Belaboris - The Belle Stars - Barza / Big Saarinen / Bigboy

BELABORIS

...Olipa kerran (1984)

Hilse-Miettisen surullisenkuuluisa tyttöyhtye, jonka kaikki jäsenet eivät edes laulaneet levyillä eikä kukaan heistä soittanut mitään, ja levytysura jäi tarkoitettua tyngemmäksi. Taustoista huolehti vammalalainen Tyhjät patterit -yhtye. Viime vuosina levynsä ovat kuitenkin keränneet muhkeasti arvostusta ja arvoa, epäilemättä viimeisimmän kokoelma-CD:n ansiosta. Tämän kahdeksan kappaleen minikokoelman a-puoli on silkkaa timanttia. Yö vanhassa talossa -biisin aavemainen tunnelma saa väreet selkäpiihin. B-puoli on vielä puoliksi loistava, mutta Babypopista ja Venuksesta en jaksa välittää.

Kokoelma-CD:tä en halunnut hankkia, koska siinä on Pate Mustajärven ja Saara Soisalon duettoja sekä Saaran soolojuttuja, joista en välitä. En varsinkaan voi sietää Hei Paula -versiointia.

Monsteribaarissa mainituista uutisankkuri Heimo Tauriaisesta (1927 - 1989) ja Niksulan TV -lastenohjelmasta piti googlata tietoa. Tauriaisesta en äkkiseltään juuri infoa löytänyt, en edes kuvaa. Niksulan TV:stä sentään jotain löytyi. Tiesin jo Raninin, Kasper-nuken ja trai trai trallallaa -hokeman, mutta viisastuin vielä lisää.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1oSs5z52f9C0XqoYkUnd_rvFyAeD1z2pM

THE BELLE STARS

Belle-Issima! Sweet Memories... (2004)

World Domination / Just a Minute (1986)

Olen Stiff Records -fani. Olen pyrkinyt saamaan kuultavakseni kaiken mitä sillä levymerkillä julkaistiin. Belle Starsista kiinnostuin kuitenkin lähinnä siksi, että he julkaisivat älyttömän määrän singlejä, mutta vain yhden albumin. Singlejä on vaikeampi kerätä kuin isoja levyjä, joten iso sinkkumäärä tarkoittaa paljon harvinaisia, vaikeasti saatavia biisejä. Hyvä keräilykohde siis. Kiinnostusta lisäsi sekin, etten sattunut löytämään monestakaan kappaleesta mp3:sia kuultaviksi, mutta ne jotka löysin, eivät olleet oikeastaan hassumpia. Otin pienen riskin ja tilasin Amazonin kautta tämän CD:n. Riski kannatti, sillä olen näihin tyttöihin aivan kuralla.

Varhaisempi tuotanto on vähän parempaa, sillä ajan myötä eksoottiset mausteet hävisivät musiikista ja tilalle tuli tavanomaisempi, tanssittava kasaripop, mutta raikkaus säilyi minun mielestäni. Ei ole minun kirjoissani Sign of the Times ainoa täysosuma. Ainoat levytykset, joita en pidä niin onnistuneina, ovat vaisu ensisingle "Hiawatha / Big Blonde" ja Indian Summer. Indian Summerilla yritettiin luoda viileä kesäbiisi, mutta lopputulos on teennäinen. 12-tuumaisia versioitakaan en jaksa aina kuunnella, mutta minä suhtaudun yleensäkin aika penseästi 80-luvun 12-tuumaisiin singleihin. Liian usein noilla pitemmillä versioilla vain pilattiin kappaleet kaikenlaisella kikkailulla.

1986 uusiksi muokkautunut The Belle Stars julkaisi World Domination -singlen. A-puoli on ihan hyvä, Just a Minute vähän keskinkertaista parempi, 12-tuumaisella singlellä oleva kolmas kappale Rock Me to the Top on veretöntä puppua. Albumia ilmeisesti suunniteltiin - ehkä sen tekeminen jopa ehdittiin aloittaa - mutta toteutumatta jäi. Singlen antamien näyttöjen perusteella ehkä parempi niin.

BARZA / BIG SAARINEN / BIGBOY

Barza: Helena / Kultainen medaljonki (1986)

Big Saarinen: Lapsisoturit / Langennut enkeli (1986)

Big Saarinen: Kamelinpaskaa / Mua panettaa (1987)

Bigboy: Live 89 (1989)

Bigboy: Arson / Evil Is Calling (1990)

Bigboy: Poor Peter / Loner's Blues (1993)

Esittäjänimellä ei väliä, laulaja-basisti Juha "Big" Saarinen osasi tehdä hyvää rokkia. Nyt kun nämä kuuntelee putkeen, niin Kamelinpaskaa-sinkku erottuu tymäkimpänä, Arsonin jäädessä vaisuksi.

Livelevy käy paikoin melkein studioalbumista. Yleisön ääntelyä ei ole paljoa, bändi ahmii itselleen kaiken tilan levyllä ja äänitys on erinomaisen selkeää. Jokainen soitin kuuluu hyvin, ja kovassa vedossa ollaan.

Ystävälleni Harrille hommasin muutama vuosi sitten takaisin Arson-singlen. Hän oli ollut mukana tekemässä tuon sinkun kantta, mutta oli vuosien saatossa hukannut oman tekijänkappaleensa. Divari Kangas kauppasi sinkkua, tilasin sen, ja annoin sitten sinkun Harrille kun seuraavan kerran näin hänet. Viime helmikuussa päätin hankkia singlestä ihka omankin kappaleen, kun huomasin että Divari Kangas myy sitä taas.


Vielä kun Harri selittäisi, mistä hän on kaivanut esille tiedon, että myös joku Markku Mäkiranta osallistui Arson-singlen kannen tekemiseen. Ei häntä ainakaan singlessä mainita. Ja koska ei mainita, ei hänen nimeään pitäisi Discogsiin lisätä ainakaan ilman (uncredited)-merkintää. Samaten kreditoiduista kansisuunnittelijoista Harri Morganista ja Marcus Forsista pitäisi käyttää ANV:itä Morgan ja Forss, koska siinä muodossa heidät on singlen kannessa kreditoitu. En korjaa itse, etten saisi Harrilta kiukkuista palautetta. Tiedän oikein hyvin hänen tulisieluisuutensa, mistä olen ennenkin raportoinut.