Brian Auger's Oblivion Express - Briard

BRIAN AUGER'S OBLIVION EXPRESS


Closer to It (1973)

Closer to It / Straight Ahead (1973 / 1974)

Reinforcements / Search Party (1975 / 1981)






Brian Augerin löytämisestä saan kiittää Black and Whitea. Olin siellä yhtenä päivänä levyjä ostamassa, kun yhtäkkiä joku myyjistä laittoi soimaan aivan mieletöntä urkurevittelyä. Menin katsomaan mikä levy siellä soi, ja huomasin jonkin Brian Augerin kokoelma-CD:n. Kotona sitten etsiskelin netistä Augeria kuultavaksi, ja löysin sen kappaleen, jonka seurauksena olin B&W:ssa niin all shook up. Se oli Brian Auger's Oblivion Expressin "Brain Damage" albumilta Reinforcements.

Augerilla oli visio, tai sanotaanko pikemminkin soundi päässään. Vuosina 1971-72 hän pyrki löytämään sen soundin, mutta se ei vielä puhjennut kukkaan kolmella ensimmäisellä Oblivion Expressin levyllä. Mutta sitten tuli neljäs levy Closer to It, ja soundi oli löytynyt. Sekoitus soulia, progea, jazzia ja urkufiilistelyä. Vahvasta, omaleimaisesta soundista kielii sekin, että Auger rohkeni tehdä Marvin Gayen Inner City Bluesista oman versionsa, ja onnistui tekemään siitä luontevasti omaperäisen.

Reinforcementsilla valitettavasti jo tuntuu siltä, että samalla tyylillä oli vaikea jatkaa. Onhan siinä Brain Damage, mutta muilla kappaleilla (Plumilla eritoten) uusi vokalisti Alex Ligertwood ylilyö oman laulusuorituksensa ärsyttävyyden puolelle eikä biisimateriaalikaan ole enää niin vahvaa. Aika aikaa kutakin, ikävä kyllä.

Augerin oma soololevy Search Party on sitten vähän perinteisempää jazz-rockia ilman huippuhetkiä, mutta hyvin sitä kuuntelee.

Nuo tupla-CD:t ostin Keltaisesta Jäänsärkijästä. Closer to It / Straight Ahead -kaksikko harmitti minua sikäli, että minulla oli jo Closer to It omana erillisenä CD-julkaisunaan, joten piti ostaa tupla-CD vain Straight Aheadin takia. Onneksi Jäänsärkijän myyjä tuli poimineeksi kassapuolen laatikostosta yhden väärän CD-levyn kotelon sisään laitettavaksi. Straight Aheadin sisältävä kiekko meni oikein, mutta Closer to It -diskin sijaan hän tökkäsi sinne brittiläisen laulaja-lauluntekijä Tony Hazzardin tuplakokoelman kakkoslevyn. Huomattuani virheen pysyin hiljaa enkä käynyt korjauttamassa sitä, sillä Hazzardin musisointi olikin mieluisaa kuultavaa. Päätin, etten halua korvata sitä jollain sellaisella levyllä, joka sisältää pelkästään musiikkia jota minulla on jo ennestään.



BRIARD



Briard: Miss World (1983)












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers