Earth Quake - Earth, Wind & Fire - The Easybeats

EARTH QUAKE

Purple (The A&M Recordings) (2003) (Earth Quake / Why Don't You Try Me? (1971 / 1972)

Rocking the World (1975)

8.5 (1976)

Leveled (1977)

Two Years in a Padded Cell (1979)

8.5 ja Leveled ovat pyörineet levysoittimessani säännöllisesti. Livelevy on hyvä olla hyllyssä siinä ohessa, mutta livelevyjen ei niin suurena ystävänä en ole viitsinyt sitä paljoa pyörittää.

Earth Quake oli Beserkley Recordsin aivan liian pienen artistirosterin ns. heviryhmä, vaikka todellisuudessa heidän musiikkinsa oli aika tyypillistä 70-luvun jenkkirockia, pikkuisen keskivertoa rajummalla otteella vain. New wave- / punk -innostukseni myötä lainasin kirjastosta kaikki mahdolliset kokoelma-CD:t, ja yhdellä CD:llä ollut erinomainen "Hit the Floor" sai minut kiinnostumaan tästä bändistä.

8.5 on tilkkasen parempi albumi kuin sitä seurannut Leveled. Jälkimmäisellä haittaa tuoreen oman materiaalin vähyys. Emma oli Hot Chocolaten hitti vuodelta 1974, Kicks oli Paul Revere & The Raidersin hitti, Trainride oli mukana jo Earth Quaken kakkoslevyllä Why Don't You Try Me. Uusista omista biiseistä Lovin' Cup on vahva avaus. B-puoli ei tarjoa yllätyksiä eikä bändin parhaimmistoa, vaan on tasaista, hyvää rutiinimateriaalia.

Pienen levytystauon jälkeen tuli 1979 vielä viimeinen levy Two Years in a Padded Cell, mutta musiikki oli kesyyntynyt ihan powerpopiksi. Rear View on kyllä hyvää menoa, mutta bändiltä oli paras puhti ja rokkausinto poissa.

EARTH, WIND & FIRE

Open Our Eyes / That's the Way of the World (1974 / 1975)

Gratitude (1975)

Spirit (1976)

Ollessani vielä lapsi, meidän perheen levyhyllyyn kuului I Am vuodelta 1979. Siinähän ovat Boogie Wonderland ja After the Love Has Gone. Äimistelin levyn avattavaa kantta, jonka oli uskomattomalla pieteetillä taiteillut Shusei Nagaoka. Silloin sain jo esimakua japanilaisesta äärimmäisen pikkutarkasta piirrännästä parhaimmillaan.

Vanhempana perehdyin EW&F:n varhaisempiin levyihin, lopullisena kimmokkeena ne useat hienot hitit jotka kuulin ja nauhoitin kasetille Gary Spearsin Retro Show -ohjelmasta opiskellessani Porvoossa 1993-1994. Ennen pitkää totesin bändin tehneen parhaat levyt vuosina 1974-1976. Ne ovat nyt sitten minulla. Keltainen Jäänsärkijä tarjosi auliisti tuota Open Our Eyes / That's the Way... -tuplaa, Gratituden saamisessa auttoi Eronen, mutta Spiritin kohdalla oli turvauduttava Amazoniin.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1F99zIvL9-2KxwFnW32BuRrerznFF1aax

THE EASYBEATS

Easy (1965)

It's 2 Easy (1966)

Volume 3 (1966)

Friday on My Mind (1967)

Vigil (1968)

Friends (1969)

Ja tältä bändiltä ei sitten muuta muisteta kuin Friday on My Mind. Pah. Tosin kaksi ensimmäistä levyä ovat aika tyypillistä 60-luvun beat-musiikkia, genre, joka kuulostaa minusta esittäjästä riippumatta aina samalta. Easy ja It's 2 Easy eivät siis jaksa minua kauheasti innostaa, paitsi kakkoslevyllä Come and See Her herättää huomiota särmikkyydellään. Möreällä äänellä jatkuvasti hoettu "come and see her" on hyvä koukku.

It's 2 Easy -CD:n bonusraitojen joukosta löytyy jo merkkejä beat-tyylin vaihtumisesta kunnon rokkiin. Volume 3 alkaakin tuhdin taka-taka-kitaroinnin sävyttämällä tarttuvalla hitillä Sorry, ja meno säilyy aiempia levyjä tuhdimpana koko matkan.

Ensimmäinen albumi Englantiin muuton jälkeen, Friday on My Mind, sisälsi sitten sen nimikappaleen. Tässä vaiheessa levyjä kuunnellessa se alkaa jo vähän tympäistä, kun näiden CD:iden kokoajat ovat tunkeneet tuon biisin muodossa tai toisessa joka levylle. Easy-CD:llä on "different mix", It's Too Easy -CD:llä on taas yksi versio, Volume 3:n bonusten joukossa on Easybeats-medley jossa siitä kuullaan pätkiä, ja tällä nimikko-CD:llä on sekä albumiversio että monosinglemiksaus.

Harry Vandan ja George Youngin ura The Easybeatsin jälkeen on ollut melkoisen sekava. Herrat ovat häärineet mukana niin monessa ja työntäneet näppinsä kaikenlaisiin ihmeellisiin keitoksiin, että kuka niistä pysyy kärryillä? 70-luvun alkupuoliskolla Vanda ja Young majailivat Englannissa ja siellä heillä oli lukuisia yhden ja kahden singlen artistiprojekteja, joista ei ollut tarkoituskaan tulla mitään sen isompaa. 1973 he palasivat Sydneyyn. Jonkinlainen lista vuosien 1970-1974 tekemisistä on tässä:

May 1966 Johnny Young: Step Back / Cara-Lyn
1970 Paintbox: Get Ready For Love / Can I Get to Know You
                          Come On 'Round / Take It From Here
1970 Eddie Avana: Children / Sarah
1970 Tramp: Vietnam Rose / Each Day
1970 Moondance: Lazy River / Anna St. Claire
Sep 1971 Grapefruit: Sha-Sha / Universal Party
5 Nov 1971 Haffy's Whiskey Sour: Shot in the Head / Bye Bye Bluebird
Nov 1971 Vanda & Young: Lazy River / Free and Easy
1972 Band of Hope: Working Class People / Stay on My Side
8 Aug 1972 Marcus Hook Roll Band: Natural Man / Boogalooing Is For Wooing
March 1973 Marcus Hook Roll Band: Louisiana Lady / Hoochie Coochie Har Kau (Lee Ho's Blues)
1973 Marcus Hook Roll Band: Tales of Old Grand-Daddy (LP)
4 March 1974 Marcus Hook Roll Band: Can't Stand the Heat / Moonshine Blues
1974 Jackie Christian & Flight: Love / The Last Time I Go to Baltimore

Vanda & Young tuottivat 1974-1979 vielä levyjä AC/DC:lle, John Paul Youngille, Stevie Wrightille, William Shakespearelle, The Angelsille ja Rose Tattoolle - nimille, jotka ehkä glam-rokkari Shakespearea lukuunottamatta edustivat tuon ajan aussirockin kermaa. Biisejään levyttivät niin monet artistit, ettei niitä jaksa luetellakaan.

Vanda & Young perustivat 1978 vihdoinkin pitkäaikaisemmaksi osoittautuneen yhtyeen Flash & the Pan, jonka isoimmat hitit olivat Hey St. Peter (1976), Waiting For a Train (1982) ja Midnight Man (1984). Kuusi albumia syntyi vuoteen 1992 mennessä.