Fraudulent - Frederik - Fred's Round Bar - Free

FRAUDULENT








Ensimmäinen suomenruotsalaisen bändin ruotsiksi tekemä LP. Siitä kunniaa näille pojille. Nautittavuus onkin sitten toinen juttu. Biisit kuulostavat melkein kaikki aika samalta: useampi laulaja raakkuu stemmassa, kitara räimii ja urut soivat, monet kappaleet kulkevat samassa temmossa. Kuulija puutuu, kun kuuntelee tätä tyyliä näin isona annoksena. Tuntuu yleensäkin siltä, että suomalaiset 70-luvun ja 80-luvun alkupuolen rokkibändit eivät tajunneet, että jos he tekevät 40-minuuttisen levyn jossa jokainen kappale soitetaan läpi samalla tavalla, ei lopputulosta ole niin kiva kuunnella. Että miten saisi biisit sopivan erilaisiksi, ja mistä saisi sovituksiin väriä ja vaihtelua?

Hotel Aston -biisissä on vielä viimeisen päälle ärsyttäviä huojuvia kitarasooloja.



FREDERIK



Olen Dracula (1977)






Hankin tämän ihan vitsinä. Nimikappale ja Rock-aaria (Hot Blood -yhtyeen Soul Dracula ja ELOn Rockaria) sekä levyn kannet ovat Reetua campeimmillaan, ja sehän on paljon sanottu se.

Muistuipa mieleen, että tuon mainitun Hot Bloodin vuoden 1975 diskohitin kaveriksi tehtiin seuraavana vuonna vielä Soul Frankenstein, esittäjänimenä sillä kertaa Red Blood. Eivät vaivautuneet kuitenkaan kynäilemään uutta biisiä, vaan kuunneltiin Norman Whitfieldin tuottamaa Car Wash -leffan soundtrackia, varastettiin Rose Roycen Put Your Money Where Your Mouth Is ja äänitettiin sen päälle dementoitunutta Frankensteinin hirviön höpinää ja naurua. Tuon Discogs-sivun YouTube-videoupotuksesta voi itse kuunnella miltä lopputulos kuulostaa.



FRED'S ROUND BAR




Highlife (1980)





FinnArctic-esittely:

Fred's Round Bar from the city of Turku had a song on the "Vaahtopäät 2" compilation, and here you have their LP, the only thing they released. The group was a seven-man unit with vocals by a familiar figure: Hannu Takala from rock band Yellow.

Bassist Sami Piiparinen went on to bigger success in pop band Bogart Co. who made teen girls go wild in the mid-80's. A-P Kivinen, who assisted on drums on two songs was in Fabrics and Pasi & Mysiini as well, which means he played on every record released by the short-lived label Edge Records.

"Highlife" contains 9 easy pop/rock songs all written by rhythm guitarist Jukka Virtanen (no, not the guy from Levyraati) and spiced with saxophone (played by Esa Marttinen, later in Nite Time Jumpers, who specialised in 40's and 50's swing, R'n'B and jump music) and keyboards (Jari Piiroinen). Nothing groundbreaking, in fact "Highlife" doesn't really leave a permanent mark in your head. Pleasant goodtime music that's good to put on every now and then, and afterwards it's easy to forget about the record and spin something totally different.


Juuh, Fred's Round Bar oli kiinnostavampi jäsentensä aiempien ja myöhempien tekemisten kuin musiikin osalta. Edge Recordsin nollabudjetilla tekemät kannet ovat vielä lisärasitteena. Omituista säikeistä pahvia, ja takakannen mustavalkofotot ovat huonohkolaatuisia. Mutta ei tämä huono levy ole, kyllä siitä saa viihdykettä. 32-minuuttinen levy olisi kaivannut vielä vähintään yhden kappaleen.



FREE




Tons of Sobs (1968)

Free (1969)

Fire and Water (1970)

Highway (1970)

At Last (1972)

Heartbreaker (1972)

Tons of Sobsista en saa minkäänlaista otetta, nimikkolevy on ihan kohtalainen muttei mikään mieleenpainuva. Fire and Waterilla on kaksi klassikkobiisiä, nimikappale ja All Right Now, mutta kaikki siinä välissä jää vähän yhdentekeväksi. At Last jää aika vaisuksi, muttei ole oikeastaan hassumpi kunhan sitä vain jaksaa kuunnella keskittyneesti.






Highway ja Heartbreaker ovat ne Freen levyt, jotka ovat viihtyneet soittimessa parhaiten. Niitä kuuntelen mielelläni ja usein. Highway Songin ja Stealerin välitön kuuntelijan tykö tuleminen. Be My Friendin tunne. Sunny Dayn seesteinen kauneus. Love You So'n herkkyys. Bodien raukeus. Soon I Will Be Gone -biisin luoma lopetustunnelma kättentaputuksineen.






Vielä parempi on Heartbreaker. Väkevä rock-biisi Wishing Well. Tuskaisan kaunis Come Together in the Morning. Dramaattinen nimikappale. Soljuvan pianoriffin kuljettama Easy on My Soul. Muissakin kappaleissa paisutellaan komeasti.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää