27.11.2016 - Love Records: Kaikki singlet, osa 7

Tuntumaa Loven julkaisupolitiikan arvaamattomuuteen saadaan vielä vuoden 1978 tuotantoa kuunneltaessa, kun Pelle Miljoonan "Olen työtön / Mä vain pogoon" osuu kahden viihdeiskelmäsinglen väliin.

Jukka Lindforsin ja Seppo Bruunin toimittamasta "Jee jee jee - suomalaisen rockin neljä vuosikymmentä" -ohjelmasarjasta muistan Dave Lindholmin kertoman anekdootin siitä, miten hän toimitti Atte Blomin kuultavaksi Pelle Miljoonan demokasetin. Dave sanoi Blomille, että nyt saat kuulla jotain sellaista, mitä et ikinä ennen ole kuullut. Dave ei ollut kuitenkaan kuunnellut demoa kertaakaan, ja sitten Atte meni kysymään häneltä, että mikä tässä on se kuningasbiisi, se paras. Dave katseli demonauhan biisilistaa ja sanoi sitten, että ""Olen työtön" on aika hevi".

Miten Juicen "Iisalmen discossa" -kappaleessa on niin pönttö soundi, kun b-puoli "Skorpioninainen" soi erinomaisen täyteläisesti ja komeasti?

Alatalo jatkaa itsensä nolaamista "Banana Split" -kuvotuksella, joka on myötähäpeää aiheuttavaa teinipornoilua. Päätös laulaa Gary Puckett & Union Gapin hitti englanniksi on käsittämätön. Samat sanat Hectorille, kun lauloi Bowien "The Prettiest Starin" alkukielellä HEC-älpeellä. "Banana Split" -sinkku on muuten tyrkyllä Black and Whitessa, joten jos joku haluaa välttämättä lisätä sen Discogsiin (kun se puuttuu sieltä), niin sieltä vain hakemaan. Minä en siihen alennu.

Hectorin Kadonneet lapset -albumi on mestarillinen, mutta sen maailman- ja elämäntuska on minulle liian kova pala. Siksi en koskaan kuuntele levyä. "Ei mittään" sentään maistuu aina, mutta singlen b-puolelle poimittu nimikappale on minun parempi skipata kun tätä viitosboksia kuuntelen.

Joskus 90-luvulla lainasin kirjastosta Mikko Alatalon Love-klassikot -kokoelmatuplan, jolta löytyi "Kiinan tyttäret" ensimmäistä kertaa kuunneltavaksi. Sittemmin en tuota biisiä enää kuullut missään, mutta päähän jäi muistikuva sotkuisesta ja kauheasta kappaleesta. Kiinnostihan se kuulla uudestaan, että millainen se nyt sitten oli. "Kiinan tyttäret" päätti Mikon kammottavien sinkkujen putken. Onneksi b-puoli "Kaunis mies" on kaikin puolin mainio pikku piruilu, ja olisi ansainnut a-puolen statuksen. Levy-yhtiövaihdoksen jälkeen Alatalo ja Rinne saivatkin taas hittejä aikaiseksi. Mitä siitä, vaikka joutuivatkin turvautumaan plagiointiin. Hittejä kuitenkin tuli ja sehän on pääasia, eikö?

En ole Leevi and The Leavings -fani. Pidän varhaisista singlebiiseistä "Marja-Leenaa" lukuunottamatta, ja kolmella ensimmäisellä albumilla on hyviä yksittäisiä raitoja, mutta vuoden 1983 jälkeen ei Sundqvistilta irronnut enää mitään minulle mieluisaa. Bändi on jopa vastuussa kahdesta eniten inhoamastani kappaleesta. Aina kun kuuluu "Sopivasti lihava" tai "Unelmia ja toimistohommia" jostain, ryntään kirkuen ulos huoneesta. "Marja-Leenan" lopussa puhelimen tuuttaus jatkuu ärsyttävän pitkään.

"UFO" on suosikkini Velton soolotuotannossa. Mainioita vitsejä pitkänä letkana. Onko laulussa mainittu Simojoki muuten Anssi vai Martti?

Jim Pembroke, Mike Westhues ja kumppanit eivät taida millään haluta lopettaa "Jordanian Holidayta". Studiossa on vissiin ollut hauskaa, se kuuluu.

Se-yhtyeen "Mitä me tehdään" ja "Eloise" on aina pakko skipata, kun en jaksa kuunnella niitä.

Kouvolalaiset Haukan miehet jatkoivat musisointia Idän Pikajuna -nimisessä yhtyeessä, joka teki älpeen Saksa Brothersin (muistaako kukaan?) omalle SBC-levymerkille vuonna 1987. Seppo Jarva oli aloittanut uransa jo Colombossa, joka teki singlen 1976. Idän Pikajunan jälkeen Jarvan tie jatkui Kalevi Kullasvaarana, jonka "Pikkukaupungin poika" on mestarillinen dylanmainen eepos.

