Billy Thorpe & The Aztecs - Black Uhuru - Blood, Sweat & Tears - Blue Cheer

BILLY THORPE & THE AZTECS





More Arse Than Class (1974)

Australialaiset ovat aina olleet huonoja julkaisemaan vanhoja klassikkolevyjään uudelleen CD:nä. Hirveän monta 60-, 70- ja 80-luvun rokkilevyä on unohdettu vinyyliaikaan, ja jos CD-versio onkin olemassa, se on julkaistu joskus vuonna miekka ja kivi, eikä sitä ole saanut enää moneen vuoteen mistään. Aztec Music / Aztec Records (The Aztecsin rumpali Gil Matthews on toinen levymerkin perustajista) on paikannut puutteita sen verran kuin on pystynyt. Olen hankkinut seitsemän julkaisuaan heidän nettisivujensa kautta. Valitettavasti puljulla on ollut talousvaikeuksia, mutta ovat selvinneet jotenkuten.

Tässä siis yksi Aztecin CD. Billy Thorpe (1946 - 2007) oli Australian ehkä suurin rocktähti eläessään. Todellinen legenda, joka pääsi tekemään muutaman levyn USA:ssakin 70-80-luvuilla. Hänen bändinsä The Aztecs oli Australian kovaäänisin livebändi 70-luvun alkupuolella. Thorpenkin levyjä on vielä jonkin verran CD:istämättä, mikä tuntuu vääryydeltä.

More Arse Than Class herätti aikoinaan kohua levynsä sisäkansilla, missä nelihenkinen bändi näyttää persettään. Radion tiskijukat kohtasivat vaikeuksia, kun tiukkapipoiset radiopomot kielsivät heitä lausumasta albumin kyseenalaista nimeä lähetyksissä. Tämä kaikki sopi kuvaan, minkä The Aztecs itsestään antoi: ei kainostelua, antaa mennä vaan. Ronskit puheet ja kiroileminen keikoilla olivat Thorpelle arkipäivää siihen aikaan, ja vaikeuksia siitäkin tuli.

More Arse Than Class on suosikkilevyni Thorpen tuotannossa. No holds barred -henkinen rokkilevy, joka soundaa tänä päivänäkin komealta eikä tarjoa hillittyjä hetkiä. Levyn alkua ei muuten pidä säikähtää - avausbiisi "Boogie Woogie" lähtee kyllä käyntiin kunhan tuosta omituisesta avausmurinasta selvitään.



BLACK UHURU





Sinsemilla (1980)

Reggae on minulle sen verran tasainen genre, että reggae-levyjen hyvyys ja huonous onkin sitten kiinni vähän pienemmistä jutuista: onko sanoituksissa sanomaa vai lässytystä, onko musiikissa roots-fiilistä vai onko se enemmän reggae-ummikkoja kosiskelevaa, ja onko sovituksissa pieniä detaljeja, jotka huomaa tarkemmalla kuuntelulla. Jos on kyseessä dub-levy, arvotan levyn sen mukaan, kuinka luovasti siinä on käytetty studion miksauspöytää. Eikä dubissa saa olla laulua sämplejä lukuunottamatta, koska puhdas laulu pilaa tunnelman.

Hävettävän vähän on tullut reggae-levyjä ostettua, mutta kun niiden saatavuus on Suomessa vähän niin ja näin ja koko genre on jäänyt vähän muuntyyppisen musiikin jalkoihin. Eli pakostakin on tullut pistettyä rock-, jazz- ja suomilevyt prioriteettilistalla reggaen edelle.










BLOOD, SWEAT & TEARS




Blood, Sweat & Tears (1968)

"Blood, Sweat & Tears kuuluu niihin bändeihin, joiden levyjen kuunteleminen on joskus käynyt mielessä, mutta vasta nyt se sitten toteutui. Erik Satien Gymnopedieta versioitiin alussa ja lopussa, tutut hitit Spinning Wheel ja You've Made Me So Very Happy oli säästetty b-puolelle. Tanakkaa tavaraa, jota tekee mieli lisää. Ilmeisesti bändin ote löystyi tämän kakkoslevyn jälkeen".

Näin kirjoitin Kvaakiin BS&T:n kakkosalbumista 1001 albums you must hear before you die -levyjen kuuntelun aikana. Ja juu, tämä levyhän on se jalokivi bändin tuotannossa. Mutta ote kirposi pahemmin vasta New Bloodin ja No Sweatin välissä.



BLUE CHEER










New! Improved! Blue Cheer (1969)

Blue Cheer (1970)

BC#5 The Original Human Being (1970)


Oh! Pleasant Hope (1971)

Varhainen hevituotanto on minulle liian heviä, mutta minulla on ollut vaikeuksia päästä todella sisälle myös myöhempään tuotantoon. Ei näiltä albumeilta montaa selkeää huippukohtaa erotu (paitsi Oh Pleasant Hopella Hiway Man ja hurja psykedeliapala I'm the Light), mutteivät kuulosta pahaltakaan. Kyllä nämä menevät.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää