Apollo - Appe - Argent

APOLLO

Apollo (1970)

FinnArctic-esittely:

Apollo was formed in 1969 by vocalist Harri Saksala, guitarist Eero Lupari, bassist Heimo Holopainen (all three had formerly been in Topmost, who have already been posted on this blog) and drummer Edward Vesala (ex-Soulset).

The main inspiration behind forming the band was Led Zeppelin's first album, which had just been released and blown the minds of many a young rock musician even in Finland. Apollo's first gig in October 1969 was witnessed by nearly every Finnish pop music celebrity, but lack of original material forced the band to restrict their repertoire to hard rock arrangements of 50's and 60's rock'n'roll hits thrown in between Led Zeppelin songs.

The band's only LP was released in 1970, with traditional hard rock replaced with slightly progressive leanings. The lyrics were - typical for the time - rather political and anarchic, but also extremely bleak and pessimistic. Only Lupari's two songs have a lighter touch to them. Vesala, who was mainly a jazz fanatic, provided two experimental instrumentals.

Tämähän oli pakko ostaa heti tuoreeltaan Free Record Shopista kun CD-versio tuli. Harmittelin vain sitä, ettei Pakoon maailmaa -singlen b-puolta Ohjelmoitu ihminen oltu laitettu mukaan bonusraidaksi. Joskus 2008 tai 2009 Ohjelmoitu ihminen soi jossain Radio Suomessa esitetyssä musiikkiohjelmassa vuodelta 1970, ja silloin selvisi, että se onkin vain varhaisempi, rujompi versio Hideki Tojo 1884-1948 -kappaleesta. Nauhoitin siitä mp3:n itselleni.

APPE

My Rock'n'Roll Star / Invention of Freedom (1975)

FinnArctic-esittely:

"Arja "Appe" Vanajas has been an active figure in the Finnish underground scene. She worked with groups like Sperm, Sikiöt and Those Lovely Hulahands in the late 1960's-early 1970's. Between 1987 and 2000 she either acted in or wrote music for a number of short films and one feature-length movie, Claes Olsson's "Elvis-kissan jäljillä". She co-wrote Hasse Walli's autobiography "Hehkuva kitara" in 1996.

In 1977 she made a single for Love Records. Two self-penned songs that move somewhere between rock'n'roll and soul and display her powerful voice. Janis Joplin can be clearly heard as an influence.

Also try to get her self-financed CD "So So So" (2004), where she sings 15 songs and accompanies herself on piano. Her homepage - in Finnish - is found here:

http://koti.welho.com/avanaja2/appe-index.html"

ARGENT

Argent / Ring of Hands (1969/1970)

All Together Now (1972)

In Deep / Nexus (1973/1974)

Circus (1975)

Counterpoints (1975)

Rock-uskottavuutta levykokoelmalleni tuo myös Argent. Tämän Rod Argentin johtaman brittibändin tuotannosta en kuitenkaan varauksettomasti nauti, heiltä kun löytyy niin parempia kuin heikompiakin levyjä.

Ensimmäisellä levyllä säväyttää tehokas Liar. Myös Schoolgirl on kiva. Kakkoslevyltä Ring of Hands löytyvät sitten Chained ja herttainen Sleep Won't Help Me.

All Together Now on paras levy, vaikka pitkä eepos Pure Love onkin pitkäveteinen. Hold Your Head Up, Keep On Rollin', Tragedy ja He's a Dynamo ovat kuitenkin niin kovia rokkipaloja että levy menee kärkeen minun kirjoissani.

In Deep on valitettava mahalasku. Ei vaan toimi tämä. Kissinkin versioima God Gave Rock'n'Roll to You voisi olla erinomainen, mutta bändin soitto ja laulu on aneemista eikä homma irtoa kuten pitäisi. Kaksiosainen It's Only Money jauhaa paikoillaan. Alavireisenä kappaleena Losing Hold ei oikein kohota tunnelmaa. Be Glad on sentään aika hyvä, levyn paras kappale. Sooloilua on paljon, mutta se pidetään tarpeeksi vaihtelevana. Candles on the River kuulostaa kolme vuotta vanhemmalta kuin onkaan, 60- ja 70-luvun vaihteen progelta tavanomaisimmillaan. Rosie on ihan hyvää, rentoa boogie-kamaa, mutta bändi ei ole siinä kunnossa, että jaksaisi puristaa siitä kaikkea irti. Ja mitä kummaa yksi joululaulu tekee muun kokonaisuuden seassa?

Tosin täytyy tunnustaa, että lukuisat kuuntelukerrat ovat auttaneet suhdettani In Deepiin. Ei levy enää masenna niin pahasti kuin ennen, kun siihen on tottunut ja siitä on löytynyt sävyjä ja yritystä.

Nexuksella piristyttiin, ja homma saatiin taas toimimaan. The Coming of Kohoutek on dramaattisena alkavaa instrumentaaliprogea, joka kehittyy vauhdikkaammaksi ja saa odottamaan jatkoa kiinnostuneena. Once Around the Sun ja Infinite Wanderer jatkavat samaa linjaa onnistuneesti - jälkimmäisellä vielä toistetaan Kohoutekin urkukuviota, melkein kuin ympyrää hiukan suljettaisiin. Laulua kuullaan vasta neljännellä kappaleella Love, ja vaikka se onkin vähän yninäballadi, niin olkoon. Yksi tällainen kappale suotakoon. Levyn kohokohtaa saadaan odottaa pitkään - vasta vaikuttavan Thunder and Lightningin myötä Nexus kohoaa korkeuksiin. Eikä levy sieltä enää tipu. Pidän varsinkin Man For All Reasonsin rumpukuviosta, se ja taustalaulut antavat lisää potkua jo ennestäänkin hyvälle sävellykselle. Myös Gonna Meet My Maker on hyvä, tarttuva lopetus levylle.

Circus on vielä aika hyvä, tasaisen varma progelevy. Shine On Sunshine kohoaa hellyttävyytensä ansiosta jonkinlaiseksi kohokohdaksi - ainakin se poikkeaa kivalla tavalla muista kappaleista. Lyhyt "The Ring" on kiva kokeilu syntetisaattorilla.

Counterpoints oli Argentin viimeinen rutistus, mutta ei heillä ollut enää mitään tarjottavaa tässä vaiheessa. Vaikka soitto on pirteää ja vaihtelevaa, biisimateriaali jättää kylmäksi, ja niin levy jää ankeaksi seinätapetiksi, josta ei jää mitään korvien väliin. En mielelläni edes pitäisi levyä hyllyssäni, ellei se olisi sellainen erityiskappale kuin on.