2.3.2019 - Levymessut Hyvinkäällä
Minulla oli tähtäimessä Hiekkaharjulla pidettävät levymessut. Olin kerännyt lompakkooni 385 euron matkakassan sitä varten. Tänä aamuna huomasin netin levymessusivustolta, että Hiekkaharjun messut onkin peruttu. No, samana päivänä messut Hyvinkään järjestötalolla klo 11-16. Okei, kyllähän minä sinne voin jaksaa raahautua. 10 yli 10 junalla Helsingistä, ja vartin yli 11 olin perillä järjestötalolla.
Anki: Vielä pois (1968)
Jussi & The Boys: Mennään melomaan (1976)
Lemon: Words and Music By Leif Kiviharju (1970)
Marjo-Riitta & Savannah: Marjo-Riitta & Savannah (1974)
Nolo et Rähjä: Oodi (1977)
O.J. Kivi: Susta laulan (1978)
Ruuti: Western Rock Band (1977)
Topmost: Collection (1988)
Ronny Åström med Peps Blodsband: Den ensamma människan (1976)
Juha Drufva: Ydinsaastetta / Väestönsuojeluviranomaiset (1982)
Annika: Sokkotreffit / Lauantai (1978)
Sidi & Hermottomat: Arkipäivä / Mietiskelen sängyssäin (1979)
Ikaros: Kiutaköngäs / Siintävään aamuun (1978)
Sekalaista kertomaa: On ikävää selailla levylaatikoita, joissa on kaikki eri genret ja julkaisumaat sekaisin. Onneksi tällaisia pöytiä oli vain yksi, eikä sieltä löytynyt mitään ostettavaa.
Myyjien tunnistaminen voi ottaa aikansa... Ojensin yhden LP:n ja kaksi singleä eräälle. Älppäri oli hänen, mutta singlet olivatkin naapurimyyjän. Sellaista sattuu.
Toisen pöydän myyjää haeskelin katseellani jonkin aikaa kaksi LP:tä kourassani. Olisiko tuo, joka seisoo selin? Ei, vaan se olikin tuo mies kaukana etuoikealla. Joitakin askelia oikealle päin ja sain hänen huomionsa.
Kaikki levyt sain alle satasella. Ainakaan tällä haavaa en osta levyjä, jotka maksavat yli sen sadan euron haamurajan, kun kerättävää riittää halvemmissakin. Eli sinne jäivät Ilpo Murtojärven Avaus, Pohjantahti ja Edward Vesalan I'm Here.
Juha Drufvan sinkusta saatoin maksaa sen vitosen mitä pyydettiin, tietämättä tarkkaan mitä saisin kuulla. Tuo arvosteltiin Soundissa seuraavasti: "...uusi tuttavuutemme Juha Drufva tekee niin mahdottoman sympaattista pikkupiikikästä balladia että. Roskakoriin, kiitos". Drufvan nimi on tullut nähtyä useissa yhteyksissä, mutta ainoa kuulohavainto on Café Veijon Baari -kokoelmalla oleva "Vaimoni vaatii minulta liikaa". Aikamoista mörinää. Tuo Johannan julkaisema sinkku kiinnosti marginaalisesti, päätin siis napata sen mukaani että saan selvyyttä sen olemuksesta.
Erään lappeenrantalaisen myyjän kanssa tuli juttua Hamletista, kun hänellä oli alkuperäinen Linnanherra myytävänä hulvattomalla 900 euron hinnalla. Väitti vielä hintaa halvaksi, sillä normaalisti tuosta pyydetään puoltatoista tonnia! Kerroin, että minulla on CD-versio ja tunnen bändin tarinan aika hyvin, mutta kysyin tarkennusta, että mitä skismaa bändin ja levy-yhtiön välille tuli. Eli levyfirma halusi bändin vaihtavan nimensä Survivalista Hamletiksi ja tekevän suomenkielisen LP:n. Tuon tiesinkin. Discovox ei sitten vaivautunut tekemään levyn tai bändin eteen mitään. Eivät mainostaneet tai mitään muutakaan. Linnanherrahan vedettiin sitten pois myynnistä, ja bändi sydämistyi niin, että rupesivat soittamaan doowoppia Jam Rock Band -nimellä. Toinen mies liittyi mukaan juttuun, ja ilmeisesti Lappeenrannasta myös kotoisin oleva mies puheli paikallisesta skenestä yleisemmin: Jimi Sumén, Sukellusvene, Farout... Mainituksi tuli myös liuta nykybändejä, jotka ovat tuolta kotoisin. Jokin Lemiltä kotoisin oleva yhtye mainittiin myös - minun isoisänihän syntyi Lemillä, ja muutti nuorena miehenä Kotkaan jossa pisti äitini alulle. Eli minussahan virtaa kai itäsuomalaista - tai ainakin kaakkoissuomalaista - verta.
Ronny Åströmin & Peps Blodsbandin LP oli tarjolla Tritone Recordsissakin, mutten välittänyt silloin ottaa sitä mukaani. Nyt otin, onhan se kuitenkin minun kirjoissani erinomainen neljän tähden levy.
Iloluontoinen myyjä, joka puheli jonkun asiakkaan kanssa hauskoja Tohtori Tornadon Sairas vääns -biisistä ja Viktor Kalborrekin Syksyn Sävel -kammotuksesta Pikku pukki, oli riemuissaan siitä että löytyi vihdoin joku, joka ymmärtää O.J. Kiven LP:n päälle. En minä ymmärrä moista paskalevyä, mutta enhän minä kehdannut sanoa sitä ääneen. Keräilymielessä halusin levyn, koska minulla nyt sattuu olemaan se CD-R-kopiona.
Yhdelle myyjälle maksoin kortilla, muuten käytin setelirahaa. Viimeisestä pöydästä bongasin vielä Topmostin kokoelman, jonka myyntihinta oli 25 euroa. Lompakossani oli jäljellä kaksikymppinen - aargh! No, kävelin satakunta metriä lähimmälle Otto-automaatille, nostin rahaa, ja palasin ostamaan Topmostin. Sitten kotimatkaa tekemään.
Mukavat messut. Ensimmäiset sitten joulukuun 2016. Kivaa käydä taas tämmöisissä, ja jatkossa aionkin keskittää levyjenkeräilyni pitkälti levymessuihin. Divareista en aina kehtaa poistua ostamatta mitään, mutta levymessuilla ei minulla ole sitä ongelmaa. Muutamankin CD:nä tai vinyyliuusintapainoksena omistamani levyn originaalipainoksen näin ensimmäistä kertaa elämässäni - kuten Topmostin 60-luvun älppärin.
Hyvinkään asemalla yhdellä eläkeläisukolla oli 15 euroa setelirahaa kourassaan, ja kun oli nähnyt minun ostavan aseman lippuautomaatista lipun, hän kysyi voisinko ostaa hänellekin yhden matkan Helsinkiin kun ei ole maksukorttia. Hän kyllä maksaa siitä minulle. Okei, ostin sitten eläkeläislipun hänelle. Se maksoi 4,85. Olin antamassa hänelle 15 senttiä takaisin viitosesta jonka hän antoi, mutta ei hän huolinut. Sain pitää loput. Kiitos, se oli kilttiä.
Anki: Vielä pois (1968)
Jussi & The Boys: Mennään melomaan (1976)
Lemon: Words and Music By Leif Kiviharju (1970)
Marjo-Riitta & Savannah: Marjo-Riitta & Savannah (1974)
Nolo et Rähjä: Oodi (1977)
O.J. Kivi: Susta laulan (1978)
Ruuti: Western Rock Band (1977)
Topmost: Collection (1988)
Ronny Åström med Peps Blodsband: Den ensamma människan (1976)
Juha Drufva: Ydinsaastetta / Väestönsuojeluviranomaiset (1982)
Annika: Sokkotreffit / Lauantai (1978)
Sidi & Hermottomat: Arkipäivä / Mietiskelen sängyssäin (1979)
Ikaros: Kiutaköngäs / Siintävään aamuun (1978)
Sekalaista kertomaa: On ikävää selailla levylaatikoita, joissa on kaikki eri genret ja julkaisumaat sekaisin. Onneksi tällaisia pöytiä oli vain yksi, eikä sieltä löytynyt mitään ostettavaa.
Myyjien tunnistaminen voi ottaa aikansa... Ojensin yhden LP:n ja kaksi singleä eräälle. Älppäri oli hänen, mutta singlet olivatkin naapurimyyjän. Sellaista sattuu.
Toisen pöydän myyjää haeskelin katseellani jonkin aikaa kaksi LP:tä kourassani. Olisiko tuo, joka seisoo selin? Ei, vaan se olikin tuo mies kaukana etuoikealla. Joitakin askelia oikealle päin ja sain hänen huomionsa.
Kaikki levyt sain alle satasella. Ainakaan tällä haavaa en osta levyjä, jotka maksavat yli sen sadan euron haamurajan, kun kerättävää riittää halvemmissakin. Eli sinne jäivät Ilpo Murtojärven Avaus, Pohjantahti ja Edward Vesalan I'm Here.
Juha Drufvan sinkusta saatoin maksaa sen vitosen mitä pyydettiin, tietämättä tarkkaan mitä saisin kuulla. Tuo arvosteltiin Soundissa seuraavasti: "...uusi tuttavuutemme Juha Drufva tekee niin mahdottoman sympaattista pikkupiikikästä balladia että. Roskakoriin, kiitos". Drufvan nimi on tullut nähtyä useissa yhteyksissä, mutta ainoa kuulohavainto on Café Veijon Baari -kokoelmalla oleva "Vaimoni vaatii minulta liikaa". Aikamoista mörinää. Tuo Johannan julkaisema sinkku kiinnosti marginaalisesti, päätin siis napata sen mukaani että saan selvyyttä sen olemuksesta.
Erään lappeenrantalaisen myyjän kanssa tuli juttua Hamletista, kun hänellä oli alkuperäinen Linnanherra myytävänä hulvattomalla 900 euron hinnalla. Väitti vielä hintaa halvaksi, sillä normaalisti tuosta pyydetään puoltatoista tonnia! Kerroin, että minulla on CD-versio ja tunnen bändin tarinan aika hyvin, mutta kysyin tarkennusta, että mitä skismaa bändin ja levy-yhtiön välille tuli. Eli levyfirma halusi bändin vaihtavan nimensä Survivalista Hamletiksi ja tekevän suomenkielisen LP:n. Tuon tiesinkin. Discovox ei sitten vaivautunut tekemään levyn tai bändin eteen mitään. Eivät mainostaneet tai mitään muutakaan. Linnanherrahan vedettiin sitten pois myynnistä, ja bändi sydämistyi niin, että rupesivat soittamaan doowoppia Jam Rock Band -nimellä. Toinen mies liittyi mukaan juttuun, ja ilmeisesti Lappeenrannasta myös kotoisin oleva mies puheli paikallisesta skenestä yleisemmin: Jimi Sumén, Sukellusvene, Farout... Mainituksi tuli myös liuta nykybändejä, jotka ovat tuolta kotoisin. Jokin Lemiltä kotoisin oleva yhtye mainittiin myös - minun isoisänihän syntyi Lemillä, ja muutti nuorena miehenä Kotkaan jossa pisti äitini alulle. Eli minussahan virtaa kai itäsuomalaista - tai ainakin kaakkoissuomalaista - verta.
Ronny Åströmin & Peps Blodsbandin LP oli tarjolla Tritone Recordsissakin, mutten välittänyt silloin ottaa sitä mukaani. Nyt otin, onhan se kuitenkin minun kirjoissani erinomainen neljän tähden levy.
Iloluontoinen myyjä, joka puheli jonkun asiakkaan kanssa hauskoja Tohtori Tornadon Sairas vääns -biisistä ja Viktor Kalborrekin Syksyn Sävel -kammotuksesta Pikku pukki, oli riemuissaan siitä että löytyi vihdoin joku, joka ymmärtää O.J. Kiven LP:n päälle. En minä ymmärrä moista paskalevyä, mutta enhän minä kehdannut sanoa sitä ääneen. Keräilymielessä halusin levyn, koska minulla nyt sattuu olemaan se CD-R-kopiona.
Yhdelle myyjälle maksoin kortilla, muuten käytin setelirahaa. Viimeisestä pöydästä bongasin vielä Topmostin kokoelman, jonka myyntihinta oli 25 euroa. Lompakossani oli jäljellä kaksikymppinen - aargh! No, kävelin satakunta metriä lähimmälle Otto-automaatille, nostin rahaa, ja palasin ostamaan Topmostin. Sitten kotimatkaa tekemään.
Mukavat messut. Ensimmäiset sitten joulukuun 2016. Kivaa käydä taas tämmöisissä, ja jatkossa aionkin keskittää levyjenkeräilyni pitkälti levymessuihin. Divareista en aina kehtaa poistua ostamatta mitään, mutta levymessuilla ei minulla ole sitä ongelmaa. Muutamankin CD:nä tai vinyyliuusintapainoksena omistamani levyn originaalipainoksen näin ensimmäistä kertaa elämässäni - kuten Topmostin 60-luvun älppärin.
Hyvinkään asemalla yhdellä eläkeläisukolla oli 15 euroa setelirahaa kourassaan, ja kun oli nähnyt minun ostavan aseman lippuautomaatista lipun, hän kysyi voisinko ostaa hänellekin yhden matkan Helsinkiin kun ei ole maksukorttia. Hän kyllä maksaa siitä minulle. Okei, ostin sitten eläkeläislipun hänelle. Se maksoi 4,85. Olin antamassa hänelle 15 senttiä takaisin viitosesta jonka hän antoi, mutta ei hän huolinut. Sain pitää loput. Kiitos, se oli kilttiä.
Kommentit
Lähetä kommentti