Burundi - Bush - Buzzcocks - The Byrds
BURUNDI
Burundi (1985)
BUSH
Bush (1970)
I Can Hear You Calling / The Grand Commander (1970)
Kanadalainen, yhden levyn tehnyt Bush oli etnisesti monenkirjava yhtye. Kitaristi Domenic Troiano oli syntynyt Italiassa, basisti Prakash John Bombayssa, Intiassa, ja rumpali Pentti "Whitey" Glan Suomessa. Vokalisti Roy Kenner oli ihan kanadalainen.
Suosittelen lämpimästi kaikille James Gang -faneille, sillä Troiano ja Kenner vaikuttivat myöhemmin tuossa Joe Walshin perustamassa yhtyeessä sen jälkeen kun Walsh oli lähteyt soolouralle, ja hyvin samantapaista jälkeä Bushinkin levyllä kuulee kuin niillä, jotka James Gang teki Troianon ja Kennerin johdolla. Pikkuisen funkya rockia hyvin kuuluvalla bassolla.
BUZZCOCKS
Spiral Scratch (1977)
Another Music in a Different Kitchen / Love Bites (1978)
Love Bites (1978)
A Different Kind of Tension (1979)
You Say You Don't Love Me / Raison d'etre (1979)
Singles Going Steady (1979)
Turkasen EMI arpoi Love Bitesin kappalejärjestyksen ilmeisesti tikkaa heittämällä tuota ensinlistattua tupla-CD:tä laatiessaan, mutta minulla oli onneksi Love Bites jo omana CD-julkaisunaan. Ostin tuon oranssikantisen seedeen vain Another Music in a Different Kitchen -albumin vuoksi, ja sen kohdalla biisijärjestys on oikea.
Love Bites -albumilla bändi pikkuisen horjuu yhdessä vaiheessa. Walking Distance on vain rumpalin säveltämä, kikkailematon instrumentaali. Digglen kynäilemä ja laulama Love Is Lies tasapainottelee sillä rajalla, että onko se hellyttävä ja sympaattinen vai liian naivi ja hölmö. Kolmella viimeisellä kappaleella levy viedään kuitenkin loppuun niin turkasen hienosti, että saavat anteeksi.
Meikäläinen sivistää itseään musiikillisesti, osa X. Joskus 1997-1999 ostin Espoon keskuksessa Espoontori-kauppakeskuksessa sijaitsevasta antikvariaatista (nimi oli ennen Poppa Joe, nykyisin Pikku-Jone) lähes kaikki vuosien 1975-1982 Soundi-lehdet. Näitä lueskelin sitten suurella innolla.
Soundi-lehdet muokkasivat musiikkimakuani aika rajustikin. Soundin singlearvostelupalstalla arvioitiin paljon englantilaisia punk- ja new wave -singlejä. Tämä osasto oli minulle jokseenkin täysin tuntematon vielä 1990-luvun loppupuolella. Tiesin jotkut kaikkein tunnetuimmat nimet, siinä kaikki. Sitten päähän iski ajatus, että brittipunkkiin voisi vaikka ruveta perehtymään, kun noita singlejä Soundissa niin kovasti kehuttiin. Laadin paperille luettelon kaikista brittiläisistä punk- ja new wave -singleistä jotka saivat kovinta ylistystä osakseen, ja sitten rupesin kiertämään Helsingin levydivareita tämä luettelo kourassa. Black and Whitesta löytyikin muhkea saalis näitä listaamiani sinkkuja.
Kotona sitten otin pari tyhjää 90 minuutin c-kasettia ja nauhoitin niille ostamani singlet b-puolineen. Annoin kaseteille nimet "Punkerous" ja "Punkerous II". Sisältö näytti tältä:
The Clash: Clash City Rockers
The Clash: Jail Guitar Doors
The Damned: Love Song
The Damned: Noise Noise Noise
The Damned: Suicide
The Smirks: Rosemary
The Smirks: Up Eh Up (Lancashire Dub)
Ian Dury & The Blockheads: Reasons to Be Cheerful, Part 3
Ian Dury & The Blockheads: Common As Muck
The Buzzcocks: You Say You Don't Love Me
The Buzzcocks: Raison d'etre
Dave Goodman & Friends: Justifiable Homicide?
Dave Goodman & Friends: Take Down Your Fences
Jona Lewie: You'll Always Find Me in the Kitchen At Parties
Jona Lewie: Bureaucrats
Stiff Little Fingers: Gotta Gettaway
Stiff Little Fingers: Bloody Sunday
The Smirks: American Patriots
The Smirks: Angry With Myself
The Smirks: Penetration
The Clash: White Man in Hammersmith Palais
The Clash: The Prisoner
Ian Dury & The Blockheads: What a Waste!
Ian Dury & The Blockheads: Wake Up and Make Love With Me
The Flys: Name Dropping
The Flys: Fly v. Fly
Ian Dury & The Blockheads: Hit Me With Your Rhythm Stick
Ian Dury & The Blockheads: There Ain't Half Been Some Clever Bastards
Generation X: Your Generation
Generation X: Day By Day
The Yachts: Suffice to Say
The Yachts: Freedom (Is a Heady Wine)
Wreckless Eric: Whole Wide World
Wreckless Eric: Semaphore Signals
The Damned: Problem Child
The Damned: You Take My Money
The Cortinas: Defiant Pose
The Cortinas: Independence
The Lurkers: Ain't Got a Clue
The Lurkers: Ooh! Ooh! I Love You
The Lurkers: Fulham Fallout Firty Free
Jona Lewie: Big Shot - Momentarily
Jona Lewie: I'll Get By in Pittsburgh
The Damned: Don't Cry Wolf
The Damned: One Way Love
Elvis Costello: (I Don't Want to Go to) Chelsea
Elvis Costello: You Belong to Me
The Clash: Tommy Gun
The Clash: 1-2, Crush on You
The Yachts: Look Back in Love (Not in Anger)
The Yachts: I Can't Stay Long
Plummet Airlines: Silver Shirt
Plummet Airlines: This Is the World
Ian Dury & The Blockheads: Sueperman's Big Sister
Ian Dury & The Blockheads: You'll See Glimpses
Siinä vasta varsinainen sinkkusaalis! Innoissani lähdin myöhemmin vielä toiselle singlenhankintareissulle, ja mm. Hippie Shake Recordsista löytyi sekalaista new wavea ja muuta 70- ja 80-luvun vaihteen brittimenoa: Revillos, Tenpole Tudor, Squeeze, Mo-Dettes, Eddie and the Hot Rods, Fischer-Z... Nauhoitin niistä vielä kolmannen Punkerous-kasetin, vaikka sen nimestä tulikin harhaanjohtava... eihän siinä setissä enää juuri punkkia ollut.
Kaikkia noita singlejä ei Soundissa niin kehuttu, mutta päätinpä poimia muutaman kiinnostavan singlen listan ulkopuoleltakin. Varhaista Stiffiä, pari värivinyyliä, yksi kuvalevy... Buzzcocks-singlejä ei löytynyt muita kuin tuo You Say You Don't Love Me. Soundista luin, että bändillä oli yhdeksän loistavan pikkulevyn putki vuosina 1977-1979, mutta minulla ei ollut tietoa mitkä kaikki sinkut sisältyivät tuohon putkeen. Ajattelin, että You Say... olisi yksi niistä loistavista singleistä, mutta ei ollutkaan - se oli vain hyvä single.
Punk-opintoni eivät loppuneet tähän, vaan 2001 kiersin vielä kaikki pääkaupunkiseudun kirjastot ja lainasin joka ikisen löytyneen ulkomaisen punk- ja new wave -kokoelma-CD:n. Varsinkin Myyrmäen kirjastossa näitä oli paljon. Nauhoitin sitten kaseteille kaikki hyvät biisit. Aika tuskastuttava kuuntelu-urakka välillä, kun jotkut punk-kokoelmat sisälsivät vain pahnanpohjimmaista bulkkia, halvalla jostain haalittua roskaa. Mutta tulipahan täyteen monta kasettia, joille annoin yhteisnimikkeen Punklopedia, ja roomalainen numero perään.
THE BYRDS
Mr. Tambourine Man (1965)
Turn! Turn! Turn! (1965)
Fifth Dimension (1966)
Younger Than Yesterday (1967)
The Notorious Byrd Brothers (1968)
Dr. Byrds and Mr. Hyde (1969)
Dr. Byrds and Mr. Hyde oli kyllä vahinko-ostos. En oikein pidä siitä levystä. Byrdseistä lähti taika pois The Notorious Byrd Brothersin jälkeen. Myöhempikin tuotanto on aivan kuunneltavaa, mutta folkrock-magia oli tiessään.
Artikkeliskannaukset:
https://drive.google.com/open?id=1LFNCGLMMiFJYQChjOkPhbvMDtETMI2Dc
Kommentit
Lähetä kommentti