ABC - Ace
Keksinpä tämmöisen älyttömän mutta hauskan projektin: ajattelin kuunnella läpi kaikki CD-levyni aakkosjärjestyksessä, ja osan vinyyleistäkin siinä samalla. Täällä vuodatuspuolella sitten valutan päästäni kaiken tekstin minkä levyihin liittyen keksin. Tarinoita levyjen hankkimisesta, levyarvosteluja, huomioita, anekdootteja... mitä vain mitä mielen tulee. Samalla tarkistan Discogsissa, että olen varmasti merkannut CD-levyistä ja vinyylisingleistä oikeat versiot.
The Lexicon of Love (1982)
Tästähän se kaikki alkoi, kun Matti-enoni nauhoitti tämän minulle kasetille vuonna 1983. En pysty muistamaan, olinko pyytänyt sitä vai en, ja olinko kuullut levyn joskus aiemmin ja tykännyt siitä. Ilahduttava juttu joka tapauksessa, ja kuuntelin kasettia runsaasti. A-puoli oli kasetin A-puolella, B-puoli B-puolella, ja kummankin kasettipuoliskon loppuun oli jäänyt minuuttikaupalla tyhjää. Piti täyttää nuo raotkin musiikilla, kun kasetin kelaaminen alkoi pänniä. Ja sitten yritin 8-9-vuotiaana epätoivoisesti opetella C-kasetille nauhoittamista. Aikansa se otti, mutta yhtenä päivänä opin viimein oikean kikan. Sen jälkeen en paljon muuta tehnytkään vapaa-ajallani kuin kuuntelin radiota valmiina painamaan play- ja rec-nappeja alas jos sattuisi tulemaan jotain hyvää.
CD:n ostin 12. joulukuuta 1992 Helsingin keskustan City-Käytävän levykaupasta, mikä Anttila tai Fazer se nyt sitten oli nimeltään. Se ja yksi Supertrampin kokoelma-CD olivat 5. ja 6. itse ostamani levy.
The Lexicon of Love on 1980-luvun paras levy. Piste. Tässä on menoa alusta loppuun, ei pitkästytetä tylsillä balladeilla mutta saatetaan kuulija hurmioon yhdeksällä tarttuvalla biisillä. Sen jälkeen ABC ei päässyt enää lähellekään samaa tasoa. Tämä on selvä teemalevy, sanoitukset eivät muuta olekaan kuin kattava kokoelma rakkausaiheisia kielikuvia jonoon pistettyinä.
The Look of Love -biisistä 8-9-vuotiaan pikkupojan mielikuvitukseni keksi ihan kokonaisen musiikkivideonkin. Kohdasta 1:50 tapahtuu seuraavaa: mies nukkuu, puhelin soi, mies menee vastaamaan, järkyttyy, muut talon asukkaat ihmettelevät mikä hätänä, mies juoksee merenrantakalliolle, jättiaalto huuhtoo hänet mennessään, muu väki saapuu pelastamaan hänet, lopuksi pelastettu mies läimäyttää yhtä selkään kiitokseksi, että hyvin tehty.
Artkkeliskannaukset:
https://drive.google.com/open?id=1hYzwXf34uiIsHh6FTyMUJfilNmmCenYa
Five-A-Side (1974)
I Ain't Gonna Stand For This No More / Rock and Roll Runaway (1975)
Joskus vuosia sitten kirjastosta lainaamani tupla-CD-kokoelma Naughty Rhythms - The Best of Pub Rock oli jossain määrin käänteentekevä levy minulle. Minulla ei ole sitä vieläkään, mutta aiemmin huonosti tuntemalleni brittiläiselle pubrock-skenelle syttyi innostus tuon kokoelman myötä. Piti ruveta perehtymään tuolla kokoelmalla esiteltyihin bändeihin tarkemmin, siis niihin joita en ennestään tuntenut. Muutama nimi oli kyllä tuttu jo valmiiksi lähinnä vanhojen Soundi-lehtien ansiosta.
Nuo kaksi Acen levyä tuli hankittua viime vuonna ihan siksi että olisi "How Long" ja "I Ain't Gonna..." jollain oikealla levyllä eikä vain CD-R:llä. Joskus aiemmin olin kuunnellut kaksi ensimmäistä Acen albumia, mutta unohtanut ne sitten mielestäni, kun ne eivät mitenkään erityisiä olleet. Vaan ostinpa sitten Black and Whitesta kuitenkin tuon Five-A-Siden huhtikuussa 2016, ja kun single myöhemmin osui silmiini, niin senkin sitten. Vasta tämän jälkeen opin, että bändin kakkoslevy Time For Another sisältääkin "I Ain't Gonna..." -biisistä erilaisen, heikomman version kuin singlellä on. Sitä en muistanutkaan, vaikka olin joskus tuon albumin kuullutkin. Kiitin onneani, että huomasin singlen ennen albumia. Olisi vähän pänninyt, jos olisin ostanut keskinkertaisen Time For Another -LP:n divarista vain huomatakseni, että se mainio "I Ain't Gonna..." ei olekaan siinä sinä versiona josta tykkään eikä levyllä ole mitään muutakaan kehumisen arvoista.
ABC
The Lexicon of Love (1982)
Tästähän se kaikki alkoi, kun Matti-enoni nauhoitti tämän minulle kasetille vuonna 1983. En pysty muistamaan, olinko pyytänyt sitä vai en, ja olinko kuullut levyn joskus aiemmin ja tykännyt siitä. Ilahduttava juttu joka tapauksessa, ja kuuntelin kasettia runsaasti. A-puoli oli kasetin A-puolella, B-puoli B-puolella, ja kummankin kasettipuoliskon loppuun oli jäänyt minuuttikaupalla tyhjää. Piti täyttää nuo raotkin musiikilla, kun kasetin kelaaminen alkoi pänniä. Ja sitten yritin 8-9-vuotiaana epätoivoisesti opetella C-kasetille nauhoittamista. Aikansa se otti, mutta yhtenä päivänä opin viimein oikean kikan. Sen jälkeen en paljon muuta tehnytkään vapaa-ajallani kuin kuuntelin radiota valmiina painamaan play- ja rec-nappeja alas jos sattuisi tulemaan jotain hyvää.
CD:n ostin 12. joulukuuta 1992 Helsingin keskustan City-Käytävän levykaupasta, mikä Anttila tai Fazer se nyt sitten oli nimeltään. Se ja yksi Supertrampin kokoelma-CD olivat 5. ja 6. itse ostamani levy.
The Lexicon of Love on 1980-luvun paras levy. Piste. Tässä on menoa alusta loppuun, ei pitkästytetä tylsillä balladeilla mutta saatetaan kuulija hurmioon yhdeksällä tarttuvalla biisillä. Sen jälkeen ABC ei päässyt enää lähellekään samaa tasoa. Tämä on selvä teemalevy, sanoitukset eivät muuta olekaan kuin kattava kokoelma rakkausaiheisia kielikuvia jonoon pistettyinä.
The Look of Love -biisistä 8-9-vuotiaan pikkupojan mielikuvitukseni keksi ihan kokonaisen musiikkivideonkin. Kohdasta 1:50 tapahtuu seuraavaa: mies nukkuu, puhelin soi, mies menee vastaamaan, järkyttyy, muut talon asukkaat ihmettelevät mikä hätänä, mies juoksee merenrantakalliolle, jättiaalto huuhtoo hänet mennessään, muu väki saapuu pelastamaan hänet, lopuksi pelastettu mies läimäyttää yhtä selkään kiitokseksi, että hyvin tehty.
Artkkeliskannaukset:
https://drive.google.com/open?id=1hYzwXf34uiIsHh6FTyMUJfilNmmCenYa
ACE
Five-A-Side (1974)
I Ain't Gonna Stand For This No More / Rock and Roll Runaway (1975)
Joskus vuosia sitten kirjastosta lainaamani tupla-CD-kokoelma Naughty Rhythms - The Best of Pub Rock oli jossain määrin käänteentekevä levy minulle. Minulla ei ole sitä vieläkään, mutta aiemmin huonosti tuntemalleni brittiläiselle pubrock-skenelle syttyi innostus tuon kokoelman myötä. Piti ruveta perehtymään tuolla kokoelmalla esiteltyihin bändeihin tarkemmin, siis niihin joita en ennestään tuntenut. Muutama nimi oli kyllä tuttu jo valmiiksi lähinnä vanhojen Soundi-lehtien ansiosta.
Nuo kaksi Acen levyä tuli hankittua viime vuonna ihan siksi että olisi "How Long" ja "I Ain't Gonna..." jollain oikealla levyllä eikä vain CD-R:llä. Joskus aiemmin olin kuunnellut kaksi ensimmäistä Acen albumia, mutta unohtanut ne sitten mielestäni, kun ne eivät mitenkään erityisiä olleet. Vaan ostinpa sitten Black and Whitesta kuitenkin tuon Five-A-Siden huhtikuussa 2016, ja kun single myöhemmin osui silmiini, niin senkin sitten. Vasta tämän jälkeen opin, että bändin kakkoslevy Time For Another sisältääkin "I Ain't Gonna..." -biisistä erilaisen, heikomman version kuin singlellä on. Sitä en muistanutkaan, vaikka olin joskus tuon albumin kuullutkin. Kiitin onneani, että huomasin singlen ennen albumia. Olisi vähän pänninyt, jos olisin ostanut keskinkertaisen Time For Another -LP:n divarista vain huomatakseni, että se mainio "I Ain't Gonna..." ei olekaan siinä sinä versiona josta tykkään eikä levyllä ole mitään muutakaan kehumisen arvoista.
Kommentit
Lähetä kommentti