Hamlet - Hank and His Milkmen - Hanoi Rocks

HAMLET

Linnanherra (1977)

Minä kun vuosia sitten luulin tienneeni kaikki vanhat suomalaiset rock-levyt. YouTubessa hääri muuan nimimerkki MrSoomiPop, joka latasi mielettömät määrät vanhaa harvinaista suomimusaa, poikkeuksetta huonolla laitteistolla, huonolla äänenlaadulla ja huonokuntoisilta vinyyleiltä, jotka napsuivat ja pomppivat. Tältä Hamletilta MrSoomiPop pisti kuultavaksemme kaksi biisiä, Satu ja Eloonjääneet. En ollut ikinä moisesta bändistä kuullutkaan, mutta olin vaikuttunut progeilun tasosta ja aloin himoita tätä levyharvinaisuutta. Sitten tuli Rocketilta CD-versio, joka osoitti että YouTubeen oli pistetty kaksi parasta biisiä. Muu levy ei yllä samalle tasolle, mutta ei tämä missään nimessä huonoa ole. Kyllä minä olen tyytyväinen.

Kansi on mielestäni oikein tyylikäs ja komea, sanoivat muut mitä tahansa. Ehkä bändi itse ei pitänyt moisista naamiaispelleilyistä, mutta minä olisin kyllä kannen perusteella poiminut tämän levyn mukaani vuonna 1977 jos se olisi sattunut silmiini ja olisin ollut silloin aktiivinen levyjenkeräilijä.

HANK AND HIS MILKMEN

Piruparka pyytää maitoa (1988)

Maitomies / Hei hoi laulu se soi (1988)

Henkipatto (1989)

Ei parta pahoille kasva (1989)

Hillbilly-rokkia. Hank and His Milkmen sukeltaa täysillä Villin Lännen maisemiin ja hyödyntää tyypillistä kuvastoa: hauskoja kaupunkeja, jotka tarjoavat viiniä, naisia ja laulua. Ahdasmielisiä takapajuloita, joissa muukalainen tuntee olevansa ei-toivottu vieras. Oluttuoppeja ja viskilasillisia kapakoissa, lainsuojattomia, aavikolla ratsastamista, salaperäisiä pyssymiehiä ja kaksintaisteluita. Öitä kauniiden tyttöjen kanssa, ja ankaria isiä, jotka haluavat raskaaksi tulleiden tyttäriensä menevän naimisiin sen miehen kanssa joka on heidät paksuksi pistänyt.

Piruparka pyytää maitoa on viimeisen päälle viihdyttävä levy, joka on pakko kuunnella säännöllisesti. Biisit ovat joskus niin nopeita renkutuksia, ettei meinaa saada sanoista kunnolla selvää kun ne vilistävät niin nopeasti. Ainoa moitteeni kohdistuu levyn kanteen: idea on hyvä, mutta toteutus kusee. Kannet on kuvattu kirkkaassa talviauringossa vastavalossa ja kuvista on tullut haaleita, valon pilaamia.

Valitettavasti jokainen löytämäni bändin levy on ollut aina edellistä vaisumpi. Cover-EP Henkipatto, joka on toinen löytämäni HAHM-levy, on sekin kohtalaisen metka. Sen jälkeen hankkimallani kakkosalbumilla Ei parta pahoille kasva menoa on rauhoitettu vielä lisää. Lopputulos ei täten ole niin viihdyttävä, joten sen kuunteleminen on jäänyt vähiin. Ei huono levy kuitenkaan, kyllä se kelpaa. Piruparka on vain niin pirun nautittava levy että siitä on tullut oikeastaan ainoa pakkokuunneltava Hank and His Milkmen -levy eivätkä nuo kaksi muuta kiekkoa pärjää sille kuuntelukelpoisuudessa.

Viimeisin löytöni, Maitomies-single, onkin sitten jo silkkaa keskinkertaisuutta. Minulta puuttuvat vielä kaksi viimeistä sinkkua, Joulun alla sillan alla (1989) ja Milkmen-nimellä tehty Suuri päällikkö (1990), vaan uskaltaisikohan ne napata talteen jos ne näkyisivät?

HANOI ROCKS

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks (1981)

Oriental Beat (1982)

Self Destruction Blues (1982)

Back to Mystery City (1983)

All Those Wasted Years (1984)

Two Steps From the Move (1984)

Hanoi Rocks (4 CD:n boksi, 2001)

Toivoin 80-luvulla niin kovasti, että joku suomalainen bändi tai laulaja breikkaisi ulkomailla ja tekisi maatamme tunnetuksi, mutta panin toivoni aivan vääriin nimiin, enkä edes huomannut ollenkaan Hanoi Rocksia, sitä kiivainta yrittäjää. 80-luvulla olin kuullut vain Don't You Ever Leave Me'n ja Malibu Beach Calypson. 1994 kuulin ensimmäistä kertaa I Want Youn, Tragedyn ja Dead By Xmasin. Ne olivat mukana Pokon vuonna 1994 julkaisemilla Suomi-Rock (1978-1989) -CD:illä. Pian sen jälkeen lainasin kirjastosta kokoelma-LP:n ja nauhoitin siltä biisejä kasetille. Tuolloin totesin, että yksittäiset biisit menevät aika aaltoliikettä, niissä on joitakin kohtia jotka toimivat tosi hyvin, ja joitakin kohtia jotka tuntuvat väkinäisiltä eivätkä toimi.

Tuo viimeisenä listaamani neljän CD:n boksi on ensimmäinen hankkimani Hanoi Rocks -levy. Ostin sen heti tuoreeltaan Anttilasta. Ajattelin, että kai tämän bändin musiikkia täytyy viimein ihan ostaa. Luulin ennen kauppaan menoa, että tuo boksi sisältäisi bändin koko tuotannon, mutta eihän se.

Meikäläisen Hanoi Rocks -boksista löytyy myös Suomen Slitz-lehden numerosta 4/2001 leikkaamani arvostelu:

Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=19I09m3qazfBBTlOqUjBLxWpaFHm08wuf