Friends Again - Fun Boy Three

FRIENDS AGAIN



Trapped and Unwrapped (1984)

Honey At the Core / Snow White (1984)

South of Love / Bird of Paradise (7", 1984)

South of Love / Bird of Paradise - Why Don't You Ask Someone? (12", 1984)





Mistä aloittaisi Friends Againista puhuttaessa? Hmm... no, olin niin maan perusteellisesti tykästynyt glasgowlaisbändiin nimeltä Love and Money, että kun sain tietää sen jäsenten soittaneen aiemmin Friends Againissa, halusin löytää myös heidän ainoan albuminsa Trapped and Unwrapped. Japanilainen CD-painos oli yksi ensimmäisistä levyistä, jotka tilasin Amazonin kautta. Kesäkuussa 2005 tilasin ensimmäiset CD:t, ja elokuussa tilasin toisen satsin. Trapped and Unwrapped oli siinä elokuun tilausten joukossa. Tuo kertonee kuinka paljon levyä himoitsin, vaikkei minulla ollut edes harmainta aavistusta, miltä bändi kuulosti.

Onneksi ei tarvinnut pettyä. Tuleva Love and Moneyn porukka, eli kitaristi ja kakkosvokalisti James Grant, rumpali Stuart Kerr ja kosketinsoittaja Paul McGeechan oli Friends Againissa vielä avustamassa päävokalistia ja kantavaa laulunkirjoittajaa Chris Thomsonia. Thomsonin laulut ovat ihanan kesäisiä ja elämänmyönteisiä, tarttuvia ja harmittomia, hiukan lapsekkaita, ja aivan vastustamattomia. Trapped and Unwrapped on antanut minulle kosolti nautintoa. Sunkissedissä on yllättävä sanallinen viittaus blues-klassikkoon Nobody Knows You When You're Down and Out: "If ever I have a dollar again / I'm going to hold on 'til that eagle grins".

Thomson sortuu laulutulkinnoissa muutamissa kohdin liikaan rypistämiseen - etenkin kappaleessa Honey At the Core. Tuosta kauneusvirheestä huolimatta suosittelen levyä varauksetta.





Japanilaiset lisäsivät CD:lle myös bonusraitoja yhtyeen singleiltä, mutta eivät kattavasti. Jouduin hommaamaan vielä pari singleä MusicStackin kautta. Lisäksi, kuten Discogsissa ilmoitetaan, raita 16 ei ole pitempi 12-tuumainen singleversio Honey At the Coresta, vaan lyhyempi vaihtoehtoinen seiskatuumainen singleversio. Vielä pitäisi siis hankkia 12-tuumainen Honey At the Core -single... ja sitten olisi vielä muilla pikkulevyillä uusi versio Sunkissedistä, sekä instrumentaali ja remiksaus State of Artista. Ei, taidan unohtaa nuo, en jaksa.

Olen kuitenkin ylpeä Japani-CD:n omistaja, vaikkei sillä ole kummemmin enää keräilyarvoa, koska poistin obi-nauhan ja heitin sen roskiin. Minulla on useita japanilaisia CD:itä, joiden obi-nauhat olen kylmästi hävittänyt. Tunsin, ettei minulla ole mahdollisuutta säilyttää niitä rypistämättä ja repimättä. Enkä edes kadu. Nyttemmin olen kyllä alkanut pitää obit tallessa. Kyllä ne jossain saa säilymään, vaikka kansivihon sisään sujautettuina.

CD:ltä puuttuvat sinkkujen b-puolet tuottavat yllätyksiä. Bird of Paradiseen on ripoteltu nopeaa banjobluegrassia. Why Don't You Ask Someone taas tarjoaa puolessavälissä ihmeellisen kollaasin, johon on sekoitettu radiotoimittajien puhetta, Monty Pythonin Holy Grail -soundtrackista poimittua Sir Kenneth Clarkia ja pieni pätkä Honey At the Corea. Kollaasin jälkeen biisi päättyy aivan erilaisena kuin alkoi. Näin yhtye päätti lyhyen levytysuransa.



FUN BOY THREE




Waiting (1983)





Kuuntelin Spotifysta Fun Boy Threen molemmat albumit, ja totesin, että kummallakin on omat vahvat puolensa. Ensimmäinen levy on musiikillisesti rikkaampi ja kokeilevampi, Waiting taas tarjoaa enemmän sanomaa ja syvällisyyttä. Kun näin tämän kakkoslevyn Black and Whitessa, nappasin sen mukaani, vaikka arvostan niitä musiikillisia kokeiluja enemmän kuin kantaaottavia sanoituksia.










Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää