Fingerprintz - Finnforest - Fire - Fireball

FINGERPRINTZ



Dancing With Myself / Sync Unit - Sean's New Shoes (1979)

The Very Dab (1979)

Distinguishing Marks (1980)

Beat Noir (ykköspainos) (1981)

Beat Noir (kakkospainos) (1981)






Näppärä englantilaisbändi, johon tutustuin Power Pop Lovers -blogiin postatun Distinguishing Marks -albumin kautta. Muut albumit löysin sitten muista blogeista, ja Dancing With Myself -maksisinglen ostin ihan ilman ennakkokuuntelua MusicStackin kautta.

Ennen pitkää ostin myös Distinguishing Marksin ja Beat Noirin ihan oikeina vinyyleinä MusicStackista. The Very Dab löytyi Music Hunterista elokuussa 2015.

Dancing With Myself on tarttuva, lievää hittipotentiaaliakin omannut biisi, mutta b-puolella on kaksi aika täytteeltä tuntuvaa instrumentaalia. LP:t ovat kaikki erilaisia. The Very Dab on kulmikasta, puolinokkelaa new wave -outoilua, Distinguishing Marks kaupallinen vauhtipakkaus, jossa kaikki biisit ovat hyviä ja muistuttavat kovasti toisiaan.

Beat Noir kärsii epävarmuudesta - yrittivät tehdä tanssilevyn, mutta se ei syki riittävästi, eikä ole tarpeeksi luontevan kuuloinen mennäkseen silkkana ykkösalbumin kaltaisena eksentrisenä pakettina. Bändi itsekin totesi, että jokin meni pieleen, ja korvasivat neljä raitaa kolmella uudella. The Beat Escape, The Chase ja Get Civilised ovatkin levyn kakkospainoksen tarttuvimmat ja helpoimmat palat. Minulla oli ensin vain se vaikeampi ykköspainos, kakkospainoksen hommasin viime syyskuussa.

Suoraviivainen Distinguishing Marks on suosikkini näistä. Mitä siitä, vaikka melkein kaikki biisit paitsi kulmikas Jabs ovat kuin samasta puusta. Se oli hyvä puu, ja levyn kuunteleminen on silkkaa hupia.



FINNFOREST





Finnforest / Lähtö matkalle (1975 / 1976)

Finnforest / Elonkorjuu: Pop Liisa 06 (1977 / 2016)

Demonnights (1979)

Alpha to Omega (2017)














FIRE




The Magic Shoemaker (1970)





Kiva pikku kevytpsykedelinen levy, johon on leikattu väliin miehen satuilua ja höpinöitä joukolle lapsia. Tämä antaa levylle vähän lastenmusiikki-ilmeen, minkä ansiosta se erottuu muiden psykedelialevyjen joukosta. Bonuksina vielä mm. singlebiisit Father's Name Is Dad ja Treacle Toffee World, jotka ovat ne kappaleet joista bändi muistetaan.


Eri esittäjiä: FIREBALL


Various Artists: Fireball (1976)






Neljä bändiä, joiden jäsenet 16-20-vuotiaita, esittelee osaamistaan. Feed Back coveroi Neil Youngia ja Americaa, ja olisiko Truck Driving Man poimittu Flying Burrito Brothersien levyltä? Claudiessa Mauno Paajanen antaa näytteen jo orastavasta tyylistään, jolla hän rakensi uransa. Etenkin Hei Jussi on jo kovin Paajasmainen tarina. Distance ja Kuupalla Tapettu ovat progressiivisempia ryhmiä. Nuoresta iästä johtuen kaikki kärsivät samasta viasta, eli yritystä on, mutta homma ei ole vielä hioutunut, ja varsinkin laulussa arastellaan. Pahiten minua käy häiritsemään kovin horjuva versio American kappaleesta Wind Wave.

Mutta puutteet anteeksiantaen, symppis kokoelma tämä.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää