Cay Karlsson - Cenci - Chairmen of the Board - Chango - Charles Williams

CAY KARLSSON


O'Cay (1975)





"Eilen Digeliuksessa. Sieltä löytyi kauan etsitty toivelevy - en ole nähnyt Cay Karlssonin soololevyä aiemmin muualla kuin Kauniaisten kirjastossa, jonka kieroksi vääntyneen kappaleen siirsin vuosia sitten tietokoneelle ja sieltä CD-R:lle. 60 euroa ei tuntunut liian pahalta summalta." Noin kirjoitin 26.2.2019.

Harrikin sai minulta vuosia sitten tuon vinyylisiirron, kun kaipasi levyä kuunneltavaksi tai omistukseensa. Pahoittelin kyllä rippauksessa kuuluvaa kihnuttavaa ääntä.



CENCI




Night That Is Almost Afraid of Me / Between Hatred and Pity (1980)







http://hissimusiikkia.blogspot.fi/2008/09/elm-kollaa-kestn-jlkeen-osa-1.html




CHAIRMEN OF THE BOARD



Skin I'm in (1974)





Invictus Records oli 1970-luvun alkupuoliskolla kiinnostava soul/funk -levymerkki. Artistirosteri ei ollut kovin suuri: Freda Payne, Ruth Copeland, The 8th Day, Glass House, The Barrino Brothers, varhainen Parliament, Holland-Dozier-Holland ja tämä Chairmen of the Board pitivät firmaa pystyssä jonkin aikaa. Chairmen of the Board on näistä se, joka teki minuun suurimman vaikutuksen. Yhtyeen neljäs ja ikävä kyllä viimeinen levy Skin I'm in on huimaa myöhäispsykedeelistä funkia ja se paras suoritus. Kohokohta on Morning Gloryna alkava ja a-puolen päätökseen vievä moniosainen eepos, joka kiehuu helvetin lailla. Kun b-puolikaan ei hellitä kuin Bacharachin ja Davidin Only Love Can Break a Heart -balladin ajaksi, niin kuuntelukokemus on jokseenkin totaalinen.

Toistaiseksi minulla ei ole muita levyjä kuin tämä. In Session on kävellyt useita kertoja vastaan divareissa, mutta sitä pidän bändin levyistä heikoimpana, joten en ole katsonut sitä välttämättömäksi hankinnaksi.



CHANGO




Chango (1975)







Ns. chicano-rockia kaksi levyä tehneeltä brooklyniläisbändiltä. USA:n meksikolaisväestö potki alulle uuden chicano-rockbuumin 1970-luvulla, ja minusta on ollut kiinnostavaa perehtyä sen hedelmiin. Tierra, El Chicano, Yaqui ja Tango tekivät vaihtelevatasoisia mutta parhaimmillaan loistavia levyjä, ja Changon ensimmäinen albumi on suosikkini.

Tässä on kyse todellisesta ruutipakkauksesta. Jo avauskappale Fire Over Water jyrää kuin kymmenen Santanaa, eikä meno hellitä tippaakaan missään vaiheessa. Levynkansi informoi, että Chango on viriiliyden, voiman, salamoiden ja ukkosen jumala. Ennen kaikkea Chango edustaa pidättelemätöntä seksuaalisuutta. Siinä siis selitys, miksi levy päättyy kunnon naimisen lotinaan ja huohotukseen. Levynkannen bändilogostakin voi saada tiettyjä mielleyhtymiä...

Harmi, että kakkoslevy Honey Is Sweeter Than Blood on paljon vaisumpi. Edelleen ihan OK levy, mutta ensilevyn energia tuntuu hävinneen.



CHARLES WILLIAMS





Love Is a Very Special Thing (1975)






Wannabe-blaxploitation-soundtrack-instrumentaali, rehellisiä ja vilpittömiä balladeja, kevyesti funkahtavaa 70-lukulaista soulia... Charles Williamsin levyltä löytyy kaikkea, ja kaikki toimii. Sitä vain miettii, onko Your Life liki kymmenminuuttisena aivan liian pitkä, mutta oikeuttaahan se lopulta pituutensa.

Taisi levyn laadukkuuden varmistaa myös se, että se oli jo USA:ssa melkein valmiiksi tehty eikä täällä Suomessa tarvinnut kuin viimeistellä se. Myöhemmin tehty single "Just As Long / Funky Music" nimittäin näyttää, mitä tapahtuu, kun ulkomaiset soul-muusikot vaihdetaan jäykkiin, soulista mitään ymmärtämättömiin suomalaisiin. Voin hyvin kuvitella, miten Williams on repinyt hiuksia päästään, kun on yrittänyt saada kitaristin (Leif Kiviharju?) soittamaan elävästi ja soulaavasti, ja lopulta luovuttanut: "Okei, soita sitten tuota yksinkertaista kuviota neljä minuuttia putkeen. Ei tästä hyvää sinkkua tule, mutta saadaanpahan se edes tehdyksi".

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää