The Cars - Casablanca Vox

THE CARS

The Cars (1978)

Original Album Series (1978 / 1979 / 1980 / 1981 / 1984)

Door to Door (1987)

The Carsin iso vuoden 1984 balladihitti Drive kolahti 9-10-vuotiaaseen minääni todella lujaa - se oli jopa lempikappaleeni. Suureksi harmikseni se ei sattunut soimaan radiossa kertaakaan silloin kun olin itse nauhoittamassa radiosta musiikkia kasetille, joten en kovasta haikailustani huolimatta saanut sitä taltioitua. Sitten eräänä päivänä sain puhelun (avioeron myötä yksin jääneeltä) isältäni - hän oli ostanut Heartbeat City -LP:n ja kutsui minut luokseen Kavallintien synnyinkotiini nauhoittamaan sen kasetille. Näin teinkin, sain Drive-biisin nauhalle, ja sitten takaisin äidin ja isäpuolen luo. Se oli onnenpäivä.

Myöhemmin äiti ja isäpuoli ostivat myös samaisen levyn, ja sitä tulikin kuunneltua sen verran kuin saatoin sitä heidän levysoittimellaan pyörittää. Jossain vaiheessa nauhoitin osan biiseistä kaseteille, ja niiltä lähinnä sitten Carsia kuuntelin.

Isän ostama Heartbeat City -LP jäi isän haltuun kun hän muutti pois Kauniaisista Laajasaloon Leena-kihlattunsa luokse, ja arvatenkin Leena piti levyn itsellään isäni kuoltua, muistona isästäni, vaikkei edes kuunnellut sellaista musiikkia. Äidin ja isäpuolen ostama levy taas nököttää edelleen heidän levyhyllyssään, vaikka se on oikeastaan minun. Joitakin vuosia sittenhän kävin heidän luonaan - heidän tietämättään - Laurinlahdella hakemassa joitakin minun levyjäni pois, mutta miksi en tajunnut poimia mukaani tuota The Carsin levyä ja Spandau Balletin Paradea? Nyt heidän talonsa lukot on vaihdettu, eikä minulla ole avainta. Harmittaa. No, onhan minulla Heartbeat City osana tuota Original Album Series -pikkuboksia, ja Paradestakin olen hommannut uuden kappaleen, mutta silti...

Door to Door on haukuttu levy, mutta minun on myönnettävä että pidän siitä aika paljonkin. Minusta se on hellyttävä. Okei, The Cars ei ollut varmaan enää kovin virkeässä kunnossa - Ric Ocasekilla oli takanaan jo toinen soololevy, kitaristi Elliot Eastonilla ja basisti Benjamin Orrilla ensimmäinen. Myös kosketinsoittaja Greg Hawkes oli tehnyt soololevyn jo ennen Heartbeat Cityä. Ehkä kaikilla oli mielenkiinto The Carsina jatkamiseen vähissä?

Door to Door ei ole kovin rock, vaan aika pehmoinen levy. Leave Or Stay ja Ta Ta Wayo Wayo olivat kumpikin varhaisia, henkiinherätettyjä demobiisejä. Bändi pyrki palaamaan alkuaikojen orgaaniseen soundiin vahvasti koneisiin nojanneen Heartbeat Cityn jälkeen. Näillä eväillä tehtiin suhteellisen kevyt poppilevy, jossa vain nimikappale rokkaa kunnolla. Mutta otan levyn sellaisena kuin se on, ja nautin sen kuuntelemisesta. Soundit ovat aika halvankuuloiset monin paikoin, esim. Coming Up You kuulostaa halvoilla sähköuruilla soitetulta. Mutta balladi Wound Up on You on suorastan lumoavan kaunis ja Strap Me In -biisissä on jotain selittämätöntä vetovoimaa. Nimikappale on niin totaalinen loppuräjähdys oven paukahduksineen, että sen jälkeen on pakko pitää hetken hiljaisuus ennen kuin voi laittaa jotain muuta musaa soimaan.

CASABLANCA VOX

Hyvää yötä kääpiöt / Pikku Liisa (1985)

Kadonnut karavaani (1987)

Hyvää yötä kääpiöt -kappaleen huomasin silloin aikoinaan eli vuonna 1985 hyvin, kun sain sen nauhoitettua kasetillekin. Pidin siitä ja sen jännästä tunnelmasta.

Löysin Kadonnut karavaani -LP:n aika paljon ennen tuota singleä - itse asiassa jo FinnArctic-aikoinani Leppävaaran kirjastosta vuonna 2008. Harri lähetti blogiini kommenttia että kaipasi tuota levyä, ja pyynnöstä lainasin sen kirjastosta, rippasin koneelle ja postasin esittelyn kera FinnArcticiin ladattavaksi. Harmittelin tuossa älpeessä sitä, että Hyvää yötä kääpiöt -biisistä puuttui se hieno huilusoolo, joka alkuperäisessä singleversiossa oli ollut. Onneksi sain lopulta muutama vuosi sitten käsiini tuon sinkun Divari Kankaan ansiosta.

"Casablanca Vox only made one album, "Kadonnut karavaani" (1986). The best known member was Markku Toikka (1955-), actor, musician, writer and stand up comedian. He's probably best remembered from the group Lapinlahden Linnut, a band that was started by poor men in 1983 as a street playing unity, but has become a Finnish institution over the years with a catalogue of 14 albums, 39 singles, several compilations plus six sketch comedy series for TV.

Toikka made a side trip with Casablanca Vox, who debuted with an obviously part English-language single "I Saw Her Standing There / Pahat pojat" for new label Megamania, founded by Atte Blom (Love Records, Johanna, Pyramid, AMT...).

The primary songwriter in the band was guitarist Mikko Mattila, with keyboardist Visa Heinonen in support on a few tracks. The music is typical 1980's Finnish pop/rock, both with the keyboards and the slightly dark mood. Heinonen's lyrics ("Tähtien sota", "Toukokuun päiviä") express a deep concern for the state of the world. Mattila's most prominent effort on the album is a four-part tale set in the deserts of Egypt.

Another highlight is the fun and fast drunk-driving song "Karpolla on asiaa", title referring to reporter Hannu Karpo, who did traffic education programs for TV at the time, teaching drivers how to behave on the streets. Later he turned into a consumer and bureaucracy activist, seeking out people mistreated by insurance companies, hospitals and other such institutions and letting their stories be told to the public.

The hit song on the album was the closer, "Hyvää yötä kääpiöt", which I heard a lot on the radio at the time. However, the fabulous flute solo from the original single version isn't present here, with a rather low-key keyboard solo failing to make up for it."


Siinä siis FinnArctic-esittely. Markku Toikka on valitettavasti ikävän väritön laulaja. Hänen äänensä on heikko silloin kun kappale vaatisi enemmän keuhkoja ("Karpolla on asiaa"), eikä persoonaton äänenväri jää mieleen. Tuossa Kääpiöt-biisissä Toikan laulu jollain kummalla tavalla toimii, mutta muuten menee heikosti.