Hector poimi kai kelttiläisen "Oidhche Mhaith" -traditionaalin Alan Stivellin albumilta, joka on julkaistu useilla eri nimillä: Celtic Rock, Chemins de terre, From Celtic Roots... ja Attention! Siitä tuli "Työttömän kehtolaulu". Kukahan toimi puhelinäänenä? Erkki "Jokkantii" Liikanen?

Mielenkiintoista, että Freemanin "Hollywood" kuultiin 1978 myös Dead End 5 -Annikan soololevyllä "Itseteossa", mutta Harri Rinteen sanoittamana nimellä "Rakastuitko enkeliin?". Toinen jännä tapaus Annikan levyllä on "Supermies", joka on diskoksi sovitettu suomennos Eero Raittisen Ball-yhtyeen singlebiisistä "Ballgame".

Freemanin sinkun kääntöpuoli "Ansat" on hirvittävä idea. Korpi-beegeesiä. HECTOR!!!

Miska Rantanen kehuu Kasevan "Ujo"-singleä yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi Kaseva-kappaleeksi. Omasta mielestäni koko single on mitätön, sävellykset eivät pure minuun. No, makuja on yhtä monia kuin ihmisiäkin. Rantanen myös harmittelee, ettei a-puolta kuultu "Meidän huoneessa" -albumilla, Öh, sehän ilmestyi vasta neljä vuotta singlen jälkeen, ja eri levy-yhtiölle. "Ujo" olisi varmasti päätynyt kolmannelle Love-LP:lle jos sellaisen olisivat Kasevan pojat saaneet tehdyksi. Eivät saaneet, vaikka Epe's Music Shop ehti jo ilmoittaa levyä tulevaksi Soundissa julkaistussa mainoksessa.

Sehr Schnell ei ollut koskaan nimensä mukainen (Soundissakin harmiteltiin "vellimäisen hitaita" biisejä), mutta he keskittyivätkin olemaan älykkäitä.

Red House Band teki yhden ainokaisen singlen, mutta uraansa aloitteli kovia nimiä. Luumu Kaikkonen, Jyrki "Muddy" Manninen, Keimo Hirvonen ja Risto Hankala, jestas sentään. Single onkin täyttä rhythm & blues -herkkua.

Seppo Leinon haitari-instrumentaalit eivät ole oikein singlemateriaalia. Ei tuota toisaalta jaksaisi albumimitassakaan kuunnella. Höhö, olenpas ahdasmielinen.

Briard irvaili "Chirpy Chirpy Cheep Cheep" -singlensä kannessa Pen Leen "Nouveau"-älpeen kannelle.

Miksi Kojon toisen soolosinglen b-puoli on nimeltään "Hot Red White'n'Blue", mutta Kojo laulaa "Red Hot White'n'Blue"? Äh, mitä minä tuollaisia mietin...

Pelle Miljoona haistattaa pitkät hipeille ja heidän vanhentuneille ideologioilleen "Pelkistettyä todellisuutta" -kappaleen alussa. "Ramblin' Rosessa" on jokin masternauhavika kohdassa 1:27.

Se teki covereistaan usein aivan omia biisejään. Eloise-singlen kääntöpuolen "En sinuun lankee" olisi Yari hyvin voinut pistää omiin nimiin, en usko että kukaan olisi älähtänyt.

Kari Peitsamon "Sian raato kääntää hitaasti kasvonsa valoon päin" -kiekko on mystisesti Love-sinkkujen joukossa LRS-koodillansa, vaikka se on EP. Jatkoksi piti tehdä "Nurkkaan ahdistettu rotta pitää panttivankinaan nuorta tyttöä" - missä olen törmännyt tuohon levynnimeen aiemmin? Ai niin, RateYourMusicin suomenkielisessä keskustelufoorumissa.

"Savitaipaleen polkka" on kammottava laulu. Inhoan sitä huiturluttia-tuiturluttia. Ainoan siedettävän kuulemani version siitä on tehnyt Sukellusvene - koska se on instrumentaali. Hyvin muuten soitetaan tällä singlellä, vaikka rytmiryhmä, joka oli albumimateriaalin purkitettuaan luullut sessioiden päättyneen ja oli ehtinyt jo pistää risaiseksi, joutui soittamaan polkkaa ja Coreaa ns. naula päässä.

Atte Blom ei viitsinyt poiketa Microvox-studiossa kun Sukellusvene äänitti albumiaan (joka kohta ilmestyy vinyyliuusintapainoksena Svartin toimesta, jee! Kiitos kaunis, Svart!), mutta hänet kreditoitiin silti tuottajaksi. Soitti kuitenkin jostain studioon ja ilmoitti paksu sikari suussaan että joku oli pyytänyt bändiä äänittämään jonkun hiton polkan. "Savitaipaleen polkka" oli kuulunut heidän repertuaariinsa joskus aiemmin, mutta se oli tiputettu pois puhallinsoittajan erottua bändistä. Blom ehdotti että sen voisi julkaista singlenä, ja b-puolelle sitten jotain tarpeeksi lyhyttä - bändin omasta ohjelmistosta ei kai löydy mitään ytimekästä singlelle laitettavaksi, vai? Jollakulla sattui olemaan Chick Corean "Sea Journey" -sävellyksen nuotit. Se kelpasi - olkoonkin ettei alkuperäistä ollut kukaan kuullutkaan. No, originaali löytyy kylläkin Stanley Clarken ensilevyltä "Children of Forever" vuodelta 1973. Corea versioi kappaletta kai ainostaan Ranskassa 1978 äänitetyllä livenauhalla, joka on julkaistu sittemmin lukemattomilla eri nimillä.

"Sea Journey" tunnetaan muuten myös nimellä "Sea Breeze", joten jos joku löytää levyn jolla on sen niminen kappale, niin se saattaa hyvinkin olla sama Corean sävellys.

Minulle tärkein syy odottaa kiihkeästi viidettä Love-boksia oli saada tietää, miten kummassa Quick & Heikkilä päästettiin studioon. Minulla on ollut heidän tulisen syvän oranssille vinyylille prässätty "Silloin sen huomaan" -singlensä hyllyssäni 90-luvulta asti, jolloin löysin sen Popparienkelistä. Sen löytäminen osui aikaan, jolloin olin innoissani värivinyyleistä. Single on kamalaa kuultavaa, kuin kaksi laulu- ja soittotaidotonta katumuusikkoa yrittäisi räpeltää jotain musiikintapaista nauhalle. No, ennen boksin ilmestymistä sain haltuuni Rantasen Love-kirjan, ja siitä jo selvisi että Quick & Heikkilä oli lahtelainen kitaraduo, joka ihan oikeasti toimi 1978-79 ja teki joitakin ravintolakeikkoja. Voi ravintola-asiakasparkoja. Lahdesta on totisesti lähtöisin suomimusiikin kerma. Turo's Hevi Gee, Raggars, Amulet ja Sliipparithan ovat hekin tunnettuja soittotaidostaan.

Pelle Miljoonan "Mulla menee lujaa" -biisissä säälin taustalaulajaparkoja, kun joutuvat falsettikiljumaan äänensä käheiksi.

Hymy Taskinen & Co:n singlen alussa tuumiskeleva tyyppi tuskin pääsee yhteenkään diskoon naisten iskemistä yrittämään, jos pitää ottaa kunnon pohjat ensin. No, vaikuttaa sen verran ärsyttävältä tyypiltä että se on sille ihan oikein.

Haukan "Kotiin"-kappaleesta muistuu mieleen, että olen itsekin ollut vähällä päätyä alivuokralaiseksi. Äidin ja isäpuolen kanssa käytiin 1996 jonkun yksin asuneen miehen luona, joka oli halukas ottamaan alivuokralaisen. Hänellä oli ollut ikävä kokemus jonkun aiemman tyypin kanssa, mutta isäpuoli sanoi minusta, että tämä poika on ihan nyssykkä. Voi kiitos, kauniisti sanottu.

Ei tullut minusta alivuokralaista, kun äiti ilmoitti minulle hommanneensa sen Etelä-Haagan yksiön.

Moukka Perslätkän musiikillinen ura on käsittämätön. Ensimmäinen albumi "Säpinää" on kunnianhimoinen kokonaisuus. Kakkoslevy "Ennen kolmatta maailmansotaa" on hämmentävä sekoitus diskorokkia, taidesekoilua ja suoraa rokkia randomeilla huudahduksilla, jotka vain löyhästi liittyvät toisiinsa - mutta se menee vielä jotenkuten minulla läpi ihan erikoisuutena. "Koiranpennut" sen sijaan... mitä ihmettä Ralf Örn on ajatellut teettäessään Maukalla pitkäveteisen, ideattoman lastenlevyn, jota lapsetkaan tuskin jaksavat kuunnella? Halusiko hän tieten tahtoen tuhota Maukan uran? Aika hyvin onnistuikin siinä. Ei Maukka saanut uraansa enää loistoon Ilkka Vainion kanssa kehnoa nonsensehuumoria viljelleessä Ile's Disco -yhtyeessä eikä Jaana Rinteen "sanoittamalla" Duunari-älpeellä.