Bram Tchaikovsky

BRAM TCHAIKOVSKY

Sarah Smiles / Turn On the Light - Bloodline (1978)

Strange Man, Changed Man (1979)

I'm the One That's Leaving / Amelia (1979)

Girl of My Dreams / Come Back /// Robber (Live) / Whisky and Wine (Live) (1979)

Lullaby of Broadway / Rock'n'Roll Cabaret - (Who Wants to Be a) Criminal (1979)

The Russians Are Coming (1980)

Funland (1981) (saksalaispainos)

Funland (1981) (brittipainos)

Motors-yhtyeestä (moniko muistaa Airport-hitin?) soolouralle irtautuneen Bram Tchaikovskyn omaa nimeä kantanut yhtye pukkasi julki kolme LP:tä, jotka ovat kaikki keskenään sopivan erilaisia mutta silti selvästi samoilta äijiltä kuulostavia. Mikä on hyvän yhtyeen merkki. Ensimmäinen levy Strange Man, Changed Man on puhdasta powerpoppia, The Russians Are Coming on paria pykälää raskaampi ja jyräävämpi, Funland taas kolmikon kepein ja musiikillisesti monipuolisin.

Motors on ollut minulle lapsesta lähtien tuttu bändi äidin nauhoittamien kasettien ansiosta, mutta tarvittiin internet ja sen musiikkiblogiviidakko perehdyttämään minut Tsaikovskiin. Netissä toimi 2003-2010 useitakin power- eli voimapoppiin keskittyneitä musiikkiblogeja, joka tarjosivat Rapidshare- ja Megaupload-linkkejä 70- ja 80-luvuilla tehtyihin powerpop-levyihin. Siitä vain linkkiä klikkaamaan, ja pian pääsi imuroimaan vinyylisiirtoja noista levyistä mp3-muodossa. Laitontahan se oli, mutta kuluttajaystävällistä. Eihän noita kaikkia levyjä saa CD:nä mistään, ja vinyylitkin on haettava käytettyinä, eikä niistä levyistä välttämättä saa koskaan tietää, ellei joku esittele niitä. Noiden musablogien kautta monet vanhat hienot levyt saivat uusia ystäviä, jotka kenties sitten rupesivat etsimään niitä divareista, jos siihen vain riitti viitseliäisyyttä. Samoilla periaatteilla minäkin isännöin FinnArctic-blogiani.

No, asiaan. En muista minkäniminen blogi tarjosi vinyylisiirrot Bram Tchaikovskyn koko soolotuotannosta, eli kolmesta albumista ja neljästä singlestä, mutta se saattoi olla Power Pop Criminals. But don't take my word for it. Otin ämppärit kuunteluun, ja heti iski kipinää. Lopulta päätin hankkia MusicStackin kautta nuo samat levyt. Olin vieläpä tarkkana siitä, että sain justiinsa oikeat painokset levyistä. Strange Man -LP:stä piti saada USA-painos, joka alkaa nimikappaleella, jatkuen Lonely Dancerilla ja Robberilla. Brittipainoksessa biisijärjestys on eri. Siinä musiikkiblogissa tarjottiin levystä nimenomaan USA-versiota, siinä oli minusta just kiva biisijärjestys, ja halusin hyllyyni saman version LP:stä. Girl of My Dreams -singlestä piti saada nimenomaan tuplasingleversio, Lullaby of Broadway -singlen piti olla se 12-tuumainen. Sitten vielä yksi single ja loput kaksi LP:tä, ja se oli siinä. Kaikki levyt tulivat postissa, ja olin tyytyväinen saaliiseeni. Just oikeat versiot levyistä. Tai niinhän minä kuvittelin...

Joitakin vuosia myöhemmin, kesäkuussa 2015 sain Discogsissa inboxiin viestin, että Tchaikovskyn Funland-LP:n saksalaispainoksen tietoja oli muutettu. Raita B3 eli Soul Surrender oli poistettu. Ihmettelin että mitä, miksi ihmeessä? Onhan se mukana sillä levyllä. Sitten katsoin omaa kappalettani levystä ja tajusin kauhukseni, että eihän se olekaan. Saksalaispainoksesta puuttuu yksi biisi, enkä edes huomannut sitä ennen kuin vasta vuosia myöhemmin sattuman kautta! Hieman kirosin itsekseni.

Nyt on kaikki hyvin. Tilasin Divari Kankaasta Funlandin brittipainoksen vajaat pari viikkoa sitten. Tänään hain sen postista. Hieman säikyin, että eihän tässäkään mainita Soul Surrender -biisiä takakannessa. Sitten tsekkasin vinyylistä, että b-puolella on kuusi kappaletta ja Soul Surrender on mainittu etiketissä. Helpotus! Eli johtuuko Soul Surrenderin puuttuminen joistakin Funland-painoksista siitä, että se oli viime hetken lisäys, eikä kansia ja Saksa-vinyylejä ehditty painaa / prässätä uudestaan?

Itse levyjen sisällöstä sen verran, että tuo ensimmäinen single, valkokantinen maksisinkku "Sarah Smiles / Turn On the Light - Bloodline" laahaa aika ikävästi. Tempo on hieman liian hidas eikä jälki ole kyllin irtonaista. Strange Man -LP:llä homma saatiin kulkemaan, biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa, ja "Girl of My Dreams" nousi ansaitusti powerpop-klassikoksi.

The Russians Are Coming on raskaampi levy, eikä nouse ihan samalle tasolle esikoisalbumin kanssa. Silti hyvä levy.

Funlandin a-puoli on yhtenäinen kokonaisuus, joka sykähdyttää minua etenkin Breaking Down the Walls of Heartachen aikana. Myös Model Girl tarjoaa hienoja hetkiä, vaikka on vähän haastavampi tapaus suorastaan progehtavassa monivaiheisuudessaan. Tai ehkä juuri siksi. B-puolella kokeillaan hieman eri musiikkityyleillä, Why Does My Mother 'Phone Me sisältää ripauksen Väli-Amerikan tunnelmia kieli poskessa esitettyinä, Together My Love on ihana balladi ja ehkä suosikkiraitani tällä levyllä. Miracle Cure on kuin rockabillya ja Egyptian Mummiesiin on lisätty hyppysellinen psykedeliaa. Sitten on se Motors-cover joka puuttuu levyn joistakin painoksista, mutta löytyypähän nyt minulta vihdoin.

Albumeilla julkaisemattomista singleraidoista suosikkini on toinen ihana balladi, Amelia. Niin nätti.

Netin edesmenneistä powerpop-blogeista riittäisi runsaastikin kerrottavaa, mutta säästän ne jutut myöhempiin ajankohtiin, kun tulen sopivampien levyjen kohdalle.

Ja tässä on sitten sitä lisää juttua:

Circus