Guillotine - Gun - Gunther Gorman

Eri Esittäjiä: GUILLOTINE



Various Artists: Guillotine (1978)





Kymmentuumainen levy. Ihan kiva kun omasta levyhyllystäni löytyy tällaisiakin. The Motors, Penetration ja XTC tulevat käsitellyiksi tässä vielä tarkemmin kun niiden vuoro tulee. The Tablen Do the Standing Still on mainio pikku new wave -kevytoutoilu - tekivät toisenkin singlen "Sex Cells", joka on samaa tasoa. Poet and the Roots on yhtä kuin Linton Kwesi Johnson, jonka omalla nimellä tehtyjä levyjä suosittelen lämpimästi.

Roky Ericksonin olen todennut hyvin ailahtelevaksi tuttavuudeksi, ja aina ottaessani jonkin hänen levynsä kuunteluun, olen ollut pikkuisen peloissani että mitä sieltä kuuluu. The Holiday Inn Tapes ja Live At the Ritz 1987 kannattaa kiertää kaukaa, eikä Openerskaan varsinaista nautintoa tuonut. Muita albumeja jaksoin kuunnella. Bermuda kuuluu hänen toimiviin levytyksiinsä.

Avant Gardener on mielenkiintoinen tapaus. Bändi teki yhden EP:n Virgin Recordsille (Strange Gurl in Clothes on siltä poimittu), ja siinä bändin täydellinen epämusikaalisuus ja laulaja Russell Murchin laulutaidottomuus on silmiinpistävää. Varhaiset demot tuottanut John Greenslade lyttää tällä nettisivulla Avant Gardenerin musiikilliset kyvyt jokseenkin perusteellisesti.

Ilmeisesti Murch sai myöhemmin hankittua tilalle parempia muusikoita ja homman toimimaan jotenkin, koska myöhempi Ye Church of Ye Inner Cosmos -LP (1983) ja kolmen biisin single The Deadwood Stage (1982) ovat aika monta luokkaa parempia - sellaisia keskinkertaisia yritelmiä.

Kun kuuntelin X-Ray Spexin Germ Free Adolescentsia 1001 albums you must hear before you die -kuuntelu-urakkani yhteydessä kommentoin sitä Kvaakissa seuraavasti: "45 minuuttia Poly Styrenen kiekumista sai korvani huutamaan särkylääkettä. Saksofoni pelasti sen mikä pelastettavissa oli. Mieluummin kuuntelen Penetrationia ja Essential Logicia. Pyydän anteeksi, jos täällä on X-Ray Spex -faneja."



GUN




Gun (1968)





Jo avauskappaleessa Gurvitzin veljekset ja rumpali Louis Farrell ajavat kilpaa pirun kanssa, eikä meno hellitä jatkossakaan. Tunnelmat vaihtelevat traagisesta (The Sad Saga of the Boy and the Bee) iloisiin (Sunshine), mutta sama mahtipontisuus säilyy läpi koko levyn. Vaikka jokunen biisi pohjautuu yksinkertaisiin kuvioihin ja simppeleihin sanoituksiin joita toistetaan ad infinitum (It Won't Be Long ja Sunshine) ei niiden kuunteleminen pitkästytä. Melkein instrumentaali Take Off alkaa hauskasti lähtölaskennalla, jossa joka numero lausutaan eri kielellä - mukana myös suomi!



GUNTHER GORMAN



Infectious Rhythm (1981)





Australialainen kitaristi Ian "Gunther" Gorman aloitti uransa Home-nimisessä kantrahtavassa rock-yhtyeessä, joka teki LP:t At Last (1973) ja Long Long Way to Nowhere (1974). At Last -albumista pidin, se oli mukavan rento levy kohtalaisen hyvillä biiseillä - kelpo kuuntelumusiikkia. Säästin neljä ensimmäistä kappaletta. Paljon muuta en miehestä tiedä, hän oli mukana Daddy Coolissa ihan yhtyeen loppuaikoina 1975 juuri ennen sen hajoamista. 1976 hän paikkasi vähän aikaa huippusuositun Sherbetin johtohahmoa Clive Shakespearea sen jälkeen kun tämä oli jättänyt bändin - tämä oli juuri ennen Howzat-menestyssinglen ja sitä seuranneen samannimisen albumin levyttämistä (näillä levyillä Gorman ei ollut enää mukana).

Gormanin ainoa soololevy on tavanomaista poprockia. Kaikki kappaleet ovat hänen omiaan, Hard Labourin levytti alunperin keskinkertainen ja lattapäinen glamrokkari Ray Burgess vuonna 1974 LP:lleen Not So Pretty. A-puoli on nimetty bilepuoleksi ja se sisältääkin vauhdikkaita rockeja. "Smooth sideksi" nimetty kakkospuoli tarjoaa coolimpaa R&B / pubrock -vaikutteista tunnelmointia. Gormanin ääni ei ole mikään kummoinen, mutta kelvollinen. Nopeissa biiseissä se kuulostaa hieman liian pinnistelevältä ja kireältä, rauhallisissa paloissa se menee vähän mutinaksi.

Ilmeisesti LP on äänitetty Australiassa, mutta minulla on tietoa ainoastaan saksalaisjulkaisusta. Nimestään huolimatta albumi ei tarjoa mitään kovin tarttuvaa, tämän unohtaa aika nopeasti. Ainakaan minä en ole päässyt kasvamaan siihen kiinni. Hommasin levyn MusicStackin kautta yhdestä saksalaisesta liikkeestä ihan vain siksi että tiesin sen olemassaolosta, mutten löytänyt mistään kuuntelunäytteitä, ja minulla oli pikku pakko saada kuultavakseni kaikki tietämäni australialaiset, vuoteen 1985 mennessä tehdyt pop-levyt. Näin löyhillä perusteilla kai harvemmin löytää mitään herkkuja.

Hee, googlasin vähän, ja heti löysin tämän musiikkiblogipostauksen, joka selvittää asioita pikkuisen lisää.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää