13.3.2019 - Kari Peitsamo
KOM-Teatteri: Älä tuhlaa aikaa (1975)
Kari Peitsamo: I'm Down (1994)
Haeskelin Levykauppa Äxän sivuilta toivelevyjä, ja huomasin nuo. Kumpikin oli Hakaniemen putiikissa, joten tein tilauksen ja kävin hakemassa ne sitten. KOMin levyä en ollut edes kuullut, paitsi EEC-kappaleen radiosta joskus kauuuuan sitten.
Olen syvästi huolissani ennen vilpittömästi fanittamani Kari Peitsamon liukumisesta kohti äärioikeistoa. Kommunismia jaksoin vielä sietää, mutta jeesustelu ja uskontoaiheiset laulut (albumi Sokea Joe vuonna 2014) olivat liikaa, ja lopetin Peitsamon levyjen keräämisen. Nyt olen huolestunut Peitsamon purkauksista, joissa hän on ilmoittanut kannattavansa Suomi Ensin -liikkeen aatteita ja ryhtynyt persuilemaan sekä vaatimaan maahanmuuton rajoittamista. Minulta meni jo aiemmin maku Karin 2000-luvun levyihin, mutta nyt tämä touhu on edennyt siihen pisteeseen, ettei tee mieli kuunnella enää alkupään tuotantoakaan. Peitsamon nykyiset aatteet ja mielipiteet ovat myrkyttäneet minun silmissäni myös ne naivistisen hauskat vuosien 1977-1981 levyt, jolloin mies oli vain ujo propellihattuinen kummajainen Nokialta.
Minulla on se Peitsamon kirja, jonka on muuten kirjoittanut toinen kusipää, Ari Lahdenmäki, mutten ole jaksanut tarttua siihen lukeakseni. Pelkään, mitä hirvittävän asenteellista moskaa saan sieltä lukea. Toisaalta toivoisin kirjan antavan vastauksia siihen, mikä on saanut Karin tuolla tavalla ääripäistymään.
Peitsamon viimeaikaisten ulostulojen (lehtihaastattelut ja varsinkin Twitter-oksennukset) myötä joudun häpeämään sitä, että ylipäätään vielä keräilen puuttuvia levyjä miehen tuotannosta. Puolustuksekseni voin sanoa vain, etten todellakaan kerää viimeisen muutaman vuoden aikana julkaistuja levyjä, vaan 90-luvun tuotantoa. 1990-luvulla Karin pää oli ainakin näennäisesti kunnossa (ainakin hänellä oli vielä omasta mielestään pää siihen aikaan), joten kahdeksan minulta vielä puuttuvan 90-luvun levyn metsästäminen lienee hyväksyttävää.
Pidän mahdollisena sitä, että Suomessa Peitsamon ex-fanien määrä tulee kasvamaan, ja vanhoja levyjä pukkaa myyntiin sinne sun tänne. Aion väijyä apajilla tämän varalta ja napata kokoelmani puuttuvia lenkkejä. Kahdeksan levyä siis puuttui, kaikista on kyllä kopiot CD-R-levyillä, joten täysin en ole niitä vailla. Nyt puuttuu seitsemän, kun tuo yksi löytyi.
Kari Peitsamo: I'm Down (1994)
Haeskelin Levykauppa Äxän sivuilta toivelevyjä, ja huomasin nuo. Kumpikin oli Hakaniemen putiikissa, joten tein tilauksen ja kävin hakemassa ne sitten. KOMin levyä en ollut edes kuullut, paitsi EEC-kappaleen radiosta joskus kauuuuan sitten.
Olen syvästi huolissani ennen vilpittömästi fanittamani Kari Peitsamon liukumisesta kohti äärioikeistoa. Kommunismia jaksoin vielä sietää, mutta jeesustelu ja uskontoaiheiset laulut (albumi Sokea Joe vuonna 2014) olivat liikaa, ja lopetin Peitsamon levyjen keräämisen. Nyt olen huolestunut Peitsamon purkauksista, joissa hän on ilmoittanut kannattavansa Suomi Ensin -liikkeen aatteita ja ryhtynyt persuilemaan sekä vaatimaan maahanmuuton rajoittamista. Minulta meni jo aiemmin maku Karin 2000-luvun levyihin, mutta nyt tämä touhu on edennyt siihen pisteeseen, ettei tee mieli kuunnella enää alkupään tuotantoakaan. Peitsamon nykyiset aatteet ja mielipiteet ovat myrkyttäneet minun silmissäni myös ne naivistisen hauskat vuosien 1977-1981 levyt, jolloin mies oli vain ujo propellihattuinen kummajainen Nokialta.
Minulla on se Peitsamon kirja, jonka on muuten kirjoittanut toinen kusipää, Ari Lahdenmäki, mutten ole jaksanut tarttua siihen lukeakseni. Pelkään, mitä hirvittävän asenteellista moskaa saan sieltä lukea. Toisaalta toivoisin kirjan antavan vastauksia siihen, mikä on saanut Karin tuolla tavalla ääripäistymään.
Peitsamon viimeaikaisten ulostulojen (lehtihaastattelut ja varsinkin Twitter-oksennukset) myötä joudun häpeämään sitä, että ylipäätään vielä keräilen puuttuvia levyjä miehen tuotannosta. Puolustuksekseni voin sanoa vain, etten todellakaan kerää viimeisen muutaman vuoden aikana julkaistuja levyjä, vaan 90-luvun tuotantoa. 1990-luvulla Karin pää oli ainakin näennäisesti kunnossa (ainakin hänellä oli vielä omasta mielestään pää siihen aikaan), joten kahdeksan minulta vielä puuttuvan 90-luvun levyn metsästäminen lienee hyväksyttävää.
Pidän mahdollisena sitä, että Suomessa Peitsamon ex-fanien määrä tulee kasvamaan, ja vanhoja levyjä pukkaa myyntiin sinne sun tänne. Aion väijyä apajilla tämän varalta ja napata kokoelmani puuttuvia lenkkejä. Kahdeksan levyä siis puuttui, kaikista on kyllä kopiot CD-R-levyillä, joten täysin en ole niitä vailla. Nyt puuttuu seitsemän, kun tuo yksi löytyi.
Kommentit
Lähetä kommentti