Happy the Man - Harry Chapin - Harvest
HAPPY THE MAN
Happy the Man (1977)
Amerikasta harvoin tuli hyvää progea, mutta tämä porukka onnistui ensimmäisellä levyllään saamaan taikaa aikaiseksi. Olisiko tämä paras kuunteluvinkki jonka sain Pop-lehden foorumin Minkä levyn ostit viimeksi? -ketjusta? Lämmin kiitos kaikille jotka kehuivat Happy the Mania siinä ketjussa ja saivat minut kokeilemaan bändiä. Knee Bitten Nymphs in Limbo (metkoja biisinnimiä tässä!) on suosikkini.
En odottanutkaan, että Happy the Manin kahdelta seuraavalta albumilta löytyisi sitä samaa taikaa mitä esikoisessa on, mutta ihan kelpo levyjä nekin ovat.
HARRY CHAPIN
Dance Band on the Titanic (1977)
Ensikosketukseni (joskin tietämättäni) Harry Chapiniin sain yllättäen lukiossa, koulun vuotuisessa kykyjenetsintäkilpailussa, missä matikan- ja fysiikanopettajamme Nino Hjelt soitti akustista kitaraa ja lauloi ruotsiksi käännetyn version Cat's in the Cradlesta.
Harry Chapin teki niin paljon hienoja lauluja, että albumeihin tutustuminen oli itsestäänselvyys jo aika varhaisessa vaiheessa eli heti sen jälkeen kun muutin omilleni. Lainasin kaikki levyt jotka kirjastoista löytyivät, ja hommasin puuttuneet kuultavakseni sitten muilla keinoin. Dance Band on the Titanic on ainoa levyhyllystäni löytyvä levy eikä sekään nyt kokonaisuutena niin kolahtanut, mutta onpahan vaan niin komeannäköinen paketti avattavine kansineen ja kuvitettuine sanoitussisäpusseineen, etten raaskinut luopua siitä.
Niitä harvoja tuplalevyjä joilta ei heikkoja hetkiä löydy. Nimikappaleen lisäksi suosikkeihini kuuluu Bluesman, jossa lääkiksessä opiskeleva brooklynilaiskloppi matkustaa (ilmeisesti) Mobileen, Alabamaan, imemään oppia bluesin soitossa sokealta mustalta katusoittajalta. 14-minuuttinen päätöskappale There Only Was One Choice taasen on eeppistä progea, jossa Chapin pohdiskelee omaa rooliaan ja identiteettiään lauluntekijänä. Näiden laulujen lisäksi löytyy paljon ihmissuhdeaiheita, joissa Chapinilla oli paljon annettavaa. My Old Ladyssa vaimo kostaa häntäheikki-sovinistimiehelleen ottamalla itselleen nuoren rakastajan, uramiehen ja kotivaimon liitto saa julman käänteen biisissä We Grew Up a Little Bit. Country Dreams -kappaleessa mies päättää paeta kaupungin hälinää ja sanoo järkyttyneelle vaimolleen, että nyt muutetaan maalle. Ja niin poispäin...
Ainoan nipottamisen aiheen löydän siitä, että tämä on taas niitä tuplia, joissa toiselle kiekolle on prässätty A- ja D-puoli ja toiselle B- ja C-puoli. Joudun kahdesti vaihtamaan levyä albumia kuunnellessani.
Flyin' High, Runnin' Fast (1978)
Elonkorjuu teki ihan mieluisaa jazzrockia sen jälkeen kun käänsivät nimensä englanniksi. Flyin' High, Runnin' Fast -biisi soi Kadonneen levyn metsästäjissä ennen kuin Rocket julkaisi tämän CD-version, ja se olikin oikein lupaava kappale. On se yhä suosikkini tällä levyllä, mutta muu materiaali ei jää paljoa jälkeen.
Niitä harvoja tuplalevyjä joilta ei heikkoja hetkiä löydy. Nimikappaleen lisäksi suosikkeihini kuuluu Bluesman, jossa lääkiksessä opiskeleva brooklynilaiskloppi matkustaa (ilmeisesti) Mobileen, Alabamaan, imemään oppia bluesin soitossa sokealta mustalta katusoittajalta. 14-minuuttinen päätöskappale There Only Was One Choice taasen on eeppistä progea, jossa Chapin pohdiskelee omaa rooliaan ja identiteettiään lauluntekijänä. Näiden laulujen lisäksi löytyy paljon ihmissuhdeaiheita, joissa Chapinilla oli paljon annettavaa. My Old Ladyssa vaimo kostaa häntäheikki-sovinistimiehelleen ottamalla itselleen nuoren rakastajan, uramiehen ja kotivaimon liitto saa julman käänteen biisissä We Grew Up a Little Bit. Country Dreams -kappaleessa mies päättää paeta kaupungin hälinää ja sanoo järkyttyneelle vaimolleen, että nyt muutetaan maalle. Ja niin poispäin...
Ainoan nipottamisen aiheen löydän siitä, että tämä on taas niitä tuplia, joissa toiselle kiekolle on prässätty A- ja D-puoli ja toiselle B- ja C-puoli. Joudun kahdesti vaihtamaan levyä albumia kuunnellessani.
HARVEST
Flyin' High, Runnin' Fast (1978)
Elonkorjuu teki ihan mieluisaa jazzrockia sen jälkeen kun käänsivät nimensä englanniksi. Flyin' High, Runnin' Fast -biisi soi Kadonneen levyn metsästäjissä ennen kuin Rocket julkaisi tämän CD-version, ja se olikin oikein lupaava kappale. On se yhä suosikkini tällä levyllä, mutta muu materiaali ei jää paljoa jälkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti