Bikini - Billy and the Boingers - Billy Cobham

BIKINI


Bikini (1987)

Rakkaus myrskyyn / Ei ole aikaa (1986)

Saigonissa vaikuttaneiden hemmojen yritys, joka tyssähti yhteen levyyn. Jalle Niemelä oli jatkuvasti kaupallistanut musiikkiaan ja pyrkinyt hiomaan jälkeä, mutta siinä prosessissa hävisivät luovuus ja ideat. Saigonin ensimmäinen LP on rujosta jäljestään huolimatta tavallaan onnistunut, sillä teksteissä on sentään pyritty sanomaan jotain ja soitossa kuuluu nuori innokkuus ja kokeilunhalu. Saigonin kakkoslevy on kömpelö ja korni parista hyvästä hetkestä huolimatta.

Bikinin levy onkin sitten lähes täysin yhdentekevä. "Ei ole aikaa" on käännös Grand Funk Railroadin kappaleesta "Bad Time", ja se sai kyllä aikoinaan radiosoittoa osakseen vaikka epäilen, ettei siitä varsinaista hittiä tullutkaan. Minä olen jo 31 vuoden ajan pitänyt Ei ole aikaa -biisistä, ja sen takia kaipasin jo kertaalleen omistamaani mutta pois järjestämääni LP:tä takaisin, vaikka se niin keskinkertainen onkin. Single löytyi ensin, iso levy sitten myöhemmin. Ei tästä LP:stä paljoa voi sanoa, paitsi että kansi on hirveä. Uskomatonta että tuo kansi meni läpi bändillä. Ehkä rahaa ei ollut uuden kannen tekemiseen tai paremman taiteilijan palkkaamiseen.



BILLY AND THE BOINGERS







I'm a Boinger / U-Stink-But-I-Luv-You (1987)

Kalifornialais-teksasilaisen Berke Breathedin strippisarjakuva Bloom County oli olemassa vuosina 1980-1989. Yhdessä paljon materiaalia tuottaneessa tarinajatkumossa yksi sarjakuvan keskushahmoista, lakimies Steve Dallas, perusti heviyhtyeen nimeltä Deathtöngue, joka raskaan oikeudenkäynnin seurauksena joutui muuttamaan nimensä Billy and the Boingersiksi.

Bloom County -kokoelmasta Billy and the Boingers Bootleg löytyi tämä flexi-single, jolla oletettavasti soittaa juuri tämä mielikuvitusyhtye. Todellisuudessa a-puolen hoitaa tuntematon The Harry Pitts Band, b-puolella taas soittaa omallakin nimellään levyjä tehnyt Mucky Pup. Valitettavasti tunnettuus ja musiikin taso eivät korreloi, sillä pidän a-puolta onnistuneempana. Mucky Pup kuulostaa tässä vain keskinkertaiselta ja kasvottomalta hevirunttaajalta.



BILLY COBHAM











Spectrum (1973)

Crosswinds (1974)

Inner Conflicts (1978)

FinnArctic-blogia vetäessäni minulta pyydettiin usein vinyylisiirtoja joistain suomalaisista jazz-levyistä tai siihen suuntaan kallellaan olevista levyistä. Heikki Sarmanto, Fyyralyyra, Lentävä siemen, Uzva, Ode to Marilyn, Farout, Middle Earth Band, Jupu Group... Minulla ei ollut juuri kokemusta jazzista vielä siinä vaiheessa, mutta 2008-2009 tuli sitten kuunneltua aika reippaasti vanhaa suomalaista jazzia ja jazz-vaikutteista musiikkia. Joistakin levyistä pidin jossain määrin, joistakin en ollenkaan.

Siedätyshoito alkoi viiveellä tehota. Kun touko-kesäkuussa 2013 kuuntelin 1001 albums you must hear before you die -listan levyjä ja arvioin niitä Kvaak-sarjakuvafoorumissa, tuli kuunneltua ensimmäistä kertaa sitten ulkomaisia jazz-levyjä. Joistakin pidin ihan aidosti, joistakin en juurikaan. Fuusiojazz (Machito, Miles Davisin Bitches Brew, Frank Zappan Hot Rats, Herbie Hancock) kolahti, perinteinen jazz ja free jazz ei.

1001 albums -listan läpikäytyäni lopputulemani jazz-musiikin suhteen oli, että minun kannattaa ruveta aktiivisesti haalimaan fuusiojazzia kuunneltavaksi, koska se tuntuu olevan sellainen genre, joka on minua varten. Niin sitten aloin Spotifyssa ja YouTubessa kuunnella aivan järjettömiä määriä levyjä lähinnä sellaisilta jazz-artisteilta, joiden tuotannosta löytyy vähintään muutama fuusiolevy. Billy Cobhamin levyistä nämä kolahtivat siinä määrin, että ostin ne.

Inner Conflicts oli kuitenkin hankala tapaus. Siitä on julkaistu CD-versio Wounded Bird Recordsin toimesta vuonna 2000, mutta se pyörii Amazonissa ja MusicStackissa nykyään yli sadan euron pyyntihinnoissa. Ottiko Wounded Bird liian pienen painoksen? No, huippukuntoisen originaalivinyylin saa kohtuuhinnalla, joten sellaisen minä sitten MusicStackin kautta hommasin muutama vuosi sitten. Huippukuntoinen alkuperäispainos USA:sta 15 dollarilla.

Billy Cobham on ollut minulle tuttu nimi jo lapsesta asti, kun Tapsa Ripatti soitti Ocsidissa Stratuksen vuonna 1985. Ei kuitenkaan alkuperäistä Spectrum-levyllä olevaa Stratusta, vaan 80-luvun puolenvälin version albumilta Warning. Kolahti lujaa.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää