Caetano Veloso - Café Veijon baari - The Cake - Cameo

CAETANO VELOSO


Caetano Veloso (1968)

Caetano Veloso (1969)







"Veloson levyllä taas antavasti brasilialaiseksotiikkaa. Ne psykedeelisimmät biisit oli laitettu alkuun (Tropicália) ja loppuun (Eles), niiden välissä psykedeliaa annosteltiin vain mausteena. Herkkua."

Siinä Kvaak.fi:stä poimittu kommenttini Veloson vuoden 1968 levystä. Ja pitihän minun hankkia tuo levy, samoin kuin seuraavakin Veloson psykedeelisen kauden huipputyö. Oma CD-kappaleeni tuosta vuoden 1968 levystä on tosin hieman erinäköinen. Takakannessa on Polygramin logon sijaan Universal Musicin logo ja sen vasemmalla puolella vielä toinen logo, joka on sen verran pieni etten oikein saa siitä selvää. Alempana oleva tekstikin on vähän erilainen. Brasiliassa tehty CD kuitenkin. Discogsissa on muitakin mahdollisia oikeita CD-painoksia, mutta kaikista ei ole takakansikuvaa, joten en pysty varmistamaan yhtään niistä oikeaksi.



ERI ESITTÄJIÄ: CAFÉ VEIJON BAARI




Various Artists: Café Veijon Baari: Suomalaista alkuvoimaa - undergroundiskelmiä 1980-2000-luvuilta (2003)





Radiomafiassa 90-luvulla lauantaisin lähetetty puolituntinen Café Veijon Baari on ohjelma, jota muistelen lämmöllä. Jukka Lindfors ja Santtu Luoto pyörittivät kekseliästä ohjelmaa, josta koko ajan tuntui, että mieli olisi tehnyt venyttää sitä tunnin mittaiseksi. Niin paljon ideoita tuntui tekijöillä riittävän, kun esittelivät suomalaista ruohonjuuritason osaamista musiikin ja runouden saralla. Eikä haitannut vaikka joku ei oikeasti osannut mitään, yrittämistä osattiin kunnioittaa. Kaikenlaiset perämetsien iskelmäyrittäjät ja avantgardistit lähettivät ohjelmaan materiaalia, josta sitten esitettiin näytteitä. Ja saattoi siellä joskus kuulla vanhempiakin julkaistuja äänitteitä, kuten Jussi Raittisen Jumppa-humppa, ja vuonna 1981 julkaistu kasetti Irene Is Hard to Satisfy - Suomen heikoimmat esitykset, jolta soi näytteenä Naftalin Kuts & Anemia -yhtyeen "Rolling Down the Putikko Highway".

Hienoa oli löytää tämä CD Rolling Recordsista tammikuussa 2014. Ötysiinin ja Antero Raimon & Ovien kappaleet muistin hyvin 90-luvulta. Ensimmäisessä puolikkaassa myös "Kalevi" R.R., Jorma Vastamäki, Maan Hiljaiset, Jaakko Kuuvaara ja Cöpi Cotsa ovat mainioita. Loppupuolelta löytyy taas useita helmiä - eritoten Elisabet Kääpä, Mjölk ja Antti Vuorisen kurlausbravuuri.

Valitettavasti kokoelman keskivaiheilla on useita esityksiä, jotka jäävät vain yhdentekeviksi. Ne eivät ole tarpeeksi hauskoja eivätkä tarpeeksi huonoja, vaan vain keskinkertaisia. Silti levy on melkein kauttaaltaan kuunneltava - vain CD-Pula-Aro olisi pitänyt jättää pois, koska häntä EI PYSTY KUUNTELEMAAN. Ja miksei mukaan ole otettu sitä "karvate-vate-vate-niskankarvat, kankeat ja harvat-vat-vat" -biisiä, jonka muistan kuulleeni Café Veijon Baari -ohjelmassa muutamankin kerran?



