2.6.2010 - FinnArctic
Kaiholla muistelen vieläkin omaa musablogiani FinnArcticia. Oli kivaa jaella netissä tietoa vanhasta suomalaisesta musiikista. Itselläni ei vielä vuonna 2007 blogia aloittaessani ollut kummoista suomimusiikkikokoelmaa, mutta lainailin ahkerasti levyjä pääkaupunkiseudun kirjastoista ja huomasin miten runsaasti mahtavaa musiikkia maassamme onkaan takavuosina tehty. Tällainen saattaa kiinnostaa muitakin, ajattelin, joten blogi pystyyn vain. Innostus tarttui muutamaan muuhunkin, ja pian meillä oli netissä ikäänkuin ryhmittymä. Jokaisella oma bloginsa suomimusiikille. Rupesin sen myötä ostelemaan uutterasti suomalaisia levyjä. Keräsin levykaupoista CD-levyjä kuin karkkia ikään, ja vinyylejä samaten. Kirjastoista lainasin kaiken mitä keksin.
Sittemmin on ollut ilo huomata, että jotain konkreettista on jäänyt urakastani jäljelle nettiinkin. Esim. minun tekemäni skannaukset Heikki Silvennoisen vanhojen Frendz- ja Catwalk-bändien levynkansista ovat päätyneet jonkun toimesta Silvennoisen kotisivuille, ja Last.fm-sivustossa on minun tekstejäni artistibiografioina. Mikäs siinä, kiva kun työni jälki kelpaa. Itse huomaan vain virheet siinä. Catwalkin ensimmäisen LP:n kansi oli aika kova pala skannattavaksi. Hopeanharmaasta logosta ja tummansinisestä pohjasta tuli skannausvaiheessa silkkaa söhryä, ja jouduin värittämään kannen kokonaan uusiksi kuvankäsittelyohjelmalla. Loin kutakuinkin alkuperäistä vastaavan värityksen Paint.net-ohjelmalla. Sitten tasoitin vielä logon kirjainten reunoja neliötyökalua ja eri layereita apuna käyttäen, mikä sivumennen sanoen oli melko tuskastuttavaa näpertelyä. Ei tuntunut kivalta myöskään repiä tarroja irti ja muovitaskua auki kirjastosta lainatun "Love Is on the Line"-LP:n kannesta skannausta varten ja sitten liimata kaikki taas entiselleen. Mutta kun piti saada mahdollisimman hyvät kuvat levyjen kansista nettiin. Nyt minulla on sentään ihan oma kappale LIOTL-LP:stä.
Paras bändi johon sain blogini myötä kunnian tutustua on Sidi & Hermottomat - antaisin mitä vain jotta saisin bändin molemmat albumit. CD-R johon "Vieraana älyn valtakunnassa" ja "Runoja raunioille" on poltettu ei riitä minulle, mieluummin ihailisin älppäreitä. S&H ei ollut kuitenkaan oma löytöni, sain mp3:t muuta kautta. Omista bändilöydöistäni parhaaksi rankkaan St. Petersaaren, lainasin "Miehen tie"-levyn Leppävaaran kirjastosta tietämättä ollenkaan millaista musiikkia se sisältää, ja olin heti myyty. Nyt minulla on molemmat albumit ihan oikeina vinyylikappaleina. Ihanaa folkpoppia.
Sen blogin pitäminen oli melkoisen vaiherikas kokemus. Paljon "kulissien takaisia" tapahtumia ja fiiliksiä. Eikä aina kovin mukavia sellaisia.
Sittemmin on ollut ilo huomata, että jotain konkreettista on jäänyt urakastani jäljelle nettiinkin. Esim. minun tekemäni skannaukset Heikki Silvennoisen vanhojen Frendz- ja Catwalk-bändien levynkansista ovat päätyneet jonkun toimesta Silvennoisen kotisivuille, ja Last.fm-sivustossa on minun tekstejäni artistibiografioina. Mikäs siinä, kiva kun työni jälki kelpaa. Itse huomaan vain virheet siinä. Catwalkin ensimmäisen LP:n kansi oli aika kova pala skannattavaksi. Hopeanharmaasta logosta ja tummansinisestä pohjasta tuli skannausvaiheessa silkkaa söhryä, ja jouduin värittämään kannen kokonaan uusiksi kuvankäsittelyohjelmalla. Loin kutakuinkin alkuperäistä vastaavan värityksen Paint.net-ohjelmalla. Sitten tasoitin vielä logon kirjainten reunoja neliötyökalua ja eri layereita apuna käyttäen, mikä sivumennen sanoen oli melko tuskastuttavaa näpertelyä. Ei tuntunut kivalta myöskään repiä tarroja irti ja muovitaskua auki kirjastosta lainatun "Love Is on the Line"-LP:n kannesta skannausta varten ja sitten liimata kaikki taas entiselleen. Mutta kun piti saada mahdollisimman hyvät kuvat levyjen kansista nettiin. Nyt minulla on sentään ihan oma kappale LIOTL-LP:stä.
Paras bändi johon sain blogini myötä kunnian tutustua on Sidi & Hermottomat - antaisin mitä vain jotta saisin bändin molemmat albumit. CD-R johon "Vieraana älyn valtakunnassa" ja "Runoja raunioille" on poltettu ei riitä minulle, mieluummin ihailisin älppäreitä. S&H ei ollut kuitenkaan oma löytöni, sain mp3:t muuta kautta. Omista bändilöydöistäni parhaaksi rankkaan St. Petersaaren, lainasin "Miehen tie"-levyn Leppävaaran kirjastosta tietämättä ollenkaan millaista musiikkia se sisältää, ja olin heti myyty. Nyt minulla on molemmat albumit ihan oikeina vinyylikappaleina. Ihanaa folkpoppia.
Sen blogin pitäminen oli melkoisen vaiherikas kokemus. Paljon "kulissien takaisia" tapahtumia ja fiiliksiä. Eikä aina kovin mukavia sellaisia.
Kommentit
Lähetä kommentti