2.4.2017 - Helsingin levykaupoista

Lueskellut tässä netistä levynkeräilijöiden kommentteja Helsingin eri levykaupoista, joten tässä oma viisisenttiseni.

Black and White - suosikkipaikkani oikeastaan. Olen ollut kantis 90-luvulta lähtien. Ikinä en ole törmännyt huonoon asiakaspalveluun, mistä kaikki tuntuvat valittavan - tosin olenkin helppo tyyppi joka ei paljoa palvelua tai muuta vaadi, ja aina juttelen jotain myyjän kanssa jos jostain levystä juteltavaa keksin.

Aina on löytynyt enemmän ostettavaa kuin lompakko kestää. Viimeksi kun kävin, tarkoitukseni oli oikeastaan tutkia halpislevyjen laareja, ostaa niistä levyjä kohtuullisella yhteissummalla, ja jatkaa kierrosta vielä Hippie Shakeen ja Rolling Recordsiin. Kuinka ollakaan, erehdyin käymään läpi uusien ulkomaisten rock-vinyylien laarit, ja törsäsin yht. 230 euroa pelkästään niihin plus kassalla nököttävästä keräilylevylaatikosta bongaamaani 70 euron Edward Vesala: Neitsytmatkaan. Kierros oli siltä erää ohi.

Viime vuonna aikavälillä 26. lokakuuta - 30. marraskuuta kävin B&W:ssä neljä kertaa, ja niillä kerroilla tyhjensin paikan singlelaatikot kaikesta mikä vähänkin kiinnosti. Yhteensä 41 seiskaa tuli hankittua. Enimmäkseen halpaa peruskamaa, mutta muutama keräilysinglekin, kuten kaikkien aikojen toinen virallisen julkaisun saanut Love Records -sinkku, Aulikki Oksasen "Korkea veisu" lähes priimakunnossa hintaan 30 euroa. Hintaoppaassakin sama 30 euron arvo, joten ihan ohjehinta siitä tuli maksettua. Tunsin ylpeyttä saadessani kunnian lisätä sen Discogsiin.

Sinkkulaatikoihin jäi jäljelle lähinnä 80- ja 90-lukujen suomalaista indiekamaa, sekalaista viihde- ja iskelmäroskaa mitä kirpputoritkin ovat pullollaan sekä helkutinmoinen määrä Golden Earringiä - joku on näköjään oikein kerännyt tuota bändiä.

Hippie Shake Records - ei mitään pahaa sanottavaa. Valitettavasti vain on joutunut häviämään Black and Whitelle, joka kuitenkin on se paikka johon ensimmäisenä suunnistan ja sinnehän koko budjetti tuppaa hupenemaan. Silloin kun HSR:ssä olen käynyt, aina on löytynyt kivasti himoittua ostettavaa.

Music Hunter - Hinnoittelu aivan pöyristyttävää. En pysty ymmärtämään, millä logiikalla myyjä pyytää tavallisistakin perus-CD:istä joskus kolmekymppiä. Vinyylipuolella voi tehdä kohtuuhinnoilla hankintoja, mutta keräilylevyistä kyllä osataan kiskoa kunnon yläkanttihintoja. Lisäksi liike on niin täynnä levyä ja oheistuoterojua nykyään, että siellä on ihan oikeasti vaikea liikkua. Viimeksi käydessäni en uskaltanut pitkään vaellella ympäriinsä, kun pelkäsin koko ajan tönäiseväni jotain kumoon. Silti aina välillä tulee käytyä, tuolta olen poistanut useita 90-luvun Kari Peitsamo -CD:itä, joita muuten saa hakea kiven alta. Puuttuneet 90-luvun alkupuoliskon Pelle Miljoonatkin löysin sieltä. Kiitos myös Roy Buchanan -älpeistä, sen miehen tuotantoa ei tarvinnut pitkään kerätä kun jo oli kasassa kaikki tärkeimmät.

Music Hunterin äijä saisi kyllä hommata käyttämänsä hintalaput jostain muualta. CD:itten muovikannet joudun aina ihan suosiolla vaihtamaan, koska niitä lappuja ei saa irti millään hellävaraisella konstilla. Onneksi on noita itse poltettuja CD-R:iä sellainen varasto, että siitä riittää varaosia vuosiksi.

En oikein tiedä noista Hunter-alennusseteleistäkään. Olenkohan ikinä kertaakaan hyödyntänyt niitä? Ainakaan ne eivät ole saaneet minua käymään liikkeessä yhtään useammin. Sitäpaitsi päätökseni käydä ostoksilla Music Hunterissa ovat syntyneet niin ex tempore, etteivät ne setelit tietenkään ole koskaan sattuneet olemaan silloin mukana. Olisihan niitä tuolla pöytälaatikossa nytkin 11 kappaletta, mutta milloin viitsin käydä hyödyntämässä niitä?

Rolling Records - kaksi kertaa kävin viime vuoden keväällä, ja kummallakin kerralla poistuin pitkälti toista sataa euroa köyhempänä. Milloinkahan taas tulee käytyä, ties mitä harvinaisuuksia on mennyt sivu suun tässä viimeisen 11 kuukauden aikana?

Levykauppa Äx - Asematunnelin Äxässä ehdin käydä kahdesti ennen kuin pistettiin kiinni. Ensimmäisellä kerralla tein ranskalaisen visiitin. Menin sisään, kauhistelin liikkeen pienuutta ja surkean näköistä tarjontaa, hoppariasuiset myyjät kyselivät etsinkö jotain tiettyä, muutaman sekunnin pyörittyäni astelin ulos ja hopparit jotain moikkasivat perään. Toisella kerralla sentään löytyi pari etsittyä 80-luvun suomivinyyliä.

Kampin Äxä on ainakin toistaiseksi boikotissa Kuoleman tappaneet -kokoelmaan liittyneen ikävän tapauksen takia, mutta muuten on ihan positiiviset kokemukset. Harvoin tosin olen löytänyt sieltä juuri niitä uutuuksia mitä olen hakenut, mutta käytettyjen vinyylien laatikot ovat pelastaneet päivän. Hakaniemen Äxä on suosikkini, sieltä poistun joka kerta etsimieni uutuusjulkaisujen sekä impulssiostoksina kerätyn jazzvinyylinipun kanssa.

Keltainen Jäänsärkijä - aika luottopaikka tämäkin. Harvemmin olen tosin löytänyt juuri sitä mitä olen haeskellut, ellei kyse ole ollut jostain Rocket Recordsin CD:stä - ne ovat löytyneet lähes poikkeuksetta. Impulssiostoksiin kuitenkin takuuvarma paikka, kunhan viitsii selata tarpeeksi eri laareja.

Green Grass Records - Make on mainio mies. Hyvä jutunkertoja. Pelkän käteismaksun huoliminen on vähän rassannut, muttei pahasti, kun on osannut varautua. Kerran yritin maksaa kortilla, ja sain kehoituksen mennä lähimmälle pankkiautomaatille, joka ei ihan nurkan takana ollutkaan. Hinnoittelu on ollut kyllä Helsingin maltillisinta, hyväkuntoinen Ankin Sateen jälkeen -vinyyli taisi maksaa vaivaiset neljäkymppiä. Sen olen tosin sittemmin myynyt eräälle Fastrolle, suomalaiselle RateYourMusic-käyttäjälle, joka sitä niin kovasti himoitsi. Minä kun olin hankkinut sen Rocket Recordsin CD:n, joka sisältää Ankin kaksi ensimmäistä sooloa. Keräilijät varmasti pitäisivät päätöstäni typeränä jos kertoisin, mutta ihan oikeasti, en minä tarvitse vinyyliä jos CD on olemassa. Vaikka olisi arvokaskin LP.

Green Grassissa en ole käynyt piiitkään aikaan. Milloinkahan taas?

Tinkimistä en harrasta, kun siihen eivät sosiaaliset taitoni yllä. Paljousalennus tulee myyjän aloitteesta jos on tullakseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1