Deep Purple - Dennis Wilson - Derek and The Dominos

DEEP PURPLE



Shades of Deep Purple (1968)

The Book of Taliesyn (1968)

Deep Purple (1969)

In Rock (1970)

Fireball (1971)

Machine Head (1972)

Who Do We Think We Are (1973)

Burn (1974)

Stormbringer (1974)

Come Taste the Band (1975)







Deep Purple on mainio yhtye. Tosin minun Deep Purpleni alkaa vasta neljännellä levyllä In Rock. Ensimmäisellä albumilla on toki Hush, mutta ei se riitä.

En ole hankkinut livelevyjä, koska en yleensä paljoa välitä livelevyistä. Pääsyy tähän on se, että olen niin tottunut kuulemaan niitä studioversioita tutuista kappaleista, että liveversiot kuulostavat aina huonommilta, kömpelömmiltä. Sitten vielä yleisön laulatus kuulostaa typerältä ja loputtomat livejammailut pitkästyttävät.

Child in Timesta en oikein pidä. Se kuulostaa liian synkältä ja ahdistavalta kaikkine kiljumisineen. Sitten se on vielä niin helkutin pitkäkin.

Machine Headista, Burnista ja Stormbringerista olen nauttinut eniten - Burn ja Smoke on the Water ovat suosikkibiisini Purple-tuotannossa. Mutta Fireball ja Who Do We Think We Are menevät myös oikein hyvin. Anyone's Daughter on kyllä aivan idiootti kantri-novelty-rallatus, mutta kelpaa se sellaisena välipalana.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1OBMsjT2Fp7GkeAGTDKc_2UEzmUcpdeM0



DENNIS WILSON



Pacific Ocean Blue (1977)





"Kuka olisi uskonut, että Beach Boysin rumpalilla oli emmeitä mestariteoksen aikaansaamiseen?

Iso joukko avustavia muusikoita - heidän joukossaan 11 taustalaulajaa - säestää päätähteä, joka ei tosiaan ole mikään kultakurkku. Wilsonin karheassa, lähes juopuneessa äänessä on kuitenkin tunnetta, hänen biiseissään kauneutta, mahtipontisissa sovituksissa eteerisyyttä. 70-luvun Beach Boysilta kuulostaa ehkä korkeintaan What's Wrong, muuten ollaan ihan eri maailmoissa. Kuin kaipuuta jonnekin muualle. Vaikea selittää... Jos mahtipontisesta popista pidätte, niin heti etsimään tämä levy jostain kuultavaksenne ja kokekaa itse.

Dennis Wilson työsti seuraavaa sooloaan Bamboota, mutta hukkumiskuolema koitti ennen sen valmistumista."

Näin kirjoitin sarjakuvafoorumi Kvaakiin kun kuuntelin 1001 albums you must hear before you die -listan levyjä.



DEREK AND THE DOMINOS




Layla and Other Assorted Love Songs (1971)





"Derek & The Dominosin levy soljui yhtenäisen ja tasavahvan kuuloisena pakettina, mutta kun Layla lopulta alkoi, se tyrmäsi minut. Niin kirkkaasti se tosiaan erottui kokonaisuudesta. Kuuntelen tämän tuplan vielä uudestaan jossain vaiheessa, sen se ansaitsee. Tämä on niitä levyjä, jotka suorastaan vaativat monia kuunteluja ennen kuin niistä saa kaiken irti."

Näin kirjoitin Kvaakissa.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää