Help Yourself - Henkka

HELP YOURSELF

Help Yourself / Beware the Shadow (1971 / 1972)

Strange Affair / The Return of Ken Whaley / Happy Days (1972 / 1973)

5 (1973 / 2004)

From humble beginnings to musical trips

Malcolm Morley had obviously overdosed on Buffalo Springfield and early Neil Young when he wrote the material for Help Yourself's debut. Of the nine first tracks, which comprise this eponymous album, "Your Eyes Are Looking Down" in particular sounds like a Young cover, and the following four tracks should also please any BS/NY fan. The best moments, however, come when the band really display their originality. "To Katherine They Fell" is a quiet mood piece flavored by Morley's guitar echoing in the background and Ken Whaley's bass adding sounding board to Dave Charles' free-form drumming. "Deborah" is the other highpoint, a sad, simple piano ballad where Morley really sounds heartfelt. The more forceful "Running Down Deep" and the drowsy closer "Street Songs" are also worth mentioning. This debut, while not a great album, still pleases and serves well as a harmless introduction to Help Yourself.

"Beware the Shadow", the band's third album, shows the originality in full bloom. "Alabama Lady" was the first HY song I ever heard, and it's still a favorite, an easy-to-get-into and easy-to-like cheerful song wonderfully played. "Reaffirmation" is the album's centerpiece. Flute and guitar drift out from nowhere, Morley utters a series of short lines, once interrupted by an instrumental part where drums also join in. After three minutes Morley stops singing, the tempo picks up and the band starts drifting off into a musical stratosphere. The tone shifts to a funky rhythm laced with multi-layered guitars, and soon the whole band starts chanting "reaffirmation" for about a minute, and the rest is dedicated purely to an instrumental extravaganza that soothes and amazes you, and you feel pleasantly exhausted when the whole thing finally is wrapped up at 12:35. "Calapso" is a small section of an obvious studio jam, but at 1:11 it's criminally short, you hardly even manage to pick up the catchy calypso beat. We want three minutes!

"She's My Girl" is possibly the HY song that's closest to my heart. What might sound like an innocent love song is actually a very sad song, Morley possibly singing about a loved one who has left him, or whom he has mistakenly hurt in some way. This should have been a single - why wasn't it? The humorous and deliberately messed-up "Molly Bake Bean" sounds like a fireside chant late one night after a few too many beers, but the background noises sound like coming from a kitchen or a small workshop during lunch hour. A guy named Sean Tyla co-wrote the bitter "American Mother", which appeared on Tyla Gang's 1978 "Moonproof" album as a growling three-minute hard-rocker. Help Yourself's version is a spacey, pompous, impressive seven-minute symphony where Morley shouts out the lyrics with a clear, crisp voice. "Passing Through" closes this album non-distinctively with simple acoustic guitar backing and nothing more. No matter, the listener has already got his stomach full and could hardly take any more.

Morley might have suffered from depression at the time of "Beware the Shadow", but it produced the best HY album ever!

My troubled but rewarding relationship with Help Yourself

Being interested in the British pub rock scene, and happily familiar with one Help Yourself song called "Alabama Lady" (not in this 2-cd package) I bought this set expecting a very good listening experience. To make the story short, I was let down at first. The music didn't welcome me with open arms, some songs were very wonderful indeed but some were just dull and distant. I listened to the cd's over and over again and found "Happy Days" a very good set of songs, light and irresistibly catchy, but "Ken Whaley" and "Strange Affair" were uneven. I started skipping the 12-minute experimental "It Has to Be", since it made my task of getting into the music even more difficult. One by one, all the songs started playing in my head, refusing to stop, and I realised I finally liked them all.

I recently found the other double-album set by Help Yourself, and listened to all 3 cd's in one go. I still hated "It Has to Be", so it's still a track I intend to skip. I'm still working on the albums "Help Yourself" and "Beware the Shadow", but this 2-cd set now has one more proud owner - me.

My favorites on "Strange Affair" are the bouncy title track, the haunting CS&N/America-type ballad "Brown Lady", and the melancholy "Deanna Call and Scotty" - and the nine-and-a-half-minute instumental "The All Electric Fur Trapper" is so ethereal in places you can't help but get enchanted by it.

On "The Return...", the best songs are the immediately catchy "Who Killed Paradise?", the ballad "Amy", which sounds like Barnstorm-period Joe Walsh, and the closing ballad "The Golden Handshake", which is so haunting you expect it to develop more during its 6-minute running time than it actually does. And "Happy Days" is wonderful from start to finish!

So, buy this set, and don't worry if you don't get turned on at first. You will!

Siinä Amazon-arvosteluni noista kahdesta ensinlistaamastani CD:stä. Ensikosketukseni bändiin tarjosi kirjastosta lainaamani erinomainen CD Naughty Rhythms - The Best of Pub Rock, jolle oli valittu Alabama Lady. Ja kyllä, skippaan vieläkin sen It Has to Be -kammotuksen joka kerta kun kuuntelen Help Yourselfia.

United Artists rohkeni vuonna 1973 pyytää Help Yourselfia äänittämään vielä yhden, viidennen, albumin, vaikka keikkoja ei siinä vaiheessa enää juuri ollut, bändi ei ollut mikään yleisömagneetti, ja The Return of Ken Whaley / Happy Days -levykaksikko oli myynyt kehnosti. Bändiltä oli into lopussa eikä levyttämätöntä biisimateriaalia enää paljoa ollut. He kuitenkin raahautuivat studioon, kaapivat tynnyrin pohjia ja saivat aikaiseksi nipun biisejä. Rick Griffiniä pyydettiin tekemään vielä kannetkin.

