Alaston Lounas - Albert Järvinen - Alberto y Lost Trios Paranoias
ALASTON LOUNAS
Hiipivä hulluus EP (1985)
ALBERT JÄRVINEN
Ride On (1974)
Braindamage - Or Still Alive (1988)
Mirror Tower (1991)
Artikkeliskannaukset:
https://drive.google.com/open?id=1vM28E-cprGduK4kebcrCWsyvBk6A5Klo
ALBERTO Y LOST TRIOS PARANOIAS
Alberto y Lost Trios Paranoias (1976)
Italians From Outer Space (1977)
Skite (1978)
The Worst of the Berts (1980)
Tähän brittiläiseen huumori-/parodiabändiin tutustuin vuonna 2001, kun lainasin kirjastosta The Stiff Records Box Set -kokoelman, ja sieltä löytyi hillitön punk-parodia Kill. "I don't like animals or lifting heavy weights / I'm gonna shoot me fingers off and carve up all me mates / Gonna steal a motor car and smash it all to pieces / Gonna cut me liver out and pin it on your braces". Yhdessä vanhassa Soundi-lehdessä oleva arvostelu Heads Down No Nonsense Mindless Boogie -singlestä vakuutti minut siitä, että tähän porukkaan kannattaa tutustua. No, kirjastosta sitten löytyi kokoelma-CD The Best of the Albertos - Snuff Rock, jossa on koko Italians From Outer Space -albumi sekä jonkin verran muttei hirveästi muita poimintoja. Olin vähän pettynyt: Italians From Outer Space jätti enimmäkseen kylmäksi. Vain muutama raita tuntui omaavan sen verran pointtia, että tallensin ne kasetille. Tuo ensimmäinen albumi löytyi sitten divarista ja oli samanlainen pettymys. Waldemar Wallenius oli kyllä Soundissa varoitellut siitä, että bändin huumori on mahdotonta siirtää vinyylille, mutta silti...
Vasta mp3:sina imuroimani Snuff Rock -EP ja viimeinen albumi Skite, sekä divarista löytämäni kokoelma The Worst of the Berts vakuuttivat minut siitä, että he osasivat olla ratkihauskoja. Viime vuoden huhtikuussa sain hankituksi Skiten MusicStackin kautta tanskalaisesta levykaupasta.
Skiten musiikkiparodiat kyllä menevät minulta vieläkin osittain ohi. Heads Downin tajusin heti Status Quo -parodiaksi, Juan Lopezin Abba-irvailuksi ja God Is Madin pottuiluksi Devolle, mutta muut? Vasta netistä googlaamalla selvisi, että 23 on olevinaan Ian Dury -parodia. Häh? Olen Dury-fani, mutta en mitenkään tunnista siitä kappaleesta Durya. No, hauska albumi Skite silti on ja minulle se onnistunein, hauskin ja antoisin porukan levy. Kovasti kehuttu Snuff Rock -EP on toki myös mainio ja minun silmissäni hyvänä kakkosena.
Juan Lopezin sanoitus on ihanan tyhjänpäiväinen, Heads Down osuu yhtä napakasti maaliinsa ja toimii myös rokkipalana vastustamattoman hyvin, ja Where Have All the Flowers Gone? -reggae-irvailun välispiikkiä minun on mahdotonta kuunnella pokan pettämättä. Punk-parodia Thank You kulkee kuin luotijuna, mutta vaihtoehtoinen versio Fuck You on vielä parempi. Ei pidä sensuroida itseään, antaa tulla vaan asiat niinkuin ne haluaa sanoa.
Wallenius oli oikeassa sanoessaan Soundissa, että luonnossa Bertit ovat aivan tappavan hauska ryhmä. YouTubesta löytyy todisteita:
Anadin
Snuffin' in a Babylon + Gobbing on Life
Snuff Rock -EP:n a-puoli
Kommentit
Lähetä kommentti