Coloured Balls - Combination - Commodores
COLOURED BALLS
Heavy Metal Kid (1974)
Australian mestarikitaristin, Lobby Loyden johtama bändi ja heidän kolmas levynsä. Heavy Metal Kid on oma suosikkini, vaikka yleisesti ensilevyä Ball Power pidetään heidän mestariteoksenaan. Minusta tämä levy on sekä hevi, vaihteleva, kokeileva että jännittävä. Kyllähän bändi sortuu kaikenlaiseen ihmeelliseen häröilyyn varsinkin lopussa kun biisivarasto ehtyy ja 40 minuuttia musiikkia pitäisi kuitenkin saada purkkiin, mutta tavallaan pidän noista viimeisistäkin raidoista. Pidän juuri levyistä jotka menevät mielestäni hyvällä tavalla äärimmäisyyksiin muuttumatta liian rasittaviksi. Levyistä, jotka ravistelevat ja ällistyttävät minua.
Pidän kovasti levyn kannestakin. Bändin nimi oli siis todellakin Coloured Balls - kansitaiteilija unohti u-kirjaimen, mutta kellään ei ollut sydäntä huomauttaa hänelle siitä.
Hommatkaa jostain kuultavaksenne myös Mr. Mean Mouth -singlen b-puolelle hylätty Love Me Girl - se on suorastaan klassinen, heti päähän tarttuva herkähkö laulu jonka olisi pitänyt saada enemmän ekspositiota. Heh, onhan se toki YouTubessa.
Heavy Metal Kid -levystä vielä mainio arvostelu (paitsi että olen eri mieltä See What I Mean -balladista - minusta se on ihana). Kunhan vierittää sivua alaspäin, saa luettavakseen informatiivista tekstiä Melbournen nuorisokulttuurista, joka liittyy läheisesti Coloured Ballsiin ja syihin, miksi bändi päätti hajota pian Heavy Metal Kidin julkaisun jälkeen. Tarina muistuttaa hyvin paljon Sham 69:n ongelmia oman skinhead-fanikuntansa kanssa. Yksi postuumi Coloured Balls -levy tuli vielä 1976.
Pitkän arvostelutekstin lopussa mainitaan vielä Lobby Loyden vuonna 1976 tekemä soololevy "Obsecration", joka on toinen niistä Aztec Musicin CD:istä jotka jokin aika sitten tilasin, ja jotka kuusi päivää sitten saapuivat postissa. Obsecrationista juttua sitten toiste.
COMBINATION
Relax By Combination (1977)
Matin ja Tepon levymerkillä julkaistu ainoa levy tältä turkulaisbändiltä. Löysin levyn Hippie Shake Recordsista 2008 kun puuhasin FinnArctic-blogin parissa, ja postasin sen sinne imuroitavaksi ja kuunneltavaksi. Valitettavasti en ole löytänyt englanninkielistä esittelytekstiä jonka blogiini kirjoitin, mutta voin tarjota levykotelon sisällä lymyilleen ruotsinkielisen leikkeen Åbo Underrättelser -lehdestä. Julkaisupäivämäärä oli 23.4.1977, ja LP oli juuri ilmestynyt.
COMMODORES
Machine Gun (1974)
Caught in the Act (1975)
Movin' On (1975)
Hot on the Tracks (1976)
Commodores (1977)
Live! (1977)
Commodores oli minulle hyvin tuttu yhtye jo lapsena, meidän levyhyllystämme kun löytyi Midnight Magic -LP ja yksi Best of, ja äidin kaseteilla oli muutama kappale. Myöhemmin kotiin ilmestyi vielä Nightshift -LP. Halusin kuitenkin tutustua yhtyeen varhaisempaan tuotantoon. Caught in the Act sattui silmiin ensimmäisenä Black and Whitessa, ja se tärähti kunnolla. Se oli ensimmäisiä hankkimiani soul/funk-levyjä, ellei jopa ensimmäinen.
Machine Gunilla kuuluvat tyypilliset ensimmäisen levyn viat. Kaikki on vielä hiukan alkuvaiheessaan, mutta nuori ja innokas bändi osaa potkia kunnolla persauksille kun sitä yrittää (nimikappale ja "Gonna Blow Your Mind", levyn kohokohdat). Rapid Fire on turhaa nimibiisin ideoiden kierrätystä, Lionel Richien kaksi kappaletta lopussa ovat vielä vähän harrastelijamaisia ja hölmöjä. The Bump on tiukkaa kamaa. The Assembly Linen intro on hieno hetki.
Caught in the Act on bändin paras työ. Jostain syystä The Bump on taas mukana, mutta olkoon, kun se kerran on hieno kappale. Slippery When Wetin intro on vaikuttavaa kuultavaa, hienoa että sillä koristellaan biisiä vielä myöhemminkin. Milan Williams on tehnyt taas funkyn instrumentaalin ("I'm Ready"), mutta tällä kertaa se erottuu vähän selkeämmin Machine Gunista. Lionel Richie on löytänyt itsensä laulunkirjoittajana ja erottuu heti joukosta bändin balladinikkarina ("This Is Your Life").
Commodores ajatteli avata Movin' On -levynsä kolmella yhteenmiksatulla kappaleella ja saada näin levylle rajun alun. Valitettavasti yksikään niistä ei kuulu bändin tarttuvimpiin, mutta kyllä ne hyvää menoa tarjoavat. A-puolen päättävä Richien balladi Sweet Love on se levyn iso hitti, ja ansaitusti. B-puoli on tasavahva. (Can I) Get a Witness ja Gimme My Mule ovat hyvää keskitason funkia, Time siistiä ja kivankuuloista 70-lukulaista soulpoppia, ja Cebu päättää levyn tunnelmallisella instrumentaalituokiolla.
Hot on the Tracks on niin hyvä kokonaisuus, että se kohoaa toiseksi parhaaksi levyksi. Commodores kuulostaa erittäin itsevarmalta, ja kun on esittää vahvaa biisimateriaalia, niin kyllä kelpaakin. Levyn iso hitti on taas Richien kynäilemä balladi, Just to Be Close to You. Puheosuus kahden minuutin kohdalla meinaa lipsua yli, mutta se suvaittakoon. Captain Quickdraw on hassu radio-DJ-sketsi josta en tajua puoliakaan.
Kahta poikkeusta (Squeeze the Fruit ja Patch It Up) lukuunottamatta Commodoresin vuoden 1977 nimikkolevyn kappaleita jouduttiin alunperin lyhentämään, jotta ne mahtuivat vinyylille. Satuin löytämään levystä CD-version, jolla on ne alkuperäiset, lyhentämättömät versiot ensimmäistä kertaa julkaistuina. Ihan kiva bonus. Soundeja on nyt viilattu siistimmiksi kuin aiemmilla levyillä, mutta hyvänä, rentona kuuntelulevynä tämä on mallikas paketti. Funky "Brick House" ja balladi "Easy" ovat ne hitit.
Kommentit
Lähetä kommentti