Levy jätettiin kesken kun bändiltä hiipui into. Vuosien varrella Malcolm Morley joutui vastailemaan kysymyksiin Help Yourselfin viidennestä albumista, ja Morley vastaili ettei sellaista olekaan, vain nippu keskeneräisiä kappaleita joista ei saisi albumia kootuksi. Lopulta hän päätti, että parempi tehdä levy loppuun kuin jatkaa uteluihin vastailemista, ja muut bändikaverit suostuivat lähtemään mukaan studioon. Paitsi rumpali Dave Charles, jolla oli muita kiireitä. Hänet korvattiin Kevin Spaceylla, joka soitti biiseillä Romance in a Tin, The Rock ja Alley Cat. Ensinmainittu kuultiin alunperin Morleyn soololevyllä "Lost and Found", Alley Cat taas kuului Richard Treecen ja Ken Whaleyn The Green Ray -yhtyeen liverepertuaariin.

5 on hieno kokonaisuus, vaikka onhan siinä kaksi ihan eri maailmaa, kun äänitysten välillä on liki 30 vuotta aikaa (albumi saatettiin loppuun talvella 2002-2003) eikä vuoden 1973 biiseihin tohdittu koskea. Morley kuulostaa niin väsyneeltä, vuosien köyhyyden kuluttamalta noilla tuoreemmilla kappaleilla, ja äänitystekniikka ja soundipolitiikka on muuttunut melkoisesti sitten 70-luvun.

Kuulemma 5 on ainoa Help Yourself -albumi, jonka myynnistä Morley on viime vuosina saanut rojaltirahaa.

Kansivihko ylistää Willowia yhdeksi täydellisimmistä neliminuuttisista pop-lauluista mitä HY koskaan levytti, mutta minä en kuule siinä juuri mitään. Aika mitäänsanomattomalta se minusta tuntuu. No, kaikki kuulevat musiikissa eri juttuja. Sen sijaan Romance in a Tin ja Grace saavat minun täyden huomioni. Kummankin herkkyys kouraisee jotain syvällä minussa. Piiitkästä, hitaasti ja raskaasti matelevasta Cowboy Songista pidän vähiten.

Mestariteos on kuitenkin The Rock, todellinen kohokohta. Sille on loihdittu mieletön tunnelma, ja biisi kestää anteliaat kuusi minuuttia, joten nautittavaa riittää.

Hieno veto oli omistaa tämä viides levy huhtikuussa 2001 kuolleelle Ernie Grahamille, vaikkei hän soittanut kuin Strange Affairilla jolle hän sai mukaan yhden biisin, Movie Starin. Graham teki paljon biisejä ollessaan Help Yourselfin jäsen, mutta vain tuo yksi äänitettiin.

HENKKA

Jo toimikaa / Lähtevän sun näin (1976)

Palaathan luoksein / Lupauksia (1985)

RateYourMusic-arvosteluni:

A real surprise find from Hi-Hat's catalogue! Behind the bland artist name lurks a piece of quality pop with slight soul/funk influences, especially in the b-side which is a cover of "Everything's Changing" by The Soul Survivors. Great keyboard work throughout, a little synth and electric guitar on the a-side, and Henkka has a good, although not terribly distinctive voice. His real name seems to have been Henrik Westerberg, he made another single ("Palaathan luoksein / Lupauksia") for Sonet-Polar in 1985.

My only complaint is that the otherwise fine production falters a bit on the b-side, where Henkka sounds like he's too far away from the mike.

Kuuntelin jotain musiikkiohjelmaa YLE Areenassa - siinä soitettiin muutama Hi-Hatin sinkkubiisi, ja Henkan Lähtevän sun näin oli yksi niistä. Itse asiassa YLE Areenan ohjelmaesittelyn biisilistassa luki "Jo toimikaa", ja luulikohan juontajakin että a-puoli oli pistetty soimaan, mutta kappaletta kuunnellessani tajusin että eihän tuo ole Jo toimikaa vaan Lähtevän sun näin. Onkohan YLEn äänilevystössä olevassa sinkussa etiketit väärillä puolilla?

Kummastelin sitä, että laulu tuntui kuuluvan jostain seinän takaa ja soitto taas kuului ihan selvästi ja hyvin. Silti kiinnostuin, ja päätin 2010 helmikuun lopulla tilata singlen netin kautta turkulaisesta Iki-Popista. En todellakaan pettynyt, a-puolihan on aivan uskomattoman hieno sävellys (ja siinä lauluraitakin on täysin kunnossa). Sanoituksessa haaveillaan varsin naivisti ja kukkaisesti paremmasta, rauhanomaisesta maailmasta, mutta kyllä sanoman saa noinkin viedä perille. Sovituksessakin on ajatusta ja kunnianhimoa. Ihmettelen miksei jatkoa kuulunut ennen kuin vasta yhdeksän vuotta myöhemmin.

Toinen sinkku "Palaathan luoksein" tehtiin Sonet / Polarille vasta 1985. Henkan ääni on entisellään, mutta samaa ei voi sanoa musiikista, joka kurkottelee kohti perusiskelmäpoppia. Sävellyksissä ei ole taikaa. Ei tämä vetoa minuun lainkaan samalla tavalla kuin Jo toimikaa. Kansikin on huonosti piirretty.



Mitä Henkalle on kuulunut?