Brownsville Station

BROWNSVILLE STATION


No BS (1970)

A Night on the Town (1972)

Yeah! (1973)

School Punks (1974)

Motor City Connection (1975)

Brownsville Station (1977)

Air Special (1978)

Smokin' in the Boys Room - The Best of (1993)

Brownsville Stationin ihmiset muistavat Smokin' in the Boys Room -rokkiklassikon tekijöinä. Siis ne muistavat, jotka eivät luule sitä Mötley Crüen biisiksi. Laulaja-nokkamies Michael "Cub" Koda taas aloitti Brownsville Stationin hajoamisen jälkeen vuonna 1979 uuden uran arvostettuna rock-kirjoittajana, mm. Goldmine Magazinelle, sekä Allmusicille ja sen julkaisuille. Koda ylläpiti myös soolouraa muusikkona.

Brownsville Stationin kaksi ensimmäistä albumia ovat vielä rujoja, jopa vähän alkeellisia rock-paketteja. Asenne oli kohdallaan, mutta alituotetusta, puleeraamattomasta soundista on ainakin minun vähän vaikea nauttia. Wounded Bird Records ystävällisesti julkaisi molemmat levyt CD:nä, mutta oli vähän materiaalin tuhlausta ja ihmisten rahojen nyhtämistä julkaista ne erikseen. Esikoinen on hieman vajaan puolen tunnin mittainen ja A Night on the Town kestää 36 1/2 minuuttia, joten hyvin ne olisivat mahtuneet samalle CD:lle.








Yeah! ja School Punks ovat ne levyt, jotka toivat bändille nimeä. Yeahiltahan löytyy sitten se Smokin'-biisi, monista muista viihdyttävistä paloista puhumattakaan. Kodan höpinät esim. kappaleissa Kings of the Party ja Mama Don't Allow No Parkin' ovat kuulemisen arvoisia.

Sääli, että viides levy Motor City Connection on sitten niin tavattoman vaisu. Ei auta, vaikka päätöskappaleesta They Call Me Rock'n'Roll tehtiin viisiosainen, yli yhdeksänminuuttinen eepos, sekään ei syty liekkeihin. Ainoa huomionarvoinen biisi on "Self Abuse", ja sekin sanoituksen vuoksi:

"They say that I'm ugly
I know that I'm shy
I can't get a woman
'cause I never try
I tear myself down
for things that I lack
and end up a fool
lying flat on my back.

I want all these women
or so it seems
and late at night
I'm the king of my dreams
but my dreams are broken
and things are the same
I need a new outlook
it's time for a change"

Ilmeisesti Cub Koda hankki myöhemmin uudet silmälasit - näin ainakin Soundissa kerrottiin kuvan kanssa kun Air Special -albumia arvosteltiin. Koda ei ollut mikään komistus... pieni, hassunnäköinen, pyöreärillinen mies, joten kertoisiko "Self Abuse" sitten Kodasta itsestään? Mies itse ei ole enää keskuudessamme vastaamassa tuohon, koska kuoli vuonna 2000.






Vuoden 1977 nimikkolevyllä bändi oli taas pirteässä vedossa. Erinomaisella levyllä minua värisyttävät etenkin tarttuva single Lady (Put the Light on Me), lähes yhtä hyvä Lover, hauska My Friend Jack (sanoitusidea sama kuin The Who'n Whiskey Man -biisissä), rujo versio Fats Dominon Ain't That a Shamesta, sekä loppukliimaksi: huikea seitsenminuuttinen The Martian Boogie. Mies menee nälkäisenä aamuyöstä baariin ja tapaa siellä vihreän marsilaisen, ja siitä sukeutuu paitsi mainio keskustelu, myös muutama tulinen instrumentaaliosuus, joissa bändi päästää itsensä täysillä irti. The Martian Boogie on niin riemastuttava, että mieleni tekisi laittaa se soimaan meidän työpaikalla ja katsoa työntekijöiden reaktioita kun se raikuu kaiuttimista. Rock-tietäjät voivat laskea itsekseen tai keskenään kuinka monta rock- / r'n'b-klassikkoa siinä siteerataan.







Brownsville Station osasi lähteä komeasti. Air Special on kokonaisuutena ehkä vielä parempi levy kuin vuoden 1977 punakantinen. Waitin' For the Weekend olisi ollut mainio single, Who Do You Love -cover on parhaita mitä olen tuosta kappaleesta kuullut, ja viimeistään Never Say Dien syntetisaattori-intro ja loppukliimaksi saavat minut aina rock-euforian valtaan. Kaikki muutkin biisit antavat oman hyvän panoksensa kokonaisuuteen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää