Tiitta Spout:
Nummisen tulkinta Kuutamoserenadista on taas niitä kappaleita, joita en pysty kuuntelemaan.
"Rokkibändi" on Alwari Tuohitorven paras sanoitus ja tämä ainoa Love-single paras levy.
Tuulikki Eloranta: Vieläkin, vieläkin, vieläkin vain. Tämän uusi Kosmos-yhtye ainoalla LP:llään seuraavana vuonna. Go-Go Tytöt -ryhmän "Vielä vain" vuodelta 1966 tulee myös mieleen väkisinkin.
Muistan radiossa joskus monta vuotta sitten vihjaillun, että Markku Into lauloi "Kanjonin kutsun" kännissä. En muistanut jossain vaiheessa ihan varmasti, puhuttiinko Kanjonista vai Manifestin Tiestä, mutta kyllä tästä Inton tulkinnasta oli epäilemättä kyse.
Holy Molyn "Shake It Up" tuli kuultua, kun Harri antoi minulle Rock & Roll juhlaa 5 -kokoelman mp3-muodossa muutama vuosi sitten. Tuumin että lupaavalta kuulostaa, kiinnostaisi kuulla a-puolikin. Niin siinä sitten kävi, että "You Know We're Crazy" osoittautui nimensä mukaiseksi sekoiluksi ja b-puolikin tuntui sen jälkeen huonommalta. Holy Moly oli ehkä b-puolen perusteella vaikuttanut kiinnostavalta yhtyeeltä, mutta pellebändihän se olikin.
Eero Avénin "Sua kaipaan mua kaipaamaan" -single oli mukana siinä levysatsissa jonka sain käpyläläismieheltä huhtikuussa. Jätin sinkun äidin ja isäpuolen Sortti-asemalle vietäväksi edes kuuntelematta sitä. Nyt minulla on se sitten kuitenkin CD-muodossa, voi Pietarin potkuhousut.
Warren Schatzin ja Ellie Hawkinsin "Love Is Just a Highway" on roimasti parempi single kuin Schatzin älpeeltä lohkaistu, omaan pateettisuuteensa kaatunut "Will I Ever Love Again". A-puoli on kuin sekoitus John Kongosin soololp:tä ja Crosby, Stills & Nashia. Hawkins laulaa b-puolen ihanasti.
Tuulikki Elorannalle napsahtaa taas yksi Loven sinkkukatalogin pohjanoteeraus. Kansas City -coverissa menee pieleen ihan kaikki. Taustan riemuhuudot kuulostavat teennäisiltä, sanoitus on kömpelö, covervalinta haisee ja koko biisi tuntuu falskilta. Kukaan levyllä mukana olevista ei kuulosta siltä kuin olisi joskus käynyt USA:ssa. Enkä tarkoita, että laulaakseen jostain täytyy olla itse kokenut sitä, vaan avainsana on uskottavuus. Jotenkin Eloranta ei kuulosta uskottavalta. Les Humphries Singers kuulosti. B-puoli "Iloitkaa" on tasoltaan vain siedettävä.
Onko Olavi Kivikoski eli Vilho Kohvakka ollut joskus hyvä laulaja? Ei ainakaan Humppa-Cannonina kuulosta muulta kuin amatöörimölisijältä. A-puolen pelastaa sentään kuiville sen sympaattinen hassuttelu ja pirteä naiskuoro. "Mr. Cannonin" nauhoitin kasetille joskus niihin aikoihin kun opiskelin Porvoossa, eli 1993-1994. Se soi Radiomafian toivelevykonsertissa. B-puoli "Eveliinan" kuulin ensimmäistä kertaa vasta tämän boksin myötä.
"Let's Have a Ball (in the Fat Man's Valley)". Albert Järvisen kynäilemän kappaleen nimi pistää miettimään, diggasiko Alpertti Hullujussia?
Olen aina tykännyt Pave Maijasen, Janne Ödnerin ja Affe Forsmanin "Fever / Seventh Son" -singlestä todella paljon. Hyvin omaperäisiä tulkintoja aika puhkikalutuista kappaleista. Mistä löytyisi kunnolla infoa Ödneristä? Suomalaisen kitaransoittotaiteen suuresta tuntemattomasta, joka kuoli 1981 vain 32-vuotiaana? Sattuu olemaan vielä kaimani. Jan-Göran, heh. Wikipediassa on sentään jonkin verran tietoa. Mutta miksi Ödnerin viimeinen musiikillinen krediitti on vuodelta 1977 (Royalsin Out-albumin tuottaminen)?
Wigwam ei vaivautunut korjaamaan Gustavsonin mokaa "Freddie Are You Ready" -kappaleessa. He ovat vain inhimillisiä.
Virtasen kappaleessa "20 j. J. D." olen aina ihmetellyt kohtaa "poltan otsaani kallokaiinin". Piti nyt sitten viimein googlata, ja heti löytyi tämä kirja-arvostelu. Viittaa siis ruotsalaisen Karin Boyen dystopiaromaaniin "Kallokaiini", joka suomennettiin 1943.
Onko Mikko Alatalon "Mun lihava mamma" ehkä vähän liian oidipaalinen? Muutamat kohdat sanoituksessa epäilyttävät.
Kuunnelkaapa tarkasti Tabula Rasan "Lähtöä" kohdassa 3:20. Kuulostaa kuin Silvennoinen alkaisi laulaa viimeistä säettä liian aikaisin, ja tajuttuaan virheensä päästää perkeleen.
Tiitta Spout:
Kommentit
Lähetä kommentti