THE CAKE




More of the Cake Please (1967 / 1968)





Tämän amerikkalaisen tyttötrion ensimmäisellä levyllä on muutama maukas Phil Spector -imitaatio (etenkin "Baby That's Me", joka anteliaasti on mukana kahteen kertaan). Ensimmäisen albumin "The Cake" (1967) loppupuolen R&B-coverit sen sijaan eivät jaksa lämmittää minua. Onneksi kakkosalbumi "More of the Cake" (1968) keskittyy tarjoamaan kiehtovan sekoituksen psykedeelistä folkia ja barokkipoppia. Vaikka Walkin' the Dogia välillä versioidaankin.

Turhan lyhyitä albumeja vain tekivät, molemmat on vajaassa tunnissa kuunneltu.



CAMEO



We All Know Who We Are (1977)

Ugly Ego (1978)

Secret Omen (1979)

Cameosis (1980)

Feel Me (1980)

Knights of the Sound Table (1981)

Alligator Woman (1982)

Style (1983)






Cameon ensimmäistä LP:tä, Cardiac Arrestia, pidän epäonnistuneena. Funk Funk on törkeää Parliament-kopiointia. Find My Way on levyn paras kappale, melkein sama versio kuin Thank God It's Friday -leffan soundtrackilla muttei ihan. Muut biisit ovat vain keskinkertaisia ja vaisuja, paitsi päätösballadi Stay By My Side on tylsä.

We All Know Who We Are on onneksi toista maata. Kappaleista alkaa löytyä ideaa, tarttuvuutta ja pointtia.

Ugly Ego, Secret Omen ja Cameosis löytyivät Lontoon-matkallani, kun kiersin siellä levydivareissa. Ugly Ego on näistä ehkä heikoin, se kun syttyy liekkeihin oikeastaan vain I Want You -kappaleen aikana, ja on muuten rutiinisuoritus. Levyn päättävä Two of Us on hyvä puoliballadi.






Secret Omen on pirteä ja enimmäkseen vahva levy. I Just Want to Be on niin tyypillinen Cameo-biisi kaikkine hassuine efekteineen että voi sanoa bändin löytäneen tyylinsä. Tällä tyylillä tehtiin sitten aika iso osa myöhemmästä tuotannosta. Riman alittaa vain uusi versio Find My Waysta, joka on paitsi eltaantuneen juustoinen, myös kaksi vuotta myöhässä soundiensa puolesta.

Knights of the Sound Table pitää tasoa yllä. Kohokohtia ovat Freaky Dancin' ja hauska Don't Be So Cool, jossa annetaan kyytiä rikkaalle mutta omahyväiselle tyttöystävälle.






RateYourMusicissa joku lähetti kerran yksityisviestin, jossa pyysi minulta häviötöntä FLAC-rippausta Feel Me -LP:stä. Minulla ei kuitenkaan ollut sitä levyä silloin kuin CD-R-kopiona, ja sen kerroinkin hänelle. Lisäsin kuitenkin, että voin hankkia levyn MusicStackin kautta, ripata sen koneelle ja antaa hänelle häviöttömät WAV-tiedostot siitä. Näin myös tein. Ja samalla mietin, että tilataan nyt sitten myös Alligator Woman, joka oli se toinen Cameon levy joka minulta siihen aikaan vielä puuttui. Pääsenpähän siitä keräilykohteesta eroon.

Levyt saapuivat, rippasin Feel Me -LP:n ja annoin sille RYM-tyypille WAV-tiedostot siitä. Hän kiitti ja kehui rippausta melkein CD-tasoiseksi.

Style-levyllä Cameo tuntuu urautuneen pahasti. Nimikappale kuulostaa jo aiemmilta levyiltä tutulta, se on ikään kuin viiden minuutin tiivistelmä bändin aiemmasta tuotannosta. Can't Help Falling in Love -balladi on yli-imelä kenen tahansa esittämänä ja Cameolla se tuntuu pohjanoteeraukselta. Let's Not Talk Slot sentään säväyttää vauhdikkuudellaan.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää